Sureminen on muuttumassa – hautajaisissa saa ratketa itkemään, sururituaaleista halutaan persoonallisia

Surututkijan mukaan tunteiden näyttäminen surun keskellä on tullut hyväksytymmäksi.

surutyö
Nainen kävelee sumuisessa maisemassa.
Ihmiset surevat hyvin erilaisin tavoin.Henrietta Hassinen / Yle

Suomalaisten suremisen tavoista on tullut entistä vaihtelevampia.

– Ei ole oikeaa tai väärää tapaa surra, sanoo surututkija Auli Vähäkangas.

Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian professori Auli Vähäkangas kollegoineen tutki kotisaattohoidossa olevia potilaita ja heidän omaisiaan. Tutkimuksesta on nyt saatu ensimmäisiä, omaisten surua koskevia tuloksia.

Tutkimuksen haastatteluissa tuli esiin, että tunteiden näyttämisestä surun keskellä on tullut aiempaa hyväksytympää. Moni pitää tärkeänä, että voi itkeä läheisten kanssa.

Esimerkiksi hautajaisissa saa ratketa itkemään eikä ole väkisin pysyttävä koossa lääkityksen voimalla.

– Kukaan ei maininnut pyytäneensä esimerkiksi diapamia hautajaisia varten, mihin olen puolestaan törmännyt aiemmin, jo pidempään surua tutkinut Vähäkangas sanoo.

Tunteiden näyttämisessä on Auli Vähäkankaan mielestä tapahtunut muutos 10–20 vuodessa. Kun tunteita vielä vuosikymmen sitten pyrittiin poistamaan, ihmiset näyttävät nyt ymmärtävän, että tunteiden sallimisella on suremisessa tärkeä merkitys.

Kukkakimppu arkun päällä
Hautajaisista halutaan entistä persoonallisempia.Jari Kovalainen / Yle

Toinen tekee kuolemasiivouksen, mutta toinen jättää tutut saappaat eteiseen

Myös sururituaaleissa on Vähäkankaan mukaan näkyvissä selvä muutos aiempaan verrattuna. Niistä halutaan entistä persoonallisempia, ei enää kaikille saman peruskaavan mukaisia.

Hautajaisissa luterilaiset rituaalit ovat usein mukana, mutta omaisille jokin vainajan persoonaa korostava asia voi kuitenkin olla merkittävin.

– Tärkeimmäksi on saattanut nousta se, että omaiset ovat saaneet valita, mitä läheiselle on puettu päälle arkkuun, Auli Vähäkangas sanoo.

Myös vainajalle tärkeisiin paikkoihin liittyvät muistot halutaan usein ottaa mukaan rituaaleihin.

Erilaiset suremisen tavat näkyvät myös siinä, millä tavalla kuollut läheinen pidetään muistoissa mukana.

Joku haluaa jättää kotona esille vain muutamia läheisestä muistuttavia esineitä tai kuvia, etteivät muistot tuntuisi liian raskailta. Tällainen niin sanottu kuolemasiivous voi helpottaa arjen jatkamista.

Jollekin toiselle on puolestaan tärkeää pitää tuttuja tavaroita esillä. Auli Vähäkangas kertoo vierailusta vuotta aiemmin leskeksi jääneen naisen luona.

– Hän näytti eteisessä edesmenneen miehensä saappaita ja sanoi, että ne ovat hänelle tärkeä muistutus läheisestä ihmisestä.

Onko oma suremisen tapa oikea?

Osa koki surunsa keskellä, että oli saanut tukea säännöllisesti kokoontuvista sururyhmistä. Vähäkankaan mukaan surevat kuitenkin toivoivat lisäksi paikkoja, joihin voisi spontaanisti mennä puhumaan juuri silloin, kun kova ikävä vyöryy päälle.

Saattohoidon päätyttyä osa omaisista myös koki jääneensä tyhjän päälle, kun kotisairaalan tai kotisaattohoidon tuki yhtäkkiä loppui.

Kynttilämeri.
Suremisen tavat ovat hyvin yksilöllisiä.Pixabay

Tutkimuksen haastateltavista osa mietti, onko oma suremisen tapa oikea.

– He ajattelivat, että on olemassa jonkinlainen ideaali tapa surra. Kun heidän oma tapansa oli erilainen, osa koki siitä syyllisyyttä.

Auli Vähäkankaan mukaan suomalaisten suremisen ja surun käsittelyn tavat ovat kuitenkin hyvin yksilöllisiä. Jokainen suree omalla tavallaan.

Vähäkangas tutkii surua osana monitieteistä Meaningful Relations - Patient and family carer encountering death at home (siirryt toiseen palveluun) -tutkimusprojektia. Tutkimuksessa oli mukana runsaat 30 kotisaattohoidossa olevaa potilasta sekä heidän omaisiaan, joita tutkijat tapasivat useamman kerran. Haastattelut tehtiin eteläisessä Suomessa tämän ja viime vuoden aikana.

Lue myös:

Somekirjoitukset ja kukkameret kertovat yhteisestä surusta – mutta mitä julkinen sureminen kertoo meistä?

Itkuvirsistä on tullut yhä suositumpi musiikinlaji, mutta niiden esittäminen ei ole helppoa: "Sitä joutuu selättämään häpeän tunteen"