Liikaa vastuuta liian varhain? “Nykykoulussa järjestelmästä putoavat sellaiset, jotka aiemmin selvisivät pää pinnalla”

Erityisen huolestuttavana nähdään jo psykiatrisessa hoidossa olevien lasten koulutilanteiden toistuva kriisiytyminen.

koululaiset
Peruskoululaiset opiskelevat. Alakouluikäisiä uudenlaisessa oppimisympäristössä padeineen ja kannettavine tietokoneineen.
Alakouluikäisiä uudenlaisessa oppimisympäristössä padeineen ja kannattavine tietokoneineen. Kuvituskuva.Antti Haanpää / Yle

ADHD:n tai muun neuropsykiatrisen oireilun vuoksi tutkimuksiin hakeutuvien alakouluikäisten määrä on rajussa kasvussa. Hoitolähetteiden määrä on kaksinkertaistunut viidessä vuodessa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL:n) Ylelle kokoama tilasto paljastaa, että viime vuonna Suomessa kirjoitettiin ADHD/ADD:n tai autismikirjon häiriöiden, kuten Aspergerin oireyhtymän epäilyn vuoksi yli 66 000 lähetettä 6–13-vuotiaille lapsille. Vuonna 2014 näitä lähetteitä kirjoitettiin alle puolet tästä.

lasten neuropsykiatriset lähetteet 2014 - 2018
Jyrki Lyytikkä / Yle

Lääkärit ovat huolissaan lasten selviämisestä aikuisten ja koulumaailman asettamien muutosten keskellä. Huoli nykykoulun kyvystä vastata lasten kehitystarpeisiin on THL:n mukaan perusteltu.

Oulun yliopistollisen keskusairaalan lastenpsykiatrian yksikön apulaisylilääkäri Päivi Lindholm jakaa huolen.

– Lähetteiden määrän pääasiallinen kasvu kohdistuu erilaisiin neuropsykiatrisiin pulmiin, kuten ADHD ja autismikirjo sisältäen Asperger-piirteisyyden, Lindholm kertoo.

Murhetta liittyy myös eriasteisia kielenkehityksen ja oppimisen vaikeuksia omaavien lasten psyykkiseen oireiluun.

Lindholmin mielestä kyse ei kuitenkaan välttämättä ole siitä, että lapset itsessään olisivat yhtään sen erityispiirteisempiä kuin aiemmin. Sen sijaan lasta ympäröivä yhteiskunta ja aikuisten lapsille asettamat vaatimukset ovat muutoksessa.

Lindholm sanoo, että lasta ympäröivän maailman muutoksia tarkasteltaessa, huomio kiinnittyy väistämättä koulumaailmaan ja tänä syksynä laajan keskustelun kohteena olleeseen uuteen opetussuunnitelmaan sekä sen tulkintatapoihin.

Uusi opetussuunnitelma (siirryt toiseen palveluun)otettiin alakoulujen osalta käyttöön vuonna 2016.

Jutussa esiintyvät lainaukset ovat Facebookin vertaistukiryhmistä pyydettyjä anonyymeja vanhempien kommentteja.

"Erityisopettaja ehdottaa lääkityksen hankkimista lapselle, vaikka sille ei ole tarvetta koulun ulkopuolella eikä lastenpsykiatrikaan ole ehdottanut. Lähikoulussamme on ilmiöoppimista, ryhmätöitä ja luokkien sekoittamista. Kauhulla odotan, kun uusi koulu monitoimitiloineen valmistuu."

Kommentti vertaistukiryhmässä

Itseohjautuvuus ja avoimet oppimisympäristöt luovat haasteita

Uudessa opetussuunnitelmassa on Lindholmin mukaan paljon hyvääkin.

– Sen korostaman itseohjautuvuuden ja yhdessä oppimisen tulkinnat ovat kuitenkin johtaneet tilanteeseen, jossa erityisesti itseohjautuvuuden sekä sosiaalisten vuorovaikutustaitojen osalta liian nuorilta odotetaan kovin paljon.

Henkilökuva
OYS:n lastenpsykiatrian yksikön apulaisylilääkäri Päivi Lindholm.Mikko Koski / Yle

Samaan aikaan koulumaailmassa ollaan menossa yhä enemmän avointen oppimisympäristöjen suuntaan, eli perinteiset luokat korvataan yhtenäisillä isoilla tiloilla.

Avoimet oppimisympäristöt erilaisine ääni- ja näköärsykkeineen ovat Lindholmin mukaan erityisen haastavia neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaaville lapsille, mutta myös ihan kenelle tahansa.

"Avoimissa oppimisympäristöissä keskittyminen omaan tekemiseen on hankalaa, kun ympäröivät "rajat" puuttuvat. Sen sijaan tulee seuratuksi koulun tapahtumia ja ohikulkijoita."

Kommentti vertaistukiryhmässä

– On muistettava, että esimerkiksi kuuloyliherkkyyttä esiintyy myös osalla ihan tavanomaisesti kehittyvistä lapsista – ja myös aikuisista.

Myös kavatustieteen professorit ovat kritisoineet avoimia luokkatiloja niiden rauhattomuuden vuoksi. Avoimissa luokkatiloissa ja ns. solukouluissa ei luokkia enää eroteta toisistaan seinillä ja ovilla, vaan erilaisilla verhoratkaisuilla. Avoimessa, yhtenäisessä tilassa voi olla useita kymmeniä, jossain kouluissa jopa lähes 100 oppilasta.

Kunnat päättäävät itsenäisesti, miten opetussuunnitelma otetaan huomioon uudessa tai remontoitavassa koulurakennuksessa. Enää ei kuitenkaan rakenneta kouluja, joissa pitkien käytävien varrella on luokkahuoneita.

“Lapset hakeutuvat hoitoon entistä lievemmillä erityispiirteillä entistä oireilevimpina”

Tilanteen karuus näkyy Lindholmin mukaan yliopistosairaalassa siten, että yhä useampi lapsi ohjautuu tutkimuksiin ja hoitoon yhä lievemmin neuropsykiatrisin erityispiirtein, koska ei yksinkertaisesti selviä arjessaan. Hoitoon hakeudutaan autismikirjon tai vaikea-asteisen ADHD:n epäilyn vuoksi ja apua yritetään saada tunne- ja käyttäytymisongelmiin.

– Nämä lapset ovat niitä, jotka ovat aiemmin selviytyneet ilman tarvetta lastenpsykiatriselle erikoissairaanhoidolle.

Huolestuttavaa on myös jo hoitosuhteessa ja kuntoutuksessa olevien lasten koulutilanteiden toistuva kriisiytyminen.

– Tämä on johtanut siihen, että meidän odotetaan terapian ja lääkkeiden avulla paikkaavan tilannetta, vaikka lapsi on liian kuormittunut ulkoapäin tulevien vaatimusten vuoksi, Lindholm sanoo.

Yleiskuva
ADHD-oireiden lieventämiseen käytettäviä lääkkeitä.Mikko Koski / Yle

Neuropsykiatrisiin häiriöihin liittyy Lindholmin mukaan usein erilaisia aistiyliherkkyyksiä. Kun aistiärsykkeitä tulee paljon ja samanaikaisesti eri aistikanavien kautta, lapsi kuormittuu ja samalla oppimismahdollisuudet heikentyvät. Tämä on erityinen haaste avoimissa oppimisympäristöissä.

– Lapsella kuluu enemmän ja enemmän aikaa siihen, että hän yrittää hallita fysiologista olotilaansa, mikä puolestaan vaikuttaa osaltaan tunne- ja käyttäytymisen säätelyyn. Samalla erilaisten ääni- ja visuaalisten ärsykkeiden massan päälle tulee suuressa ryhmässä ylimääräistä sosiaalista kuormittumista.

– Vaikka lapsia jaetaan koulupäivän aikana pienempiin ryhmiin, tämä ei tilannetta helpota, jos ryhmien kokoonpano vaihtuu pitkin päivää eikä työtila ole riittävän rajattu ja rauhallinen, Lindholm painottaa.

"Ryhmäkoot ovat valtavia ja tuen tarpeisia ei välttämättä muisteta tai ehditä ohjaamaan tarvittavalla tavalla. Lapselle jää liikaa vapautta ja vastuuta."

Kommentti vertaistukiryhmässä

Päivästä muodostuu oppilaalle Lindholmin mukaan helposti raskas ja oppiminen jää taka-alalle, jos keskittyminen menee oman käytöksen hallintaan.

– Meillä kaikilla on tietyn kokoinen kuormituskuppi, ja se täyttyy eri ihmisillä eri aikaan. Koulupäivän voi vielä jaksaa pinnistellä, ja kuppi kaatuu vasta kotona. Osalla kuppi kaatuu jo koulupäivän aikana.

“Onko joku näkökulma mennyt muutoksen suunnittelijoilta ohi?"

Lindholm patistaa kaikkia asian äärellä olevia tahoja pysähtymään vakavasti miettimään valtakunnan tasolla, miten pitäisi jatkaa eteenpäin. Hän painottaa, että tilastot osoittavat, ettei kyse ole mistään pienestä marginaalista oireilevien oppilaiden kohdalla.

Opiskelua Oulun Talvikankaan koulun avoimessa opetusympäristössä.
Opiskelua avoimessa opetusympäristössä.Paulus Markkula / Yle

Lääkäri kertoo perehtyneensä uuden opetussuunnitelman taustalla oleviin oppimisteorioihin. Hän toivoo, että saataisiin nopeasti käytännön kokemuksia ja tutkimustietoa siitä, miten näiden jalkauttamisessa käytäntöön on onnistuttu.

– Olisi tärkeätä saada lasten ja vanhempien sekä käytännön työtä tekevien opetusalan, oppilashuollon ja terveydenhuollon ammattilaisten kokemukset kuuluville, hän toivoo.

– Usein kun kysytään onko lapsi koulukuntoinen, tekisi mieli kysyä pitäisikö tehdä jotakin, jotta se koulu olisi lapsikuntoinen, Lindholm pohtii.

"Lapsi ei ole pienikokoinen aikuinen"

Lastenpsykiatrian linjajohtaja Anita Puustjärvi Kuopion yliopistollisesta sairaalasta on samoilla linjoilla Lindholmin kanssa sen suhteen, että lapset, jotka pärjäsivät perinteisessä oppimisympäristössä, oireilevat nyt herkemmin. Hän uskoo sen johtuvan siitä, että modernit oppimisympäristöt ja -tavat eivät tue erityistarpeista lasta.

– Avoimet oppimisympäristöt sopivat osalle oppilaista hyvin ja osalle taas eivät sovi, mutta jos ei ole huolella mietitty, mihin toimintoihin niitä käytetään ja montako lasta tiloihin sijoitetaan, joudutaan ongelmiin, Puustjärvi sanoo.

Oulun Talvikankaan koulun verhoilla rajoitettuja opetustiloja.
Verhoilla toisistaan erotettavia opetustiloja Oulun Talvikankaan koulussa.Paulus Markkula / Yle

– Osa lapsista hyötyy siitä, että voi tehdä töitä esimerkiksi jumppapallon päällä istuen tai tehtäviä lattialla mahallaan pötköttäen. Tiloihin tulee kuitenkin lisää häiriötekijöitä, kun osa oppilaista vaihtaa jatkuvasti paikkaa ja tulee ja menee. Kysymys onkin siitä, miten minimoida häiriötekijät ja maksimoida hyödyt.

"ADD-lapseni toiminnanohjaus on heikkoa. Lääkitys on, mutta silti keskittyminen tunneilla on onnetonta ja hän lähinnä piirtelee vihkoonsa. Lapsi ei myöskään ymmärrä itse pyytää apua, hänen pitäisi tosiaan itse osata sitä apua hakea koulussa."

Kommentti vertaistukiryhmässä

Puustjärvi muistuttaa, että itseohjautuvuudesta uusissa oppimistavoissa puhuttaessa olisi avattava, mitä sillä tarkoitetaan.

– Itseohjautuvuus ei tarkoita oppilaan itsenäistä opiskelua, vaan sitä, että opettaja asettaa raamit, joiden sisällä oppilas voi valita joistakin asioista ikätasonsa mukaisesti. Lapsi ei ole pienikokoinen aikuinen, tämä saattaa unohtua kouluissa. Lapsella toiminnanohjauksen taidot ovat kehittymässä ja valmiita vasta päälle kaksikymppisenä.

Puustjäven mukaan on aivan tyypillistä, että esimerkiksi tarkkaavaisuuden ja keskittymisen häiriötä eli ADHD:ta sairastava lapsi ei pysty vapaamuotoisessa, isossa ryhmässä hallitsemaan käyttäytymistään. Silloin ADHD:n oireet vahvistuvat ja toimintakyky romahtaa.

Osaa neuropsykiatrista oireilusta on mahdollista lieventää lääkkeillä. Esimerkiksi ADHD:n oireiden helpottamiseksi on kehitetty stimulanttilääkitystä, joka auttaa lasta selviämään läpi koulupäivän.

– On totta, että sama oppilas, joka saattaisi pärjätä pienemmässä ryhmässä ilman lääkettä, voi isossa oppilasryhmässä hyötyä lääkityksestä, koska lääkitys auttaa lasta selviämään suuressa ääni- ja näköärsykkeiden tulvassa.

Puustjärvi kuitenkin muistuttaa, ettei lääkitys ole ainoastaan negatiivinen asia.

– Emmehän pidä myöskään negatiivisena sitä, jos diabetesta sairastava tarvitsee insuliinia, hän huomauttaa.

“Nyt putoavat sellaiset, jotka aiemmin selvisivät pää pinnalla”

Suomen Vanhempainliiton yhdenvertaisuusasiantuntija Aslak Rantakokko pohtii, miksi lasten neuropsykiatristen ongelmien kiistaton käsiin räjähtäminen pitäisi hiljaa hyväksyä ja yrittää korjata ongelmaa lisäämällä resursseja kouluihin.

– Yritetään saada lisää opettajia, lisää kuraattoreita ja lisää psykologeja. Hyvä sekin on, mutta eikö tämä ole pohjimmiltaan ongelman hyväksymistä? Miksi Suomessa ei käydä avointa keskustelua ilmiön juurisyistä, Rantakokko kysyy.

Oppilaan paljaat varpaat luokkahuoneessa.
Oppilaan jalat tuolin rungolla luokkahuonessa, jossa on ääntä eristävä kokolattiamatto.Jaani Lampinen / Yle

Vanhemmilta saamiensa viestien perusteella Rantakokko yhtyy lääkärien sanomaan siitä, että koulujärjestelmästä putoavat nyt sellaisetkin, jotka aiemmin selvisivät pää pinnalla.

– Suuri osa, varsinkin neuropsykiatrisia erityispiirteitä omaavien lasten vanhemmista, ei pidä hyvänä luokattomia, kirjattomia ja kohta ilmeisesti lukujärjestyksettömiäkin kouluja, Rantakokko sanoo.

"Lapsellamme on Asperger ja aistiyliherkkyyttä. Hän käy moduuliopetuskoulua ja touhu on hämmentävää. Lukujärjestys vaihtuu yhtenään, luokkia vaihdetaan joka aineessa, luokat ovat monessa rakennuksessa ja aina eri opettaja. Henkilökohtainen avustaja on pakollinen."

Kommentti vertaistukiryhmässä

– Nämä lapset tarvitsevat välttämättä toimintansa ohjausta ja struktuuria arkeensa. Eli selkeää päiväjärjestystä ja tarkkoja ohjeita siitä mitä teen, kenen kanssa teen, kauanko tekeminen kestää ja koska tekeminen päättyy.

Rantakokko sanoo, että asia on taatusti tiedossa, mutta oppilaiden saama tuki näyttää vaihtelevan valtavasti kuntakohtaisesti ja koulujenkin välillä samassa kunnassa.

– Itse en yhdenvertaisuuden asiantuntijana ymmärrä ollenkaan sitä, että vähätellään vanhempien huolta. Meidän kaikkien vanhempien vastuulla on varmistaa, että lapsi pärjää tässä maailmassa, eikä asettaa lastaan koekaniinin asemaan seurauksista välittämättä, Rantakokko huomauttaa.

Aiheesta aiemmin:

Koulu aloitti huippumodernin opetuksen, jossa opettajat päivystävät "torilla" ja lapset opiskelevat yksin – jo useampi lapsi vaihtamassa koulua

12-vuotiaan tytön tarina nykykoulusta nosti kohun – lasten liian suuri valinnanvapaus kerää rajua kritiikkiä: "On menty liian pitkälle"

Nykykoulujen menetelmiä tutkitaan oppilaiden aivoaaltoja mittaamalla – joensuulaiskoulussa uusien luokkatilojen suosituin paikka on luola

Opettajat Ylen kyselyssä: Uusi opetussuunnitelma ei vie opiskelua oikeaan suuntaan – "Teknologian palvontaa"

Lisäys 3.1.1. klo 14 lisätty juttuun lääkärin kommentti tv-jutusta lapsen koulu- ja koulun lapsikuntoisuudesta.