Opettajien hyvinvointi romahti, kun erityisoppilaat sulautettiin luokkiin – yhteisopettajuus toi työn ilon takaisin kuopiolaisessa koulussa

Opettajat kokevat, että suuressa ryhmässä työrauha on parempi, koska he ehtivät auttaa tukea tarvitsevia.

opettajat
Luokanopettaja Malla Kärkkäinen neuvoo Dani Taskista kirjoitustehtävässä.
Nilsiän yhtenäiskoulun opettajat Malla Kärkkäinen ja Sirpa Väisänen pitävät yhteisopettajuutta kaikkien hyvinvointia parantavana.Antti Karhunen / Yle

Kuopiolaisen Nilsiän yhtenäiskoulun kolmosluokkalaiset istuvat hiirenhiljaa karvamaton palasilla luokan lattialla.

Noin 40 oppilaan joukko kuuntelee tarkkaavaisena kahden opettajansa antamaa ohjeistusta tulevasta matematiikan tehtävästä, joka tehdään pienissä viiden oppilaan pesäryhmissä.

Opettajien Malla Kärkkäisen ja Sirpa Väisäsen puheenvuorot ovat kuin osa suunniteltua dialogia, jossa vuorosanat tukevat toinen toisiaan. Opetustilanne etenee rauhallisesti ja hallitusti. Tämä yllättää, koska monikymmenpäisestä lapsilaumasta odottaisi ääntä ja hälinää.

Molemmat opettajat kokevat, että vuosi sitten alkanut yhteisopettajuus on lisännyt huomattavasti työhyvinvointia.

– Annamme toisillemme energiaa ja iloa, kuvailee työuupumuksen kokenut Väisänen.

Hänelle yhteisopettajuus on palauttanut työilon. Tämä näkyi erityisen hyvin viime keväänä.

– Keväälle tyypillistä väsymystä ei ollut ollenkaan. Suunnittelimme jo vauhdilla tulevaa, nauraa Väisänen.

Nilsiän yhtenäiskoulun luokanopettajat Sirpa Väisänen ja Malla Kärkkäinen
Luokanopettaja Sirpa Väisänen kertoo, että keväällä ei ollut tuttua väsymystä. Yhteisopettajuus on lisännyt myös Malla Kärkkäisen työhyvinvointia.Antti Karhunen / Yle

Yhteisopettajuuden ennakoidaan yleistyvän

Uudenlaisista opetusmenetelmistä yhteisopettajuus on kasvattamassa suosiotaan. Sen on koettu muun muassa lisäävän opettajien työhyvinvointia ja motivaatiota.

Yhteisopettajuudessa tavallisinta on, että kahdesta kolmeen opettajaa jakaa opetusvastuuta monikymmenpäisessä suurluokassa.

– Opettajat ovat sanoneet, että useamman aikuisen kesken ryhmiä ja omaa osaamista voidaan jakaa, ja se auttaa jaksamisessa, kuvailee professori Sari Havu-Nuutinen Itä-Suomen yliopistosta.

Erityisesti yhteisopettajuuden on koettu tuovan helpotusta inkluusioon eli erityisoppilaiden tuomiseen yleisopetuksen luokkaryhmiin. Natusen mukaan juuri inkluusio on uuvuttanut opettajia viime vuosina.

– Yhteisopettajuus on tähän erittäin hyvä ratkaisu, uskoo Havu-Nuutinen.

Myös Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n havaintojen mukaan opetustavasta on saatu hyviä kokemuksia, vaikka varsinaista tilastointia ei toistaiseksi ole.

– Samanaikaisopetus lyö varmasti itsensä läpi sitä mukaa, kun opettajakunta uudistuu, ennakoi OAJ:n erityisasiantuntija Pauliina Viitamies.

Suuria opetusryhmiä on paljon kritisoitu, mutta opetetusalalla siinä nähdään paljon hyvää.

Keskustelu uudenlaisista oppimisympäristöistä ja opetustavoista on Sari Havu-Nuutisellekin tuttua. Esimerkiksi viime viikolla Yle kertoi lappeenrantalaisesta koulusta, missä moderni opetus ei ole miellyttänyt kaikkia vanhempia.

Professori ei halua kommentoida yksittäistapausta, mutta yleisesti ottaen hänen mielestään uudenlaisessa opettamisessa olisi hyvä löytää kultainen keskitie.

– Digitalisaation myötä esimerkiksi näytti siltä, että kaikki kirjat pitäisi heittää menemään. Eihän se niin ole, muistuttaa Havu-Nuutinen.

Opiskeluvälineitä pöydällä.
Koululaiset opiskelevat sekä isossa ryhmässä että pienemmissä kotipesissä.Antti Karhunen / Yle

Riittämättömyyden tunne katosi

Nilsiän yhtenäiskoulun kolmosluokkalaiset opiskelevat sekä isossa ryhmässä että pienryhmissä. Opetusmenetelmiin kuuluu myös perinteistä opettajajohtoista oppimista.

Nilsiän yhtenäiskoulun opettajat Malla Kärkkäinen ja Sirpa Väisänen ovat luoneet systeemin, jossa he esimerkiksi jakavat oppiaineita, mutta suunnittelevat yhdessä.

– Pystymme hyvin kiinnittämään huomiota lapsiin, jotka tarvitsevat opettajan vierelleen ja pidemmällä olevat saavat tehtyä enemmän asioita, kuvailee Väisänen.

Riittämättömyyden tunne on jäänyt yhteisopettajuuden myötä kokonaan. Myös kurinpito on helpompaa.

– Ei tule oloa, että ei ehdi kaikkia huomioida. Yhdessä ennätämme paljon paremmin, toteaa Väisänen.

Vierellä oleva työkaveri tietää aina missä mennään puhuttiinpa iloista tai suruista.

– Niinhän sitä sanotaan, että yhdessä ilot tuplaantuu ja huolet puolittuu, kiittelee Väisänen työpariaan.

Oppilaiden näkökulmasta kaksi opettajaa on enemmän kuin yksi.

– On se ihan kivaa, että toinen auttaa muita ja toinen voi auttaa vaikka minua, sanoo kolmosluokkalainen Noora Korhonen.

Nilsiän yhtenäiskoulun kolmasluokkalainen Noora Korhonen tekee tuntitehtäviä.
Kolmosluokkalaiselle Noora Korhoselle kahden opettajan luokka on mieluinen.Antti Karhunen / Yle

Työparien on sovittava yhteen

Yhteisopettajuuden haasteiksi Itä-Suomen yliopiston professori Sari Havu-Nuutinen mainitsee yhteisen kemian löytymisen, työyhteisön hyväksynnän ja tilojen sopimisen opetustapaan.

– Tätä ei voi tehdä väkisin eli on oltava työpari, jonka kanssa työ lähtee toimimaan, muistuttaa Väisänen.

Isomman ryhmän kanssa voi olla myös vaikeampaa lähteä esimerkiksi ympäristöopin tunnille luontoon, kun hallittavana on suurempi joukko lapsia.

OAJ:n erityisasiantuntija Pauliina Viitamies pitää reunaehtojen noudattamista tärkeänä. Yhteisopettajuudessa on huomioitava esimerkiksi se, miten ryhmät muodostetaan ja onko erityisen tuen tarvitsevia.

– Täytyy olla tarkkana, että hyvää tarkoitusta ei käytetä esimerkiksi säästösyihin.

Nilsiän yhtenäiskoulussa oppilaita on mahdollista siirtää erityisopettajan luotsaamaan pienryhmään.

Sirpa Väisänen muistuttaa lopuksi, että opettajien työhyvinvointi näkyy myös lasten oppimisessa.

– Kun meillä on ilo tehdä työtä, niin se tarttuu lapsiin. Kyllä oppilaat reagoivat myös siihen, kuinka opettaja luokassa jaksaa ja toimii.

Millaisia kokemuksia sinulla on yhteisopettajuudesta? Keskustele aiheesta klo 22 saakka.

Lue lisää:

Tarvitaanko Suomessa rajat sille, montako koululaista saa olla luokassa yhtä opettajaa kohden? "Ensimmäisenä kärsivät ne, joilla on vaikeinta"

Luokalla 54 lasta, ei oppikirjoja, ei pulpetteja – tätä suomalaiskoulua tullaan ihmettelemään Australiasta asti