Liettuan auto-onnettomuudessa kuollut pariskunta oli Kouvolasta: "Koulua käyvän lapsen arjen olisi hyvä jatkua normaalisti mahdollisimman pian"

Perheen kolme lasta säilyivät hengissä.

lapset (perheenjäsenet)
Liettua auto-onnettomuus
Liettuan poliisin jakama kuva onnettomuusautosta.Liettuan poliisi

Liettuassa rajussa auto-onnettomuudessa kuollut pariskunta oli lähtöisin Kouvolasta. Pariskunta menehtyi törmättyään kahteen rekkaan Liettuan pohjoisosassa maanantaina. Kyydissä olleet kolme lasta loukkaantuivat.

Perheen turkkilainen isä oli ravintolayrittäjä ja onnettomuudessa menehtynyt suomalainen äiti hänen puolisonsa. Onnettomuudessa loukkaantuivat 11- ja 9-vuotiaat pojat ja kolmevuotias tyttö. Ylen tietojen mukaan lapsilla on sekä Suomen että Turkin kansalaisuus.

Lapset ovat edelleen Liettuassa. Heillä ei ole hengenvaaraa.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntayhtymä Kymsotesta sosiaali- ja kriisipäivystyksen johtava sosiaalityöntekijä Sinikka Tasala sanoo, että lasten asia lähtee tällaisessa tapauksessa etenemään lastensuojelun johdolla.

Tasalan mukaan lapsi voidaan aluksi sijoittaa esimerkiksi turvallisen läheisen luokse. Tilapäisen huoltajuuden myöntää käräjäoikeus. Pidemmällä aikavälillä lapselle toivotaan saatavan nimetyt huoltajat, joiden luona he voivat asua.

Lapsen paras tuki löytyy lähiverkostosta

Lastensuojelun Keskusliiton mukaan lasten asuminen ja huolenpito heistä on tällaisissa tilanteissa ratkaistava mahdollisimman pian.

Lastensuojelun Keskusliiton ohjelmajohtaja Miia Pitkänen sanoo, että ratkaisua lähdetään etsimään yleensä lapsen lähiverkostosta.

– Paras olisi, että löydettäisiin lapselle valmiiksi tutusta ja turvallisesta verkostosta aikuinen tai aikuiset, jotka pystyisivät huolehtimaan lapsesta. Se voi olla lapsen isovanhemmat tai vanhemman sisarus. On lapsi- ja perhekohtaista, mitä on saatavilla ja mahdollista.

Pitkäsen mukaan olisi hyvä, että esimerkiksi koulua käyvän lapsen normaali arki voisi jatkua mahdollisimman pian.

Lasten tilannetta lähdetään selvittämään Pitkäsen mukaan lasten kotikunnan sosiaaliviranomaisten johdolla. Onnettomuustilanteessa terveydenhuollon viranomaiset voivat kuitenkin olla taho, joka käynnistää ensimmäisen vaiheen ja on yhteydessä sosiaaliviranomaisiin.

Akuutin kriisivaiheen ratkaisu lasten asumisen ja huolenpidon suhteen voi olla eri kuin pysyvä ratkaisu.

Pidempiaikaista vaihtoehtoa on aikaa miettiä rauhassa, kun akuutti vaihe on selvitetty. Pitkänen huomauttaa, ettei lähiverkostossa välttämättä pystytä tekemään nopeaa päätöstä lapsen kokonaisvastuun ottamisesta.

– Lähiverkostolla on tosi iso rooli ja merkitys. Se on tietysti ymmärrettävää, että se on lapsen kannalta paras mahdollinen ratkaisu. Lapset tarvitsevat tietysti myös ammatillista kriisivaiheen tukea.