Millaista on työpaikkojen rasismi? Työilmapiiri paranisi, jos ymmärtäisimme, että rasisteja eivät ole ne toiset vaan myös minä

Miltä tuntuisi valkoisena ihmisenä vastata jatkuvasti kysymyksiin muista valkoisista ihmisistä? Rasismi on usein silkkaa ajattelemattomuutta.

rasismi
Siivooja työntää siivouskärryä
Saatamme alitajuisesti ajatella, että esimerkiksi siivoaminen on maahanmuuttajataustaiselle kuuluva työtehtävä tämän koulutustaustasta riippumatta. Kuvituskuva.Henrietta Hassinen / Yle

Suomessa ei vielä kovin hyvin tiedetä, mitä rasismilla oikeastaan tarkoitetaan. Rasismi on jo sanana ongelmallinen, sillä sen alkuperä pohjautuu ihmisten rotuihin.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistossa ylitarkastajana työskentelevän Michaela Mouan mukaan Suomessa rasismilla ymmärretään yleensä, että joku sanoo jotakin rasistista tai tekee rasistisia tekoja. Työpaikkojen rasismi on kuitenkin paljon muutakin. Sitä ei vaan tulee ajatelleeksi rasismina.

– Sitä voi pahimmillaan tapahtua rakenteissa eli palkkauksessa, palvelussuhteen muissa eduissa tai työuralla etenemisessä. Vaikka muut tekijät kuten koulutustausta ja työssä suoriutuminen olisivat samat, niin siitä huolimatta työuralla eteneminen saattaa olla vaikeampaa ja hitaampaa.

Suomessa työpaikkojen rasismi on todella harvoin suoraa toimintaa kuten rasistista häirintää ja kiusaamista. Työterveyslaitoksen vanhempi asiantuntija Barbara Bergbom sanoo, että työpaikkojen rasismi on tyypillisesti epäsuoraa.

– Kun maahanmuuttajataustaiset kokevat tulevansa kiusatuiksi, niin useimmiten se on eristämistä ja ulkopuolelle jättämistä. Käyttäytyminen on suoraa, mutta rasismi on siinä epäsuoraa, kun sitä ei tuoda esiin.

Tutkimuspäällikkö Anu Castaneda johtaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kulttuuriseen moninaisuuteen liittyvää tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Castanedan mukaan epäsuoraa rasismia ja syrjintää on vaikea tunnistaa ja siihen voi olla vaikea puuttua. Yleensä se ilmenee niin, että ihmistä kohdellaan epäoikeudenmukaisemmin tai vähemmän kunnioittavasti.

– Syrjinnällä on paljon yhteyttä mielenterveyteen, koettuun terveyteen, sosiaaliseen hyvinvointiin ja luottamuksen kokemuksiin liittyen toisiin ihmisiin. Myös epäsuoralla syrjinnällä on nämä samat yhteydet, Castaneda sanoo.

Kylläpä puhut hyvää suomea

Työterveyslaitoksen Barbara Bergbom sanoo, että mitä etäisemmästä kulttuurista maahanmuuttaja on kotoisin, sitä todennäköisemmin hän kokee tulevansa kiusatuksi työpaikalla. Suomessa Afrikasta ja Lähi-idästä tulleilla on eniten kokemuksia epätasa-arvoisesta kohtelusta.

Bergbomin mukaan tutkimustietoa työllistyneiden maahanmuuttajataustaisten syrjintäkokemuksista työpaikoilla Suomessa on vielä melko vähän. Se tiedetään, että rekrytointiin liittyvää syrjintää esiintyy.

– Ilmeisesti Suomessa on ongelma erityisesti Afrikasta tulleiden osalta. Mutta yleisesti ottaen maahanmuuttajataustaisten kokemukset työstään ja työyhteisöstään ovat pääosin myönteisiä. Aika monet ovat tyytyväisiä.

Lähihoitaja Bern Amar työssään auttamassa vanhusta, Attendo, Vantaa, 12.11.2018.
Lähihoitaja Bern Amar työssään Vantaalla marraskuussa 2018. TTL:n mukaan maahanmuuttajataustaisten kokemukset työstään ja työyhteisöstään ovat pääosin myönteisiä.Jari Kovalainen / Yle

Ylitarkastaja Michaela Moua toteaa, että jokapäiväisessä rasismissa on kyse näennäisesti pienistä sanoista tai teoista. Ihmiseltä saatetaan esimerkiksi ihonvärin takia kysyä hyvinkin intiimejä kysymyksiä.

– Mistä olet kotoisin tai miten puhut noin hyvää suomea ovat ehkä ne yleisimmät kysymykset. Ja vastaukseksi ei ehkä riitä, että olen Munkkiniemestä tai äidinkieleni on suomi, vaan halutaan tietää jotain muuta. Ja se ei ole yksi tai kaksi kertaa, vaan tätä on häneltä kysytty elämän aikana satoja kertoja.

Yksityisasioiden pitäisi olla sellaisia, että jokainen saisi työpaikalla itse valita, haluaako niistä kertoa vai olla kertomatta. Etnisen taustan ihmisille tätä valinnanvapautta ei usein anneta.

Esimerkiksi ruskeat ihmiset tietävät myös sen, että he joutuvat jatkuvasti vastaamaan kysymyksiin ruskeista ihmisistä. Olettaminen on tyypillistä stereotyyppisiin lokeroihin laittamista, jossa ajatellaan yhden vastaavan kaikkien muidenkin puolesta.

En ole rasisti, mutta…

THL:n tutkimuspäällikkö Anu Castaneda muistuttaa, että kaikilla ihmisillä on ennakkoluuloja ja kaikki ovat joskus syrjiviä toisia kohtaan.

Omat elämänkokemukset ja historia muokkaavat ajattelua. Tyypillistä on, että omaa tapaa ajatella asioista pidetään normaalina, kun taas toisella tavalla ajattelevaa pidetään epänormaalina.

Castanedan mukaan hyvä esimerkki tästä on monen käyttämä ”en ole rasisti, mutta” -sanonta.

– Meidän on hirveän vaikea mieltää itseämme niin, että olisimme toisiamme syrjivästi kohtelevia luontokappaleita. Enemmän hyötyisimme siitä, että uskaltaisimme myöntää, että me kaikki olemme jollakin tavalla syrjiviä, ja sitten toimia tietoisesti siitä vapaampana.

Työterveyslaitoksen vanhempi asiantuntija Barbara Bergbom tietää, että ihmiset lokeroivat toisiaan alitajuisesti. Niistä ihmisistä pidetään automaattisesti, jotka muistuttavat itseä. Erilaisuuteen taas suhtaudutaan nihkeämmin.

– Siinäkin on kyse siitä, mihin on tottunut. Jos on tottunut monimuotoisen ympäristöön ja ystävien joukossa on eri kulttuuritaustaisia, suhtautuminenkin on erilaista. Nuorista valtaosalla on maahanmuuttajataustaisia ystäviä.

Työelämän osalta Suomi on kuitenkin edelleen varsin homogeeninen maa. Täällä on valtavasti työpaikkoja, joissa ei ole vielä ensimmäistäkään maahanmuuttajataustaista töissä.

Rasistiksi leimautuminen saattaa pelottaa niin paljon, että rasismista tulee liian tietoiseksi ja yliherkistyy. Silloin voi työpaikalla käydä niinkin, ettei oikein uskalla sanoa enää mitään.

Liian tietoiseksi tuleminen on kuitenkin normaali ilmiö. On tyypillistä, että työpaikoilla hypätään äärilaidasta toiseen ennen kuin se sopiva keskitie lopulta löytyy.

Rakennustöitä
Esimerkiksi rakennusalalla on Suomessa jo työpaikkoja, joissa suuri osa työntekijöistä on maahanmuuttajia. Mutta on myös edelleen suuri määrä työpaikkoja, joissa ei koskaan ole ollut yhtään maahanmuuttajaa työntekijänä.Karoliina Simoinen / Yle

Työkaveri voi olla paras kaveri

THL:n Anu Castaneda toteaa, että monella Suomeen muuttaneella työpaikan merkitys yhteisönä ja sosiaalisena järjestelmänä on vielä korostuneempi kuin täällä kasvaneella. Maahan muuttaneella ei välttämättä ole muita kavereita Suomessa kuin työkaverit.

– Työyhteisö on tärkeä foorumi maahan muuttaneille ja kotoutuville henkilöille kokea osallisuutta ja kiinnittymistä. On erityisen tärkeää panostaa siihen. Kun se ymmärretään, niin voimme saada todella paljon hyvää aikaiseksi omalla pienellä toiminnallamme omissa työyhteisöissämme.

Castaneda pitää tärkeänä, että kaikennäköiset ja kaikenlaiset ihmiset tekisivät kaikenlaisia työtehtäviä. Muuten riskinä on, että kotimaista syntyperää edustavat työntekijät koetaan asiantuntijoina, mutta ulkomaista syntyperää olevat nähdään vain toteuttavan tason töissä kuten siivoojina tai autonkuljettajina.

– Vaikka emme tietoisesti sitä huomaakaan, niin alamme nähdä maailman sellaisena, että tietyn näköisten ihmisten kuuluu tehdä tiettyjä töitä. Tämä on tärkeää erityisesti kasvavien sukupolvien kannalta, että millaisen tulevaisuudenkuvan he voivat itselleen mieltää, Castaneda sanoo.

Asiantuntija muistuttavat, että on tärkeää pohtia, miten vähemmistöistä omalla työpaikalla puhutaan. Tärkeää on myös tehdä selväksi, ettei minkäänlainen syrjintä tai rasismi ole töissä sallittua.

Ja ennaltaehkäisy on aina helpompaa ja halvempaa kuin sotkujen korjaaminen. Vaikka ongelmia ei olisikaan, niin työpaikalla pitää olla selkeästi sovittu, kenelle etniseen vähemmistöön kuuluva työntekijä voi ilmoittaa, jos hän kokee työpaikalla rasismia.

Sovitut prosessit lisäävät työpaikan turvallisuuden tunnetta ja parantavat ilmapiiriä. Hyvä yhdenvertainen työkulttuuri on sellainen, jossa monimuotoisuus hyväksytään ja työntekijän annetaan olla sellainen kuin hän on.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistossa työskentelevä Michaela Moua toivoo, että töissä tehtäisiin selväksi, mikä työpaikalla on hyväksyttävää. Ilman johdon sitoutumista se ei onnistu.

– Ei niin, että on joku yksi tasa-arvoisuus- ja yhdenvertaisuuspäivä vuodessa, vaan siitä muistutetaan jatkuvasti.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu käynnistää syksyllä kyselyselvityksen afrikkalaistaustaisten henkilöiden kokemasta alkuperään liittyvästä syrjinnästä Suomessa. Kyselyn painopisteinä ovat työelämässä ja koulutussektorilla tapahtuva rasistinen syrjintä ja häirintä.

Selvityksen tuloksista saadaan tietoa ensi vuoden alussa.