Kun Kilpisen perheen koti paloi, raunioista tuli tirkistelykohde: "Hyvä, etteivät ojaan aja, kun kaulat pitkällä katsovat"

Lahtelaisperhe on joutunut muistuttamaan omasta yksityisyydestään, kun salamasta syttynyt tulipalo on houkutellut uteliaita jopa kotipihaan asti.

asuntopalot
Kieltokyltti
"Tulipalosta huolimatta tämä on yksityisaluetta", muistuttaa Kilpisten tekemä kyltti. Meeri Niinistö / Yle

Kun salama iski viime viikolla Kilpisten perheen omakotitaloon, koko perhe oli kotona. Perheen äiti, Taija Kilpinen, juoksi sukat jalassa ulos ja huomasi, että piipun vierestä nousee savua. Hän pyysi perhettään soittamaan hätäkeskukseen, haki palosammuttimen ja ehti vielä tyhjentää jauhesammuttimen välikatolle. Oli jo liian myöhäistä.

Viikkoa myöhemmin Taija Kilpinen istuu lastensa kanssa palaneen kotinsa ulkoportailla.

– Uskomaton olotila. Todella väsynyt. Tuntuu, että muistaako sitä hoitaa kaikki ne asiat, jotka pitäisi. Hirveä ikävä, perheen äiti sanoo.

– Eihän tässä kauhean hyvin ole saanut nukuttua. Monesti, kun tulee esimerkiksi kaupasta, meinaa tulla tänne. Sitten ajattelee, että vittuuks mä täällä teen, sanoo 21-vuotias Miro Kilpinen.

Jätekuljetukset on peruttu. Vakuutusyhtiön kanssa on käyty alustavia keskusteluja. Ne ainoat vaatteet, jotka perhe sai kotoaan mukaansa, on pesty ystävien pesukoneessa. Perhe on tehnyt surutyötä, mutta joutunut myös hoitamaan juoksevia asioita.

Monesti, kun tulee esimerkiksi kaupasta, meinaa tulla tänne. Sitten ajattelee, että vittuuks mä täällä teen.

Miro Kilpinen

Kilpiset ovat saaneet majoittua ystäviensä asunnossa. Apua on saatu niin ystäviltä, sukulaisilta, SPR:ltä kuin tuntemattomilta kaupunkilaisiltakin.

Taija Kilpinen kertoo olevansa kiitollinen – ja samaan aikaan tuntevansa olonsa turvattomaksi. Perheen rakkaasta kodista on tullut kaupungissa yleinen nähtävyys.

perhe Kilpinen
Sini, Miro, Taija ja Timi Kilpinen olivat palon syttymishetkellä sisällä talossa, mutta kukaan heistä ei loukkaantunut. Myös perheen isä, Mika Kilpinen, oli onnettomuuden aikaan kotona. Meeri Niinistö / Yle

Kilpisten talon ohi kulkee autotie, toisella sivustalla taas kävelytie, jolle vie portti talon puutarhasta. Vaikka taloa vartioidaan, ovat uteliaimmat tulleet pihaan asti ihmettelemään tulipalon jälkiä.

– Tuo portti oli avattu. Ihmiset ovat nousseet toistensa olkapäille ja kuvanneet. Tiellä on jatkuvaa liikennettä. Hyvä, etteivät ojaan aja, kun kaulat pitkällä katsovat, kertoo Taija Kilpinen.

Tulipalosta on puhuttu myös sosiaalisessa mediassa. Miksi pitää vielä tulla paikan päälle katsomaan, kysyy perheen äiti.

– Mitä he odottavat näkevänsä? Ymmärrän, että lähistöllä ollaan huolissaan, mutta suurin osa ihmisitä on vain uteliaita.

Aiemmin on uutisoitu, että onnettomuustilanteita kuvaavat ihmiset hidastavat pelastustöitä. Myös onnettomuuspaikalle ainoana pysähtynyt on kertonut tarinansa Ylelle. Punaisen Ristin valmiuspäällikkö Tommi Virtaselle on kuitenkin uutta, että ihmiset ajavat varta vasten onnettomuuksien raunioille kuvaamaan.

asiattomilta pääsy kielletty -kyltti
Kielloista huolimatta uteliaimmat ovat tulleet Kilpisten kotipihaan asti. Meeri Niinistö / Yle

Katastrofit tulevat lähelle ja niihin ollaan totuttu

Virtasen mukaan taustalla voi olla sosiaalisen median tuoma ajattelutavan muutos. Aikamme uutishakuisuuskin ruokkii ajatusta, että kaiken pitää olla jaettavissa ja nähtävillä heti, hän sanoo.

– Yhteiskunta on tullut nopeatempoisemmaksi ja katastrofit tuodaan lähemmäksi, ovat ne sitten täällä kotimaassa tai maailmalla.

Traumaattisen onnettomuuden jälkeen olisi kuitenkin tärkeää antaa onnettomuuden uhreille tilaa ja rauhaa palautua. Turha utelu ja pällistely saattavat jopa pahentaa tilannetta.

– Tällaisen tilanteen jälkeen tulisi antaa yksityisyyttä, tilaa ja rauhaa palautua. Trauman kokeminen ja sureminen tapahtuvat rauhassa helpommin. On tärkeää auttaa henkilöä pääsemään takaisin jaloilleen yksityisyyttä kunnioittaen. Trauman esille tuominen ehkä jopa syventää traumaa, Varsinais-Suomen piirin valmiuspäällikkö Virtanen sanoo.

Sulaneet hehkulamput
Palo kyti vielä seuraavana päivänä, ja palokunta jouduttiin soittamaan uudestaan paikalle. Lopulta sammutusvettä jouduttiin käyttämään niin paljon, että talon välikatto painui alas. Kuvassa kuumuudesta sulaneet hehkulamput, joiden sisälle on valunut vettä. Talossa oli palovaroittimet, mutta Taija Kilpinen otti ne katosta irti, sillä ne huusivat vielä monta päivää tulipalon jälkeen. Meeri Niinistö / Yle

Punaisen Ristin Virtanen haluaa muistuttaa, että vaikka koti olisikin palanut, lain silmissä se on edelleen kotirauhan (siirryt toiseen palveluun) piirissä. Esimerkiksi toisen kotia kuvatessa saattaa syyllistyä yksityisyyttä rikkoviin rikoksiin.

Vaikka talo onkin palanut, se on silti koti, muistuttaa myös Taija Kilpinen.

– Tämä ei ole mikään yleisönähtävyys. Tuntuu ihan hirveältä, Taija sanoo.

– Minua alkoi tosi paljon ärsyttää. Ei kukaan tykkäisi, että minä menisin niiden taloon yhtäkkiä sisään, että "minä tulin nyt tänne katselemaan", sanoo myös perheen 16-vuotias Timi Kilpinen.

Mitäänhän tässä ei ole pelastettavaa, kaikki on ihan mennyttä.

Taija Kilpinen

Pihamaalla lojuu hiiltyneitä huonekaluja, leikkikaluja, vaatteita ja talon rakenteista revittyä puuta. Kilpisten omaisuus on pitkin poikin puutarhaa. Siitäkin syystä uteliaiden katseet tuntuvat pahalta.

– Tämä on rikkinäisten, palaneiden tavaroiden kaatopaikka. En osaa sanoa, onko täältä etsitty jotakin. Mitäänhän tässä ei ole pelastettavaa, kaikki on ihan mennyttä.

Kilpisen talo
Palo sai alkunsa salaman iskusta. Salama iski mahdollisesti savupiippuun, sytyttäen yläkerrassa tulipalon. Meeri Niinistö / Yle

"Mikä todennäköisyys edes on, että ukkonen iskee taloon näin?"

Viikko on ollut työntäyteinen. Talosta on pitänyt pelastaa kaikki pelastettavissa oleva, ennen kuin sammutusvesi tuhoaa viimeisetkin rippeet.

Kilpiset ovat joutuneet myös vastaamaan moniin uteliaisiin, osin tungetteleviinkin kysymyksiin. Sini Kilpinen kertoo, että koulussa luokkakaverit ovat onneksi ymmärtäneet, kun hän on sanonut, ettei aiheesta keskusteleminen tunnu hyvältä.

– Olen sanonut, että en jaksa vastata. En minä jaksa keskustella siitä asiasta.

Perheen äidiltä on tiedusteltu, millainen turvavarustelu talossa on ollut. Se on Taija Kilpisen mukaan loukkaavaa.

– Oliko teillä oikeanlaiset ukkosensuodattimet ja kaikkea sellaista. Mikä todennäköisyys edes on, että ukkonen iskee taloon näin? Toivon, että ei oltaisi niin syyttäviä.

Kilpisten talo
Kilpiset ehtivät ottaa mukaansa puhelimet, passit ja valokuvat. Jokaisella perheenjäsenellä oli vain yksi vaatekerta mukanaan. Meeri Niinistö / Yle

Kuitenkin Taija Kilpinen on saanut myös lukuisia kannustavia, myötätuntoisia viestejä tuntemattomiltakin ihmisiltä. Ystävällinen katse on hänen mukaansa paras tapa ottaa osaa perheen suruun.

– On hirveää, kun joku tunnistaa minut kadulla ja alkaa puhumaan. Minua alkaa aina itkettää. Se on tuntunut ihanimmalta, kun joku on katsonut myötätuntoisesti. Että tietää, että toinen toivoo vain kaikkea hyvää, kun sanoja ei tässä tilanteessa ole.

Nyt perhe etsii sopivankokoista vuokra-asuntoa Lahdesta. Työtä riittää vielä tehtäväksi ja Taija Kilpinen toivoo, että he saisivat jatkaa surutyötä kaikessa rauhassa.

– Kyllä tämän ehtii näkemään, ei kaikkien tarvitse käydä ajamassa tästä ohi. Toivon, että meille annettaisiin tilaa olla tässä, jotta ei tarvitsisi koko ajan pelätä, onko joku meitä kyttäämässä. Tämä on meille niin surullinen paikka.