Kavereita ei ehdi nähdä ja mielessä pyörii, onko yrittämisessä enää järkeä: tältä tuntuu hakea samaa opiskelupaikkaa vuosi toisensa perään

Intohimoinen hakija voi lopulta saada opiskelupaikan, tosin jossain vaiheessa mahdollisuudet päästä sisään laskevat.

pääsykokeet
Pauliina Paloniemi
Pauliina Paloniemi ehti opiskella toisen ammatin hakiessaan arkkitehdin koulutukseen. Timo Nykyri / Yle

Koulupaikan hakeminen voi viedä vuosikausia ja vaatia suuria uhrauksia, vaikka sisään pääsemisestä ei ole mitään takeita.

Oulusta kotoisin olevat 28-vuotias Pauliina Paloniemi ja 29-vuotias Mia Monnius ovat hyvin perillä koulupaikkaa vaille jääneiden tunteista: Paloniemi tuli hylätyksi neljä ja Monnius viisi kertaa ennen pääsyä unelmien koulutukseen.

Molemmat muistavat hakemisen väsyttävänä ja stressaavana aikana, jolloin harrastukset ja sosiaalinen elämä tulivat välillä väistämättä laiminlyödyiksi.

Minuuttiaikatauluja ja suorituspaineita

Pauliina Paloniemi aloitti kuvallisen viestinnän opinnot Oulun ammattikorkeakoulussa, mutta huomasi jo pian, ettei alalle ollut paloa.

Kun Paloniemi rahoitti opintojaan tekemällä markkinointimateriaalia arkkitehtitoimistolle, hän kiinnostui alasta. Arkkitehdin työt olivat kiehtoneet jo lukiossa, mutta haave oli jäänyt, koska hän ei uskonut mahdollisuuksiinsa.

Opiskeltuaan medianomiopintoja vuoden hän rohkaistui hakemaan koulutusohjelmaan.

Aikataulu oli hakemisten aikaan hurja, eikä jättänyt juuri vapaa-aikaa esimerkiksi ystävien näkemiseen. Paloniemi työskenteli edelleen arkkitehtitoimistossa ja jatkoi myös medianomiopintojaan siltä varalta, ettei pääsisi yliopistoon.

Hän harjoitteli piirtämistä ympäri vuoden, ja matematiikkaa hän kertasi useita kuukausia ennen pääsykokeita. Kolmivaiheinen pääsykoe sisälsi ennakkotehtäviä, matematiikan kokeen ja nelipäiväisen piirtokokeen.

– Minun piti alkaa harjoitella hermojen käsittelyä ja jännitystä. Kova suorituspaine sai minut lukkoon.

Virheitä, huutoa ja itkua

Mia Monnius oli halunnut koko ikänsä eläinlääkäriksi ja hakikin ensin eläinlääketieteelliseen. Eläinrakkaana ihmisenä hän ei kuitenkaan osannut kuvitella tekevänsä kivuliaita toimenpiteitä eläimille, jotka eivät ymmärrä, että niitä yritetään auttaa.

Lääkärin työssä häntä kiinnostivat muun muassa ongelmanratkaisu ja ihmisten kohtaaminen.

Veri veti lääketieteelliseen, vaikka hän oli aina ollut matemaattisissa aineissa kehno. Vielä yläasteella hän kävi matematiikan tukiopetuksessa ja lukiossakin suoritti ainoastaan pakolliset kurssit.

– Laskupäätä ei näyttänyt olevan eikä luontaista lahjakkuutta, hän naurahtaa.

Mia Monnius
Mia Monnius luopui estekilpailuista neljännen hakukerran jälkeen, koska pänttääminen vei voimavarat.Jenna Hänninen

Myös Monniuksen kalenteri oli pääsykokeisiin lukiessaan täpötäynnä. Hän kilpaili esteratsastuksessa ja vietti tuntikausia tallilla ratsastaen omia ja muiden hevosia. Lukeminen piti ajoittaa intohimoisen harrastamisen ympärille.

Laskujen laskeminen alkoi nollista ja Monnius raatoi niiden parissa yksin. Hän heräsi aamuviideltä laskemaan, vietti iltapäivät tallilla ja jatkoi laskemista vielä ennen nukkumaanmenoa.

Vapaa-ajan puutteen myötä hän uupui ja stressaantui niin, että oireili estekisoissakin rimakauhusta ja tulokset olivat huonoja. Valmennuksessa ylikuormittuneet aivot tekivät arviointivirheitä ja aiheuttivat vaaratilanteita.

– Valmentaja huusi minulle ja minä itkin. Se oli ihan hirveää.

Parin viimeisen hakuvuoden aikana Monnius ymmärsi höllätä.

– Pidin lukemisen seitsemässä tunnissa. Aikaisemmin tein oikein ennätyksiä ja luin viittätoista tuntia päivässä, hän kertoo.

Pettymykset murjoivat itseluottamusta

Toistuva hakeminen ei aina takaa koulupaikan saamista.

Opetushallituksen 2015–2019 tilastoimien tietojen mukaan suurin osa lääketieteelliseen ja arkkitehtuuriin tänä vuonna päässeistä oli hakenut koulutukseen ainakin kaksi kertaa peräjälkeen. Lääketieteelliseen pääsi ensiyrittämällä vain yksi viidesosa.

Kuitenkin kolmannen hakukerran kohdalla todennäköisyys koulupaikan saamiselle alkoi laskea.

Syitä tälle ei varmuudella tiedetä, eikä Opetushallituksen luvuista käy esimerkiksi ilmi, kuinka moni hakijoista on jättänyt leikin kesken tilastoidulla aikavälillä tai hakenut kouluun ennen vuotta 2015. Luvut osoittavat kuitenkin, ettei motivaatio yksistään välttämättä riitä.

– Joskus voi olla aiheellista miettiä, onko ala sittenkään oikea, jos vuosikausien hakemisesta huolimatta ei pääse kouluun, Opetushallituksen erityisasiantuntija Merja Väistö toteaa.

Pauliina Paloniemi.
Arkkitehtuurin opinnot ovat ylittäneet Pauliina Paloniemen odotukset ja koulusta on löytynyt samanhenkisiä kavereita.Timo Nykyri / Yle

Pauliina Paloniemeä ja Mia Monniusta vuosikausien pyrkiminen ei lannistanut, vaan kokemuksen karttumisen myötä he janosivat kouluun pääsemistä entistä enemmän. Siksi myös hylkäävä päätös kalvoi joka kerta enemmän.

Monnius muistaa pettymyksen olleen eräänkin kerran niin suuri, että hän oksensi pääsykokeen jälkeen ja oli sairas kaksi päivää.

Vaikka hakuaikojen intensiteetti ahdisti, hän ei missään vaiheessa epäillyt, että ala olisi väärä. Fysiikasta tuli yllättäen hänen vahvuutensa.

– Tunsin hirveästi ylpeyttä itsestäni, kun huomasin kehittyväni. Olin ylpeä pienistä voitoista.

Paloniemen itseluottamus oli hakuvuosien aikana koetuksella ja hän kertoo jo miettineensä, oliko yrittämisessä enää järkeä. Perheen ja ystävien tuki sai kuitenkin jatkamaan.

Koulun alku ei ollut odotetunlaista

Kun Monnius ja Paloniemi saivat vuosien uurastuksen jälkeen kuulla päässeensä kouluun, olivat reaktiot sen mukaiset.

Paloniemi ei ollut uskoa asiaa ensin todeksi. Hän päivitti opintopolun nettisivun monta kertaa, kunnes vakuuttui siitä, ettei kyseessä ollut virhe.

– Meinasin revetä liitoksistani ja soitin välittömästi kaverilleni, hän nauraa.

Viidennen kerran hakiessaan Paloniemi oli ehtinyt valmistua medianomiksi ja työtkin olivat loppuneet. Ensimmäistä kertaa ajatukset saattoi suunnata täysin pääsykokeisiin. Hän uskoo päässeensä sisään tämän ansiosta.

Paloniemi aloittaa tänä syksynä arkkitehtuurin opintojen maisterivaiheen.

Monnius tiesi onnistuneensa kuudennessa yrityksessään jo helpolta tuntuneen pääsykokeen jälkeen. Hyväksytyn vastauksen näkemisestä tuli raukea ja tyytyväinen olo. Hän pääsi lääketieteelliseen lopulta huippupisteillä.

Monnius on opiskellut nyt viisi vuotta ja valmistuu lääkäriksi vuoden päästä.

Valmistumisen jälkeen hän aikoo väitellä vielä tohtoriksi biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunnasta. Jo vuosi opintojen aloittamisen jälkeen Monnius pääsi haaveilemaansa tutkimusryhmään.

Mia Monnius
Kesätyö terveyskeskuslääkärinä on voimistanut Mia Monniuksen tunnetta siitä, että hän on valmistumassa kutsumusammattiinsa.Jenni-Maria Könönen

Koulun alku ei kuitenkaan ollut kuvitellun kaltaista. Monniuksen isä kuoli yllättäen kaksi viikkoa opintojen alkamisesta. Suru otti aikaa ja koulusta pystyi iloitsemaan vasta ajan myötä.

Intensiivisinä hakuvuosina kontaktit perheen ulkopuolelle olivat olleet vähäisiä, mutta Monnius oli luottanut siihen, että kouluun pääsy muuttaisi asiat.

– Luin yksinäisenä monen vuoden ajan ja ajattelin, että lääkiksessä se elämä alkaa ja saan kavereita.

Sittemmin koulusta on löytynyt laaja kaveripiiri ja parhaat ystävät.

Monnius muistuttaa, ettei hakeminen ole kenellekään helppoa. Hän oli kokenut vähättelyä muun muassa perheensä hyvätuloisuuden vuoksi.

– On esimerkiksi turha ajatella, että helppoa jonkun varakkaasta perheestä olevan on hakea. Ikinä ei tiedä, millaista siellä perheessä on.

Ei ole tyhmyyttä hakea monesti

Molemmat naiset näkevät pitkästä hakuajasta olleen hyötyä opinnoissa. Prosessin aikana ehti paitsi viilata taitoja myös kasvaa henkisesti.

Mia Monnius ei usko, että olisi päässyt biokemian tutkimusryhmään, jos olisi päässyt lääketieteelliseen suoraan lukiosta. Hakuaikana karttuneiden taitojen myötä opinnot lääketieteellisessä ovat sujuneet vaivattomasti.

Sinnikkäät hakijat huomataan myös koulussa.

Rakennusopin opettaja Petri Aarnio Oulun yliopistosta on huomannut, että koulupaikan eteen uurastaneilla on yleensä kova motivaatio opintojen aikana.

– Kyllä se näkyy. Useamman kerran alalle pyrkivä on yleensä aika varma, että ala on hänelle oikea, hän sanoo.

Pauliina Paloniemen mielestä hakemiselle ei kannata asettaa takarajaa, koska tämä luo ainoastaan turhia paineita.

– Halusin mieluummin katsoa kuin katua, vei hakeminen kuinka monta vuotta tahansa.

Mikäli kouluun ei pääse, ei sitä Paloniemen mukaan kannata silti vähätellä. Hakijoita lohdutetaan usein sanomalla, että vuosi on lyhyt aika ja uusi mahdollisuus koittaa pian.

Hänen mielestään kaksitoista kuukautta on kuitenkin etenkin nuoren elämässä pitkä aika. Kun kaverit ovat saaneet opiskelupaikan, voi hylätyksi tullut hakija potea kuulumattomuuden tunnetta.

Monnius puolestaan haluaa muistuttaa, ettei se ole tyhmyyden merkki, jos kouluun ei pääse heti ensi yrittämällä.

– Olen sanonut nuorille, että on hyvä, jos joudut hakemaan monta kertaa. Sitten olet sisään päästessäsi vain fiksumpi, hän sanoo.

Keskustele aiheesta kello 22.00 asti!

Lue seuraavaksi:

Katso, mihin korkeakouluihin oli vaikeinta päästä ja mille alalle pääsi helpoiten – taidealalla tiukkaa, tekniikkaan vähiten tungosta

Pinja oli yksi harvoista ja valituista: "Vieläkin on epäuskoinen olo" – Katso Ylen hakukoneesta, mistä opiskelupaikoista kilpailtiin kovimmin

Todistuksen merkitys yhä tärkeämpi korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa – "On hyvä, että ylioppilastodistuksesta on jotain hyötyä"

Elli Abrahamsson tähtää maan halutuimpaan kauppakorkeakouluun kuten tuhannet muutkin: "Niin iso määrä, että on vaikea käsittää" – Katso korkeakouluhaun 600 suosituinta opiskelupaikkaa

Katso, mistä yliopistojen opiskelupaikoista kilpailtiin kovimmin – Maria Korpela pääsi ensiyrityksellä lääkikseen, vaikka todistuksessa ei ole laudatureja

Katso, mihin koulutuksiin ammattikorkeakouluissa on vaikeinta päästä – Sanna Rauta sai unelmiensa opiskelupaikan ja kertoo nyt, millainen asenne häntä auttoi