Metsissä pahin sienikato yli 30 vuoteen – ja siitä voi tulla kierre, sanoo tutkija

Moni sieniharrastaja on joutunut tänä kesänä pettymään karvaasti – sienet nimittäin puuttuvat metsistä.

sienet
hapero
Pieni yksinäinen hapero uhmasi kuumuutta ja kuivuutta metsässä heinäkuussa 2018.Mikko Savolainen / Yle

Keltaiset koivut ovat tänä kesänä värittäneet maisemaa, vaikka ruska-aika siintää vielä edessä. Pohjois-Suomessa osa pihlajista on jo värjäytynyt punaiseksi, kuten myös mustikanvarvut aukeilla metsäalueilla.

Ruskasta ei ole kyse, vaan ilmiö kielii kuivuudesta. Vedestä on puutetta – ja niin myös sienistä.

– Kyllä metsät ovat olleet harvinaisen tyhjiä tänä kesänä. Kesäkuun lopulla, heinäkuun alussa oli vähän punikkitatteja, kantarelleja, ja joitain muita sieniä. Mutta sitten tuli kuuma ja kuiva heinäkuu, sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Risto Jalkanen.

Juuri kuivuus on Jalkasen mukaan pääsyy sienten vähäiseen määrään.

– On ollut kuivaa ja pilvisiä, mutta sateettomia jaksoja. Yksinkertaisesti edellytyksiä sienten kasvuun ei ole.

Harvinaisen huono tilanne

Tutkijan mukaan sienitilanne on hyvin samankaltainen eri puolilla Suomea.

– Pohjoisesta etelään tulee vain ei-oota tietoon. Pitkään saa kulkea, että jotakin löytää.

Näin huonot sienivuodet ovat Risto Jalkasen mukaan harvassa. Hänen mieleensä muistuu vastaava tilanne yli 30 vuoden takaa.

– Vuonna 1987 ainakaan pohjoisessa ei ollut yhtään mitään. Myös vuosina 2002 ja 2006 kesät olivat kuivia. Etelä-Suomen kallioiden männyt kuolivat, ja kalliomänniköt menivät ruskeiksi. Mutta kyllä silloinkin sieniä löytyi.

Sieni metsässä.
Hapero.Niko Mannonen / Yle

Vuonna -87 sienten vähäisen määrän taustalla oli Jalkasen mukaan puiden juuriston vaurioituminen lumettoman ja kovan talven seurauksena. Sienten kannalta on oleellista, että yhteistyö puiden kanssa toimii. Puut näet tuottavat sokerin, josta sienet rakentavat itiöemänsä – joita ihmiset keräävät.

– Jos ei ole vettä saatavilla riittävästi, sokeria ei ilmeisesti tule. Puut tarvitsevat kaiken veden itselleen, kertoo Jalkanen.

Jalkanen kertoo, ettei lyhytaikaisista rankkasateistakaan ole hyötyä.

– Vesi ei imeydy maahan niin helposti, vaan valuu muualle.Jos tulee yksi kuuro, vesi lähtee jo seuraavan auringonpaisteen tai tuulen aikana taivaan tuuliin. Vettä pitäisi tulla pidempään, että sieniä alkaisi tulla toden teolla.

Kuivuudesta voi tulla kierre

Kuivuus juontuu jo viime vuodesta, sillä lähes sateettoman kesän seurauksena pohjavesien pinnat laskivat alas. Jalkasen mukaan kuivuudesta – ja sen myötä sienettömyydestä – voikin tulla eräänlainen kierre.

– Viime kesä heijastui tähän kesään, ja tämä kesä voi yhdessä viime kesän kanssa heijastua taas seuraavaan kesään. Jos syksystä tulee kuiva, pohjavedet ovat vielä alhaammalla ja veden saatavuus on vaikeampaa. Siihen vaikuttavat myös talven sademäärät ja se, tuleeko luminen vai musta talvi.

Risto Jalkanen ei usko, että kuivuus voisi vaurioittaa sienirihmastoja pysyvästi.

– Sienirihmasto ulottuu kaikkialle, myös syvemmälle maahan. Syvemmällä on aina vettä, ja sienirihmastot ovat nopeita kasvamaan. Ne pystyvät siirtymään nopeasti. En lähde mitään katastrofia ennustamaan. Lyhytaikaisesti sillä voi kyllä olla merkitystä.

Toivoa on yhä

Vaikka puolet keruukaudesta onkin jo menetetty, Risto Jalkasen mukaan vielä ei kannata heittää hanskoja tiskiin. Varsinkin Etelä-Suomessa sienestäjillä on yhä toivoa.

– Syyskuussa olosuhteet ovat ehkä jo lähempänä sitä, mitä normaalisti. Esimerkiksi jotkin rouskut tykkäävät esiintyä syksyllä. Niitä voisi joitakin lajeja tulla. Etelä-Suomessa suppilovahveroa voi yleensä kerätä vielä marraskuussa. Voi sieltä ryöpsähtää ihan kunnolla niitä sieniä vielä, sanoo Jalkanen.

Suppilovahveroita lokakuisessa metsässä.
Suppilovahvero on myöhäinen sienilaji.Petra Ristola / Yle

Jos sieniä ei tutuilta sienipaikoilta löydy, Jalkanen kehottaa etsimään paikkoja, joissa voisi kuvitella kosteuden säilyvän paremmin.

– Kannattaa mennä esimerkiksi soiden laitamille, tuoreemmille kankaille ja kuusikoihin eikä kuiville mäntykankaille. Joitakin rouskuja kasvaa turvekankailla eli puustoisilla soilla, jotka on joskus kuivattu. Nekin voivat olla hyviä sienipaikkoja.