Kortteisen tilan 120-vuotiaalle omenapuulle tehdään dna-analyysi – vienankarjalaisten kulkukauppiaiden omenasta kasvoi suomalaislajikkeen emopuu

Kansallisessa geenivarakokoelmassa säilytetään paikallisten omenalajikkeiden dna-tiedot ja historia. Ähtäriläispuun siemen saatiin kulkukauppiailta lähes 120 vuotta sitten.

omenapuut
Ähtärin Rämälänkylällä kasvava yli 120-vuotias puu on kasvatettu vienankarjalaisilta kulkukauppiailta saadun omenan siemenestä. Puu on yksi suomalaisten paikallislajikkeiden emopuista.
Ähtäriläispihalla kasvaa 120-vuotias Mummon puu -omenalajikkeen emopuu. Timo Kortteisen Hilma-mummo on kasvattanut sen vienankarjalaisilta kulkukauppiailta saamansa omenan siemenestä.

Ähtärin Rämälänkylällä sijaitsevan Kortteisen sukutalon pihapiirin ehdoton keskipiste on noin 120-vuotias omenapuu.

Tilan vanhaisäntä Timo Kortteinen tietää kertoa, että omenapuun on istuttanut hänen mummonsa Hilma Kortteinen, joka tuli taloon emännäksi 1800-1900 -lukujen vaihteessa.

Mummo oli saanut tai ostanut omenoita kylällä kierrelleiltä vienankarjalaisilta kaupustelijoita, “laukkuryssiltä”, ja niiden siemenistä kasvattanut omenapuun itselleen.

Siitä lähtien omenapuu on kasvanut paikallaan ja tarjonnut perheelle omenat hilloon ja sellaisenaan syötäväksi.

– Kunhan vaan säilöö kunnolla ja laittaa paperit väliin, on omenia riittänyt tammikuulle asti, Timo Kortteinen muistelee.

Kortteisen pihan omenapuu, jolle he antoivat 1980-luvulla nimen Mummon puu, on yksi suomalaisista paikallisomenalajikkeista.

Timo Kortteinen
Timo Kortteisen mummo Hilma istutti aikanaan puun.Pasi Takkunen/Yle

Taloushedelmiä arvostettiin

Siemenestä suomalaiseen maaperään kylvetyt paikallisomenapuut ovat tuottaneet hedelmää erilaisiin tarpeisiin. Luken tutkija Maarit Heinosen mukaan esimerkiksi 1900-luvun alkupuolella arvostettiin taloushedelmiä ehkä jopa enemmän kuin sellaisenaan syötäviä lajikkeita.

Kortteisen puun omenat ovat ainakin alkusyksystä niin kirpeitä, että talon väki napsii syöntiomenoita mieluummin muista pihan puista. Hillotarpeiksi omenat sopivat erinomaisesti.

– Hillosta tulee sellaista kauniin ruskean väristä, Timo Kortteinen kehaisee.

Ähtärin Rämälänkylällä Kortteisen pihalla kasvaa 120-vuotias Mummon puu.
Luke on kiinnostunut hedelmän tuntomerkeistä, kuten kuoren väristä, hedelmän muodosta ja mausta sekä siemenkodasta. Hanne Leiwo / Yle

Paikallisomenapuut geenipankkiin

Suomessa on tunnistettu ja paikannettu yli 100 paikallisomenalajiketta. Yksi tunnetuimmista on Huvitus. Paikallisomenalajikkeisiin lukeutuu myös hiljattain paikannettu Mannerheimin omena.

Maarit Heinosen mukaan Suomessa on syntynyt paljon omenapuita kylvämällä. Keski-Euroopasta ja Ranskasta tuodut taimet ovat kestäneet huonosti pohjoisia olosuhteita. Lisäksi 1900-luvulla suositeltiin kylvämään omenapuut siemenestä.

Siemenestä kylvämällä ei kuitenkaan synny helposti käyttökelpoisia omenapuita. Jos kylvää sata siementä, yhdestä voi kasvaa sellainen kelvollinen omenapuu, jonka muutkin ovat kiinnostuneet saamaan puutarhaansa.

Heinosen mukaan monet siemenestä kylvetyistä omenapuista ovat jääneet yhden pihan puiksi, eivätkä ole levinneet viljelyyn.

Kortteisen pihan Mummon puu vartettiin Karstulassa Rajalan taimistolla 1980-luvulla. Timo Kortteisen mukaan alkoi näyttää siltä, että emopuu kuivuu ja se haluttiin varttamalla pelastaa. Tällä hetkellä lajiketta löytyy useilta taimistoilta.

Omenapuun "sormenjäljet"

Luonnonvarakeskus tallettaa arvokkaimpia paikallisomenalajikkeita kansalliseen omenapuiden geenivarakokoelmaan. Geenipankissa lajikkeet säilyvät tulevaisuuden tarpeisiin, mutta kertovat myös suomalaisesta omenanviljelyn historiasta.

Myös ähtäriläisen Mummon puun geeniperimä kiinnostaa tutkijaa.

– Meillä on talletettu Mummon omena -nimellä kulkeva puu. Olemme saaneet sen Vaasasta Valkoinen Omena -nimellä, mutta se osoittautui kahdelta taimistolta saamiemme näytteiden perusteella Mummon omenaksi, Heinonen sanoo.

Tieto Kortteisen pihan puuvanhuksesta ja sen reitistä taimistoille on Heinosen mukaan merkittävä.

– Olemme saaneet nyt myös tietää alkuperäisen lajikenimen, Mummon puu, Heinonen sanoo.

Luonnonvarakeskus on pyytänyt Kortteisen vanhasta omenapuusta lehtinäytteen puun dna-sormenjälkien analyysiin. Sitä verrataan omenapuiden keskuskokoelmassa jo kasvavan puun dna-sormenjälkiin.

– Samaan tapaan kuin rikostutkijat selvittävät sormenjäljistä kenelle ne kuuluvat, me teemme omenapuulle dna-analyysin. Näin saamme varmistettua lajikkeen.

Dna-tunniste ei kuitenkaan riitä yksin varmistamaan lajiketta. Sen syntymähistorian ja -paikan tiedot sekä muu puuhun liittyvä muistitieto on tärkeää hedelmän tuntomerkkien lisäksi.

Mummon puu Kortteisen pihalla Ähtärin Rämälänkylällä
Vanha omenapuu on kasvanut Kortteisen pihalla samalla paikalla noin 120 vuotta, vaikka tuvat ympärillä ovat vaihtuneet. Hanne Leiwo / Yle

Keskellä elämää

Kortteisen tilaa isännöi nykyään Timon poika Antti Kortteinen. Ihan kuin isänsä aikanaan, hänkin on poikasena kiipeillyt puun oksilla ja kuullut kehotukset olla katkomatta oksia.

Ilman kolhuja yli satavuotias omenapuu ei ole vuosistaan selvinnyt. Sitä on välillä nirhaistu moottorisahalla, kolhaistu talonrakentamisen yhteydessä lautapinolla – ja paljon muuta.

Sitkeästi Mummon puu kuitenkin kantaa hedelmiä tänä syksynäkin.

Tänä vuonna pihlajanmarjakoista ei ole ollut haittaa, mutta satoon vaikuttaa kesän kuivuus, joka jätti omenat vähän tavallista pienemmiksi. Lisäksi kukinnan aikaan pihassa puhalsi semmoinen länsituuli, että puun länsipuolen kukat saivat kyytiä. Idän puolella hedelmiä riittää.

– Onhan se hienoa, kun pihalla on tälläinen emopuu. Ehkä siihen tulee jatkossa suhtauduttua vähän arvokkaammin, Antti Kortteinen toteaa.