Rantaviiva karkaa ja kuivuus piinaa järviä lähes koko maassa – "Ei tee hyvää järven vedenlaadulle"

Asiantuntijan mukaan sekä kuivuus että rankkasateet saattavat kurittaa Suomea tulevaisuudessa yhä enemmän.

kuivuus
Mies loikkii vedenvähyydestä kärsivän virran kuivilla kivillä
Hauhon Vuolteen virrasta eivät isommat veneet välttämättä pääse kulkemaan.Tiina Kokko / Yle

Konsta Kankaala seisoo Hauhonselän rannassa venelaiturin vieressä. Laiturin kupeessa on puinen tolppa, johon on kiinnitetty mitta-asteikko. Jos Hämeenlinnan Hauholla sijaitsevan järven pinta olisi loppukesän normaalissa korkeudessa, pinta ulottuisi lukujen neljä ja viisi välille.

Nyt tolppa on lähes kuivalla maalla. Senttikaupalla tavallista matalammalla.

– Aika dramaattinen tilanne, toteaa Kankaala.

Kalastajana Kankaala on liikkunut muillakin Hauhon järvillä ja huomannut, että vesi on huvennut. Veneitä ei välttämättä saa rannasta liikkeelle, uimareita harmittaa, vesipumppujen päät haukkaavat ilmaa. Pohjavedet ovat paikoin jopa niin alhaalla, että kaivoista uhkaa loppua vesi, mutta myös veden laadulliset ongelmat pulpahtavat pintaan.

– Kun veden määrä vähenee, ravinnepitoisuudet nousevat helposti ja vesikasvustot saavat enemmän valoa.

Mies tutkii vedenkorkeutta rannalle pystytetystä mittapuusta
Hauhonselällä vedenkorkeusmittari on "punaisella".Tiina Kokko / Yle

Kuivuudesta kärsitään lähes koko maassa

Järvien vedenpintojen lasku johtuu kuivuudesta. Monin paikoin sateet ovat olleet kortilla jo viime vuoden kesästä. Kuiva ja kuuma kesä jatkui kuivana syksynä. Lumien sulaminen ja kosteampi kevät helpotti hetkeksi, mutta kesällä vesivarat alkoivat jälleen huveta.

Säännöstellyilläkin järvillä on ongelmia, kun taivaan hanat pysyvät kiinni. Tai sitten sateet ovat olleet hyvin paikallisia. Joillain alueilla pärjätään toisia paremmin. Viralliset mittaukset kuitenkin osoittavat, että usealla järvellä vedenpinta on madaltunut 15–30 senttiä.

Kymijoen vesistöön kuuluvalla Keiteleellä vedenpinta oli elokuun puolessavälissä jo 35 senttiä tavanomaista alempana. Nyt vedenkorkeus on ajankohtaan nähden alimmillaan sitten vuoden 1942.

Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen rajamailla sijaitsevalla Kukkialla vedenkorkeutta on mitattu vuodesta 1992 lähtien. Näin alhaalla vesi ei ole ollut sinä aikana kertaakaan.

Ympäristö.fi-sivustolta (siirryt toiseen palveluun) löytyy ajankohtaista tietoa vesitilanteesta. Asiantuntijat ennakoivat, että Länsi- ja Etelä-Suomesta Pohjois-Karjalaan ulottuvalla alueella suurten luonnontilaisten järvien pinnat pysyvät matalalla pitkälle syksyyn.

Keiteleen, Päijänteen ja Saimaan vesien osalta arvioidaan vedenkorkeuden pysyvän matalalla jopa alkutalveen asti.

Myös monien jokien virtaamat ovat kuivuuden takia pysyneet pieninä.

"Kuivuudet tulevat lisääntymään"

Se, että monin paikoin kärsitään kuivuudesta jo parina kesänä peräkkäin, ei vielä kerro, ollaanko nyt jonkin poikkeuksellisen äärellä. Vesitalousasiantuntija Milla Torkkel Hämeen Ely-keskuksesta kuitenkin uskoo, että sateettomuus kiusaa jatkossakin.

– Kyllähän ilmastonmuutoksen myötä kuivuudet tulevat todennäköisesti lisääntymään. Samoin kuin rankkasateet ja rankkasadetulvat. Hetken päästä saattaa olla, että meillä on paljonkin vettä.

Pääkaupunkiseudulla saatiin näyte rankkasateesta perjantaina, kun päivän aikana satoi kymmeniä millejä vettä. Sateet nostivat paikoin rannikkovesistöjen vedenkorkeuksia, kertoo vesitilanneseuranta. Silti esimerkiksi suuremmissa joissa nousu jää vähäisemmäksi, koska sateet osuivat kapealle rannikkokaistalle ja sää kääntyi poudan puolelle.

Mies seisoo vedenvähyydestä kärsivän virran kuivilla kivillä
Tiina Kokko / Yle

Hauhonselältä Kankaalla ajaa muutaman kilometrin päähän Vuolteen virralle, joka yhdistää Iso-Roineen Lakkianselkään ja Ilmoilanselkään. Vuolteella kuivuus näkyy vielä konkreettisemmin: virran kivet paistattelevat päivää lähes kuivalta maalta.

Kankaala on mukana Pro Hauhonselkä -yhdistyksen hallituksessa. Monet huolestuneet ihmiset ovat ottaneet yhdistykseen yhteyttä, kun vesi on alkanut karata rannasta.

Vaikka paikoin on ollut vaikeuksia saada vene vesille, itse kalastusta tai kalojen eloa vedenpinnan lasku ei ole haitanut ainakaan Hauholla, tuumii Konsta Kankaala. Ravustuksen kannalta tilanne on ollut hankalampi. Kaikissa rapujen suosimissa kivikoissa ei pääse liikkumaan veneellä.

Oikeastaan pahin tilanne esmerkiksi Hauhonselälle on se, että vedenkorkeus sahaa maksimikorkeuksien ja kuivuuden mataloittamien lukujen välillä.

– Se ei tee hyvää järven vedenlaadulle, huokaa Kankaala.