Ebola-laboratorio Guinean savannilla, palkkasotureita timanttikaivoksilla ja ydinvoimayhteistyötä Sambiassa – Venäjä ottaa uusia askelia Afrikkaan

Venäjän vaikutusvallan kasvattamisoperaatio nousi esiin Putinin luottomiehen salaisten suunnitelmien vuodettua julkisuuteen.

Venäjä
Vladimir Putin ja João Lourenço Angolan ja Venäjän lippujen edessä
Vladimir Putin ja Angolan presidentti João Lourenço tapasivat BRICS-kokouksessa kesällä 2018. Venäjä rakentaa Angolaan vesivoimalaitosta.Aleksei Nikolski / Sputnik / Kremlin Pool / EPA

Kiinan toiminta Afrikan mantereella on puhuttanut maailmalla jo yli kymmenen vuotta. Viime vuosina mantereelle on kuitenkin ilmestynyt toinen peluri: Vladimir Putinin Venäjä.

Venäjän läheisimmät yhteistyökumppanit ovat olleet Keski-Afrikan tasavalta, Madagaskar ja Sudan. Kokosimme yhteen tietoja Kremlin vaikutusvallan kasvusta sotilaallisella, poliittisella ja taloudellisella osa-alueella.

1. Asekauppaa ja palkkasotilaita

Venäjän toimet Afrikassa nousivat kansainväliseksi uutiseksi viime vuoden heinäkuussa, kun kolme venäläistä journalistia kuoli väijytyksessä entisessä Ranskan siirtomaassa Keski-Afrikan tasavallassa. Toimittajat olivat olleet tekemässä dokumenttia venäläisistä palkkasotilaista Keski-Afrikassa.

Venäjän selitys oli, että kyseessä oli paikallisten kapinallisten tekemä aseellinen ryöstö. Kreml-kriitikko Mihail Hodorkovskin rahoittama tutkivan journalismin sivusto Dossier Center teki oman selvityksensä murhista ja päätyi lopputulokseen, että venäläiset palkkasotilaat olivat sotkeutuneet toimittajien murhaan.

Aseistettujen venäläisten ilmestyminen syrjäiseen valtioon Afrikan sydämessä herätti turvallisuusalan asiantuntijat. Ilmiössä oli jotain jo Krimin valtauksesta tuttua.

Jevgeni Prigožin
Venäläisliikemies Jevgeni Prigožinilla on selvitysten perusteella keskeinen rooli Venäjän Afrikka-strategiassa.Mikhail Metzel / AOP

Keski-Afrikkaan on tutkivien toimittajien selvitysten mukaan lähettänyt palkkasotilaita yksityinen puolustusalan yhtiö Wagner, jolla on yhteyksiä Venäjän ulko- ja puolustusministeriöön. Wagnerin perustaja on "Putinin kokkina" tunnettu liikemies Jevgeni Prigožin.

Valtiotieteiden professori Kimberly Marten Columbian yliopiston Barnard Collegesta toteaa, että Prigožin on ollut läheisissä väleissä Vladimir Putiniin jo 1990-luvulta alkaen.

Prigožin nousi 2000-luvun alussa (siirryt toiseen palveluun) pietarilaisten nakkikioskien pyörittäjästä Venäjän julkisten koulujen ja armeijan ravintolapalveluiden pääjärjestäjäksi. Lisäksi Prigožin on Venäjän vuoden 2016 presidentinvaaleihin vaikuttaneen Pietarin trollitehtaan omistaja.

Kapinallisryhmien valtataistelusta kärsivässä Keski-Afrikan tasavallassa kaivetaan alkeellisin menetelmin kultaa ja timantteja, jotka kiinnostavat Venäjää. CNN:n mukaan (siirryt toiseen palveluun) Prigožinin omistama yhtiö on saanut laajat oikeudet arvomineraalien kaivamiseen.

Kalastajia Ubangi-joella Keski-Afrikan tasavallassa.
Keski-Afrikan tasavalta on syrjäinen sisämaavaltio. Kuvassa kalastajia Ubangi-joella maan etelärajalla.Jenny Matthews / AOP

Samalla Venäjä toimittaa (siirryt toiseen palveluun) Keski-Afrikan tasavallan hallitukselle aseita. Afrikkalaisvaltion presidentin turvallisuusneuvonantaja on entinen venäläinen tiedustelu-upseeri.

Kaikki paikalliset eivät ole ottaneet venäläisiä ilolla vastaan. Keski-Afrikan tasavallassa on uutisoitu tämän vuoden aikana tapauksista (siirryt toiseen palveluun), joissa venäläisten palkkasotilaiden epäillään tappaneen tai kiduttaneen paikallisia siviilejä (siirryt toiseen palveluun). Tapaukset ovat sattuneet venäläissotilaiden tukikohdassa maan keskiosassa.

Ranskalaisjoukkojen takavarikoimia aseita Mpokon tukikohdassa Keski-Afrikan tasavallassa.
Osaa Keski-Afrikan tasavallasta hallitsevat erilaiset aseryhmät. Ranskalaisjoukkojen takavarikoimia aseita Mpokon tukikohdassa. Rey T. Byhre / AOP

Timanttien kaivaminen on todennäköisesti vain yksi asioista, jotka kiinnostavat Venäjää Keski-Afrikassa. Venäjän toiminnalle syrjäisessä valtiossa, johon sillä ei ole perinteisesti yhteyksiä, on vaikea löytää yhtä järkevää selitystä.

– Yksi mahdollisuus on, että Putin haluaa luoda sotilaallisen asemapaikan keskelle Afrikkaa, puntaroi tutkija Kimberly Marten Ylen puhelinhaastattelussa.

Keski-Afrikan tasavallan naapurimaa Sudan on ollut nyt jo vallasta syöstyn diktaattorinsa Omar al-Bashirin johdolla Venäjän pitkäaikainen yhteistyökumppani.

Time-lehden selvityksen mukaan (siirryt toiseen palveluun) Venäjä tuki al-Bashirin hallintoa pitkään ja lähetti maahan venäläisiä sotilasajoneuvoja ja aseita. Sudanin armeija syöksi al-Bashirin vallasta huhtikuussa.

Venäjä on tukenut sotilaallisesti myös Libyan kapinakenraali Khalifa Haftaria, jonka joukot ovat yrittäneet useiden kuukausien ajan vallata maan pääkaupunkia kansainvälisen yhteisön tukemalta hallitukselta.

Karttagrafiikka
Ilkka Kemppinen / Yle. Tiedonhankinta: Juho Takkunen / Yle, Saana Uosukainen / Yle

Venäjä on hieronut sotilasyhteistyötä yhteensä ainakin 19 Afrikan valtion kanssa. Sopimuksia on esimerkiksi Keski-Afrikan tasavallan, Kongon demokraattisen tasavallan, Guinean, Mosambikin ja Etiopian kanssa, kertoo Financial Times (siirryt toiseen palveluun).

Venäjä vie Afrikkaan paljon aseita. Venäjän aseviennistä Afrikan osuus on ollut vuosina 2014–18 (siirryt toiseen palveluun) hieman suurempi kuin Lähi-idän osuus. Tästä osan selittää pitkään jatkunut asekauppa Algerian kanssa.

Ehkä salaperäisimpiä yhteistyömuotoja on nähty länsiafrikkalaisessa Guineassa, jossa sijaitseva maailman suurin bauksiittikaivos on venäläisissä käsissä.

Sama venäläisyhtiö, joka louhii alumiinin valmistuksessa käytettävää bauksiittia, perusti vuosien 2014–16 laajan ebolaepidemian aikana Guineaan kaksi mikrobiologista laboratoriota. Niissä työskentelee ranskalaislehti Le Monden mukaan (siirryt toiseen palveluun) Venäjän armeijan tutkijoita testaamassa uutta ebolarokotetta kaikessa hiljaisuudessa, eivätkä paikalliset viranomaisetkaan pääse tarkastuskäynnille laboratorioihin.

2. Presidenttiehdokkaiden lahjontaa ja valeuutisia

Kylmän sodan aikana Neuvostoliitto tuki useita Afrikan maiden vasemmistohallintoja niin poliittisesti kuin taloudellisestikin. Esimerkiksi Angolan sisällissodassa Moskova toimitti sotilaallista apua kommunistiselle MPLA-liikkelle. Guinean sosialistijohtaja Sekou Tourén hallinto puolestaan sai alkuvaiheessa avokätistä taloudellista tukea Neuvostoliitolta.

Kun Neuvostoliitto hajosi, Afrikka-yhteistyö menetti merkitystään.

Vuoden 2014 Krimin valtauksen jälkeen Venäjä on aktivoitunut uudelleen Afrikassa myös poliittisessa vaikuttamisessa. Venäläiset ministerit ja diplomaatit ovat viime vuosina kiertäneet ahkerasti Afrikan maissa solmimassa sopimuksia poliittisesta yhteistyöstä.

Venäjän strategiset tavoitteet Afrikassa ilmenevät vuodetusta Prigožinin yrityksen asiakirjasta, joka Dossier Centerin (siirryt toiseen palveluun) mukaan on esitelty Venäjän puolustusministerille Sergei Šoigulle lokakuussa 2018.

Venäläiseltä vaalivaikuttamiselta ei ole vältytty Afrikan mantereellakaan. Venäjä sekaantui BBC:n selvityksen mukaan (siirryt toiseen palveluun) entisessä Ranskan siirtomaassa Madagaskarissa viime vuonna käytyihin presidentinvaaleihin yrittämällä lahjoa useita ehdokkaita.

Professori Martenin mukaan presidentiksi valittu Andry Rajoelina olisi voittanut ilman Venäjän apuakin.

– Venäjä käytti Madagaskarissa valtavia summia rahaa, mutta ei vaikuta siltä, että he olisivat saavuttaneet sillä mitään, Marten sanoo.

Yksi Venäjän tavoitteista on Ranskan vaikutusvallan heikentäminen Afrikassa. Ranskalla on yhä paljon taloudellista ja poliittista valtaa entisissä siirtomaissaan.

Andry Rajoelina kävelee sotilasjoukon edessä
Madagaskarin presidentiksi valittu Andry Rajoelina itsenäisyyspäivän juhlallisuuksissa Antananarivossa kesäkuussa.Henitsoa Rafalia / EPA

Keski-Afrikan tasavallassa Venäjä on vuodettujen asiakirjojen perusteella tukenut Ranska-mielisten poliitikkojen syrjäyttämistä. Myös Madagaskarissa venäläiset maksoivat (siirryt toiseen palveluun) Ranska-vastaisille mielenosoittajille protestoinnista.

Brittilehti The Guardianin mukaan (siirryt toiseen palveluun) Venäjä on käyttänyt poliittisessa vaikuttamisessaan valeuutisia. Esimerkiksi Sudanissa, jossa Venäjä tuki myöhemmin vallasta syöstyä Omar al-Bashiria, Venäjä suunnitteli leimaavansa hallituksen vastaiset mielenosoittajat islamin vastaisiksi ja seksuaalivähemmistöjen puolustajiksi.

Venäjän Afrikka-strategiasta vuodetuissa asiakirjoissa mainitaan tavoitteena myös perinteisen median ottaminen haltuun.

Seuraava askel Venäjä-Afrikka -yhteistyössä otetaan syksyllä. Venäjä järjestää 24. lokakuuta Sotšissa huippukokouksen, johon matkustaa edustajia yli 50:stä Afrikan maasta keskustelemaan Venäjän ja Afrikan tulevista suhteista.

– Syyt sille, miksi Venäjä on alkanut olla ylipäätään aktiivisempi monen Afrikan maan suhteen, eivät ole taloudellisia. Eli kyllä syyt ovat pääosin poliittisia, arvioi Suomen Pankin Venäjän talouden asiantuntija Laura Solanko.

Vladimir Putin ja Edgar Lungu kättelevät lippujen edessä
Venäjän presidentti Vladimir Putin tapasi sambialaisen virkaveljensä Edgar Lungun BRICS-kokouksen yhteydessä heinäkuussa 2018.Aleksei Nikolski / Sputnik / Kremlin Pool / EPA

Venäjän toiminta Afrikan eri osissa kasvaa kaiken aikaa. Se on kuitenkin vielä pientä verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltoihin, Britanniaan ja Ranskaan, joilla on pitkät poliittiset ja taloudelliset suhteet Afrikan valtioihin.

Vaikka Yhdysvallat on vähentänyt lähetystöjensä määrää Afrikassa, sillä on yhä mantereelle paljon kauppaa ja taloussiteitä.

– Täytyy muistaa, että Venäjä on taloutena pienempi kuin esimerkiksi Yhdysvallat, eli sillä ei ole resursseja samalla tavalla, sanoo Solanko.

Columbian yliopiston Kimberly Marten arvioi, että Venäjä haluaa toimillaan Afrikassa näyttää omaa kansainvälistä valta-asemaansa.

Marten muistuttaa myös, että epäloogiselta vaikuttavassa Afrikan valloituksessa voi olla osittain kyse Venäjälle tyypillisestä disinformaatiokampanjasta.

– Olen pohtinut pitkään, onko se syy siihen, että strategia ei vaikuta selkeältä, Marten pohtii Ylelle.

3. Timanttikaivoksia ja ydinvoimahankkeita

Venäjän taloudellinen toiminta Afrikassa sisältää muun muassa ydinvoimahankkeita, mineraalien ja timanttien kaivantahankkeita sekä öljy- ja kaasubisnestä.

Suomen Pankin asiantuntijan mukaan Venäjän toiminta eroaa esimerkiksi Ranskan ja Yhdysvaltojen toiminnasta valtiojohtoisuuden takia. Kauppa on valtioiden tai valtionyhtiöiden välistä.

– Esimerkiksi yksittäisen virvoitusjuomia myyvän amerikkalaisyhtiön toiminta ei näytä samalla lailla Afrikan maan ja Yhdysvaltain väliseltä talousyhteistyöltä kuin jokin Venäjältä ostettu palkka-armeijayksikkö, sanoo Solanko.

Venäjän ulkoministerin (siirryt toiseen palveluun)Sergei Lavrovin mukaan (siirryt toiseen palveluun) Venäjä teki kauppaa Saharan eteläpuolisiin maihin vuosina 2016–2017 yli kolmella miljardilla dollarilla vuosittain.

Karttagrafiikka
Ilkka Kemppinen / Yle. Tiedonhankinta: Juho Takkunen / Yle, Saana Uosukainen / Yle

Venäjä on sijoittanut merkittäviä summia öljyn ja kaasun tuotantoon esimerkiksi Algeriassa (siirryt toiseen palveluun) ja Länsi-Afrikan maissa. Vesivoimahankkeita (siirryt toiseen palveluun) Venäjällä on käynnissä Angolassa, Etelä-Afrikassa ja Tansaniassa. Metalleista puolestaan nikkeliä louhitaan venäläisvoimin Etelä-Afrikassa ja alumiinia tuotetaan Nigeriassa.

Ydinvoiman saralla venäläisyhtiö Rosatom on sopinut (siirryt toiseen palveluun) viime vuosina yhteistyöstä ja hankkeista useiden valtioiden, esimerkiksi Sambian, Sudanin ja Ruandan kanssa. Merkittävän uraanintuottajan Namibian uraanivaroihin Venäjä on osoittanut kiinnostusta (siirryt toiseen palveluun) jo yli kymmenen vuoden ajan.

Solanko näkee, että aseteollisuuden vienti on Venäjälle kaikista tärkein asia Afrikan maissa.

– Venäjällä ei ole samanlaista intressiä kuin Kiinalla haalia luonnonvaroja Afrikasta. Kiinan kohdalla tämä on ihan merkittävä juttu. Venäjä voi joissain maissa tarjota osaamistaan tällä alueella, hän toteaa Ylelle.

Solangon mukaan Venäjä voi olla autoritaarisille maille helppo kauppakumppani, sillä se ei vaadi samalla tavalla demokratian ja ihmisoikeuksien kehittämistä kuin länsimaat usein kauppasopimuksien yhteydessä.

– Siinä mielessä Venäjä ja Kiina voivat olla autoritaarisille maille varmasti helpompia kumppaneita, että kumpikin on kiinnostunut yksinomaan rahasta eikä siitä, miten kumppanimaata hallitaan, Solanko sanoo.

Kariba-järven pato Sambian ja Zimbabwen rajalla.
Kariba-järven pato Sambian ja Zimbabwen rajalla. Rakentaja oli italialainen yritys.AOP

Niin Neuvostoliitto kuin Venäjäkin on aina antanut rahaa myös kehityshankkeisiin.

Neuvostoliitolle oli tärkeää koulutuksen tukeminen (siirryt toiseen palveluun) Afrikassa eri tasoilla.

1990-luvulla Boris Jeltsinin aikana kehitysapusummat vähenivät Venäjän oman taloudellisen tilanteen heikennyttyä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.

2000-luvulla Putinin kausilla kaikki muuttui, kun Venäjä alkoi rakentaa uudestaan vahvaa asemaa kansainvälisissä järjestöissä.

Venäjän Afrikkaan antaman kehitysavun summa vaihtelee kymmenistä miljoonista useisiin satoihin miljooniin dollareihin.

Venäjä on antanut ison osan kehitysavustaan kansainvälisten organisaatioiden, kuten YK:n ruoka-avun ja YK:n pakolaisjärjestön kautta, BRICS-maiden tai G8-maiden ryhmän (siirryt toiseen palveluun) kautta.

Venäjä suljettiin pois G8-maiden yhteistyöstä vuonna 2014, mutta aiemmin se oli niiden joukossa yksi suurista kehitysmaiden velkojen anteeksiantajista.

OECD:n mukaan (siirryt toiseen palveluun) vuonna 2018 Venäjän antama kehitysapu kokonaisuudessaan väheni 14,3 prosentilla. Syyksi oli kerrottu Venäjän päättäneen suunnata vähemmän rahaa kehitysapuun.

Solanko pitää epätodennäköisenä, että Venäjä olisi tulevaisuudessa kovin sitoutunut pieniin kaukaisiin Afrikan maihin. Hänen mukaansa pidemmän aikavälin kumppanuudet vaativat yleensä maiden välisiä kulttuurillisia siteitä tai yhteistä historiaa esimerkiksi siirtomaakaudella.

– Venäjällä ei ole mitään tämänkaltaista linkkiä, mutta ei ole Kiinalla eikä Yhdysvalloillakaan. Siinä mielessä pienet maat ovat näille suurille valtioille vain välineitä, joilla ne voivat tukea vientiään ja pönkittää omaa suurvalta-asemaansa olemalla näkyvästi mukana vähän eri puolilla maailmaa.

Lisää aiheesta:

Palkkasoturit isänmaan asialla – Yksityinen venäläinen sotilasfirma Syyrian taisteluissa

Ykkösaamu: Miksi Venäjä käyttää Syyriassa Wagner-palkkasotilaita?