Kuudesluokkalainen Santeri Kallio opettaa kohta tovereitaan koodaamaan ja se on hyvä, sillä moni opettaja arastelee digimaailmaa

Kokkolassa matematiikkaluokilla kehitellään koodauksen opetukseen oppilasvetoista mallia.

ohjelmointi
Kuudesluokkalainen Santeri Kallio.
Santeri Kallion mielestä ohjelmointi on "sairaan kivaa" ja on mahtavaa opettaa pienempiä.Heini Holopainen / Yle

Vierekkäisten luokkien ovet ovat auki ja oppilaat kulkevat innokkaina luokasta toiseen. Puheensorinaan sekoittuu surinaa ja sirinää, kun pienet robotit liikkuvat toimintamatoilla ja oppilaat ohjaavat niitä. Meneillään on Kokkolan Halkokarin matematiikkaluokkien koodauspajapäivä.

Tällä kertaa kuudennen luokan oppilaat opastavat kolmannen luokan oppilaita. Pienempiä ruvetaan pikku hiljaa ohjaamaan ohjelmoinnin pariin, jotta he voivat myöhemmin samalla tavalla opastaa pienempiään koodauksen saloihin, kertoo luokanopettaja Anna Polso.

– Koulutus tapahtuu tämmöisissä pienissä pajatuokioissa. Välillä isot oppilaat sitten ihan luokissakin toimivat koodauksen apuopeina.

Halkokarin koulu kehittelee koodiagentti (siirryt toiseen palveluun)-toimintapolkua, johon on saatu Opetushallituksen hankerahaa vajaat 20 000 euroa. Halkokaristen keksintö on yksi Uusi peruskoulu (siirryt toiseen palveluun) -hankkeen innovatiivisista kokeiluista. Rahat ovat kuluneet suunnitteluun ja laitehankintoihin.

Koodiagentti-mallia voisi jatkossa käyttää ainakin Kokkolan muissa kouluissa, mutta mahdollisesti myös muissa kunnissa.

Koululaiset ja opettaja seuraavat robotin liikkumista koululuokassa.
Linnea Rasehorn ja Joel Kujala ratkovat opettaja Ville Valkaman kanssa ongelmaa. Robotin pitäisi seurata valkoista ympyräviivaa, mutta se ajautuu hortoilemaan minne sattuu. Muutaman yrityksen ja erehdyksen kautta tehtävä onnistui.Kalle Niskala / Yle

Miksi oppilaat opettavat?

Koodiagentteja luotsaavalla opettajalla on selkeä näkemys siitä, miksi vetovastuu kannattaa siirtää opettajalta oppilaille.

– Monesti lapset osaavat selittää asiat toisilleen paremmin kuin opettaja. Jotenkin se tulee oman kokemusmaailman kautta ymmärrettävämmin esille ja menee paremmin perille näin, on luokanopettaja Anna Polso huomannut.

Osasta opettajia saattaisi tuntua helpommalta, että koodausta ja ohjelmointia neuvoisivat juuri oppilaat oppilaille, sillä tuoreen selvityksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan osa erityisesti vanhemmista opettajista arastelee digitaalista maailmaa. Omien arvioidensa mukaan he myös kaipaisivat aiheesta täydennyskoulutusta.

Koodaus on kuitenkin kirjattu nykyiseen opetussuunnitelmaan (siirryt toiseen palveluun) osana sen laaja-alaisia osaamistavoitteita. Sitä pitäisi sen mukaan opettaa jossain määrin jo peruskoulun alaluokilta, ei pelkästään valinnaisilla kursseilla.

Luokanopettaja Anna Polso koodaustunnilla.
Luokanopettaja Anna Polso neuvoo graafisen ohjelmoinnin pariin.Heini Holopainen / Yle

Opetussuunnitelmassa mainitaan esimerkiksi, että alimmilla vuosiluokilla "tutustutaan ohjelmoinnin alkeisiin laatimalla vaiheittaisia toimintaohjeita, joita myös testataan".

Opetusneuvos Juho Helminen Opetushallituksesta myöntää ongelman, mutta hänen mielestään ollaan jo menty eteenpäin. Kun 2014 alettiin puhua koodauksesta ja opetussuunnitelmasta, syntyi valtava huoli. Nyt hänen mielestään on edetty, mutta maanlaajuisesti ajatellen eritahtisesti.

– Ei silti olla vielä siinä pisteessä, mitä opetussuunnitelma edellyttää. Jotkut ovat todella pitkällä ja osa vasta ottaa ensimmäisiä digiaskelia. Ei ilmeisesti ole teknologiavastaisuutta sinänsä, mutta ikä ja sukupuoli liittyvät siihen, miten opettajat kokevat hallitsevansa nämä asiat.

Innostusta näkyvissä

Koululaisten koodauspajassa ei näy arastelua tai vastahakoisuutta. Kaikkein pienimmät eivät saa vielä legorobotteja noudattamaan käskyjä, mutta heidän ei tarvitsekaan osata sellaista vielä, vakuuttaa luokanopettaja Ville Valkama.

– Parasta mitä minä näen, on se kuinka oppilaat nauttivat tästä ja millä innolla he lähtevät tätä tekemään. Aikuiset mieltävät koodauksen sellaiseksi, että tietokoneella kirjoitetaan jotain kieltä. Se onkin vaikeaa, mutta ei tämä, mitä täällä tehdään.

Kuvassa kuutioita
Logiikkaa voi kehittää vaikka keksimällä paperille koodeja, joilla erivärisistä kuutioista saadaan tehtyä tiettyjä muotoja.Heini Holopainen / Yle

Jos unohdetaan ensin se legorobotti ja ajatellaan koodauksen taustalla olevaa ajatusrakennelmaa, päästään logiikan ja ongelmanratkaisun perusteisiin.

– Tämä on ajattelun taitojen kehittämistä. On leikkejä ja pelejä, joissa opetellaan ongelmanratkaisua. Mietitään, mitä halutaan saada aikaan ja niitä keinoja, millä siihen päästään, summaa luokanopettaja Anna Polso.

Kuudesluokkalainen Linnea Rasehorn istuu lattialla ja näpyttelee tablettitietokonetta. Hän ohjelmoi legorobottia, jonka pitäisi värisensorinsa avulla osata kulkea valkeaa viivaa pitkin.

– Se on kieltämättä mukavaa, että on semmoista puuhaa, jossa pitää pitää oma kärsivällisyytensä että sen saa toimimaan kunnolla. On siinä haasteensakin.

Kuvassa Blue-Bot-robotteja
Blue-Bot-robotteja käytetään jopa esikouluikäisten opetuksessa. Robottia ohjataan sen selässä olevilla napeilla, jolloin se kulkee kuvioidulla matolla haluttua reittiä. Koodauspajassa pikku roboteilla tehtiin laskutehtäviä ja etsittiin kirjainmatolta oma nimi.Heini Holopainen / Yle

Kuudesluokkalainen Santeri Kallio yrittää myös käskyttää legorobottia käyttämään värisensoria, kun se liikkuu valkoiselta paperilta mustalle.

– Mun mielestä koodaus on aivan sairaan kivaa ja mä kotonakin tykkään välillä koodailla kaikkia hauskoja pelejä tai jotain muuta.

Santeri on muiden kuudesluokkalaisten tapaan innoissaan siitä, että hän saa opastaa nuorempiaan itselle tärkeän aiheen pariin.

– Tuntuu aivan mahtavalta saada opettaa pienemmille tällaista uutta ja kivaa!

Kuvassa logiikkatehtävän palasia
Logiikkatehtävässä etsitään oikeata ratkaisua sulkemalla pois vaihtoehtoja.Heini Holopainen / Yle