Paula Tiessalo: Parisuhteita vaivaa rippipukusyndrooma, ja sen korjaaminen vaatii muutosta myös naisilta

Tiukat parisuhderoolit ajavat puolisoita erilleen, mutta siihen ei ole pakko alistua, pohtii Paula Tiessalo blogissaan.

parisuhde
Paula Tiessalo
Paula TiessaloLaura Railamaa / Yle

Rakkausguru, psykologi Tony Dunderfelt uskaltaa kaivaa verta nenästään. Hänelle ei riitä, että heteroparisuhteen onnellisuus mitataan sillä, osaako mies puhua tunteistaan. Dunderfelt sohaisee arkaan paikkaan kehottamalla miehiä välillä sanomaan puolisoilleen ”ei”.

Mitä ihmettä? Näinkö parisuhdetta hoidetaan?

Dunderfelt valaisi ajatteluaan elokuun lopulla toimittaja Sari Valton haastattelussa Ylen Radio 1:ssä. Psykologi kehotti ajattelemaan tilannetta, jossa pariskunta puhuu viikonloppusuunnitelmista. Nainen ilmoittaa, että lauantaina on sukujuhlat, jonne mennään. Piste.

Pariskunnan miestä sukujuhlasuunnitelma ottaa päähän. Hän kokee, että juhlia on viime aikoina ollut jo tarpeeksi, eikä häntä huvittaisi ajaa kolmea tuntia kahvittelemaan taas samojen ihmisten kanssa. Dunderfeltin mukaan miehellä on kolme vaihtoehtoa reagoida.

Perinteinen äijä täräyttää kirosanan ja kieltäytyy lähtemästä. Tämän hetken ihannemies ajattelee, että naisen toiveita pitää aina kuunnella ja suostuu vasten omaa tahtoaan puolison suunnitelmaan. Tulevaisuuden itsenäinen mies puolestaan tunnistaa omat tunteensa, sanoittaa ne ja ehdottaa, voisiko tänä viikonloppuna kuitenkin tehdä jotain muuta.

Liiallinen myötäily ja rooleihin loksahtaminen sammuttaa helposti kipinän ja jännitteen puolisoiden väliltä.

Miten reagoi nainen? Ykkösvaihtoehdossa tulee riita, kakkosessa nainen on tyytyväinen koska saa tahtonsa läpi. Kolmosessa hän saattaa tyrmistyä. ”Ei käy, juhliin on mentävä”, hän ehkä sanoo. Mutta tunteisiinsa yhteydessä oleva ja jämäkkä mies ei taivu vaan perustelee kantansa.

Nainen hämmentyy. Parisuhteen tiukat roolit ovat juuri järkkyneet. Miten tästä eteenpäin?

Auts. Kuulostaako tutulta?

Meillä kaikilla on mielessämme jonkinlainen kuva siitä, mitä parisuhde ja sen osapuolten roolit ovat. Käsityksemme syntyvät omista kokemuksistamme lapsuudenperheessämme sekä yhteiskunnassa kulloinkin vallitsevista arvoista ja asenteista.

Parisuhderooli on kuin vanha rippipuku tai -mekko. Rippipuku symboloi muottiin asettumista, massaan sulautumista, yhteiskunnan normien ja odotusten mukaan elämistä. Pukua ei tarvitse millään tavalla perustella. Se on tehdasasetus, standardi, helppo valinta.

Siinä on paljon hyvää. Se on tyylikäs, kestää aikaa ja vuosikymmenten ajan hyväksi koettu muotti. Ei siinä sinänsä ole mitään pahaa.

Ahdistavaksi puku ja parisuhteen roolit muuttuvat, kun ihminen muuttuu. Kun sieltä vatsan kohdalta jo hieman pingottavan kankaan uumenista alkaa varovasti ilmaista tyytymättömyyttään nykytilanteeseen, voi puolison reaktio olla tyrmistynyt. Kumppanin muutosta voi olla vaikea ottaa vastaan, koska se tarkoittaa myös oman roolin muuttumista.

Naisen on tehtävä tilaa miehen tunteille ja tahdonilmaisuille. 

Tony Dunderfelt kuvailee, että hyvin usein parisuhteessa on tarjolla vain kaksi, toisilleen vastakkaista roolia. Jos yksi puolisoista on puhelias, toinen on hiljainen kuuntelija. Raha-asioissa suuripiirteisen kumppanille puolestaan jää rahasta niuhottajan rooli.

Roolit kehittyvät suhteessa usein toisilleen vastakkaisiksi. Tarkka sentinvenyttäjä ei välttämättä ollut sellainen ennen kuin huomasi, että jonkun täytyy suhteessa pitää huoli vuokrarahojen riittävyydestä. Ja koska hän kantaa vastuun, voi toinen käyttäytyä entistä huolettomammin. Lopputuloksena kumppanit ajautuvat vähitellen yhä kauemmas toisistaan.

Miten tiukkoja rooleja sitten voisi raottaa ja päivittää? Väestöliitto tarjoaa tuoreehkossa blogissaan (siirryt toiseen palveluun) neuvoksi itsetutkiskelua. Parisuhteessa on pidettävä huoli myös itsestään. Kun toisen silmistä loistava ihailu vuosien karttuessa himmenee, on molempien otettava vastuu siitä, että suhde itseen pysyy myönteisenä ja uteliaana.

Väestöliiton blogissa nostetaan esiin psykoterapeutti Ester Perel, jonka mukaan parisuhteesta haetaan turvallisuutta, mutta toisaalta myös jännittävyyttä. Tämä ristiriita luo varsinkin pitkään parisuhteeseen haasteita. Turvallisuus voi järkkyä, jos totuttuja rooleja ravistellaan.

Parisuhde ei tarkoita, että kahden ihmisen pitäisi muuttua yhdeksi. Mutta se ei voi myöskään tarkoittaa, että toinen joutuu aina alistumaan toisen päätöksille.

Kun miehiltä siis vaaditaan tunteista puhumista ja uudenlaisen roolin ottamista parisuhteessa, on myös naisen muututtava. Hänen on tehtävä tilaa miehen tunteille ja tahdonilmaisuille. Tunteista ja ajatuksista puhuminen on molemmille tärkeää, mutta yhtä tärkeää on kuunnella toista.

Tämä ei tarkoita alistumista tai omista tarpeista tinkimistä vaan kompromissien tekemistä ja neuvottelutaitojen kehittämistä. Naisen on hyvä harjoitella hyväksymään, että ehkä jopa sisustuksesta tai lastenhoidosta aletaan tasa-arvoisemmin keskustella. Tunteista puhuminen ei myöskään tarkoita niissä vellomista päivästä ja vuodesta toiseen.

Oman mielipiteensä ilmaiseminen rauhallisesti ja perustellusti ei ole riitelyä. Parisuhteessa saa olla eri mieltä asioista. Parisuhde ei tarkoita, että kahden ihmisen pitäisi muuttua yhdeksi. Mutta se ei voi myöskään tarkoittaa, että toinen joutuu aina alistumaan toisen päätöksille.

Tony Dunderfeltilla on mainio käsite kuvaamaan parisuhteen hyvää dynamiikkaa: kohtaava jännite. Puolisot saavat, ja heillä on jopa velvollisuus, olla itsenäisiä yksilöitä. Heillä saa olla eriäviä mielipiteita, eikä se tarkoita rakkauden tai parisuhteen loppua.

Liiallinen myötäily ja rooleihin loksahtaminen sammuttaa helposti kipinän ja jännitteen puolisoiden väliltä. Toisaalta liian suuret erot mielipiteissä aiheuttavat jatkuvaa riitaa. Tasapainon löytäminen turvallisuuden ja jännittävyyden välillä on elämän mittainen tehtävä.

Paula Tiessalo

Kirjoittaja on Yle uutisissa työskentelevä hyvinvointiaiheisiin erikoistunut toimittaja, jonka intohimona on yrittää ymmärtää itseään ja muita. Hän haluaisi kannattaa perinteisiä sukupuolirooleja silloin, kun suihkun lattiakaivo pitää puhdistaa.

Aiheesta voi keskustella 15.09. klo 17.00 asti.