"Ettei tehtäisi kaatopäätöstä ihan niin heppoisin perustein" – puiden ei tarvitse tuottaa ollakseen arvokkaita

Puunhalausviikon tavoitteena on lisätä lähiympäristön arvostusta ja muistuttaa puiden merkityksestä.

puut
 Viheraluehortonomi Leila Roininen.
Viheraluehortonomi Leila Roininen toivoo, että puiden kaatamista harkittaisiin aina tarkoin.Jarkko Heikkinen / Yle

Viheraluehortonomi Leila Roininen katsoo Vaasan kaupungin rantapuistossa kenottavaa erikoisen näköistä koivua. Vanhuuden merkit ovat puussa jo näkyvissä eikä puu monenkaan mielestä taida olla kovin kaunis.

– Jos metsureilta kysyttäisiin, tämä olisi varmasti kaadettu jo aikoja sitten, naurahtaa Roininen.

keno koivu Vaasan kaupunginrannassa
Edesmenneen kaupunginpuutarhurin toive oli, että tämä puu saisi erilaisuudestaan huolimatta elää.Jarkko Heikkinen / Yle

Metsureilta ei ole kysytty.

Roininen vaalii puuta, koska siihen liittyy tarina. Puu näkyi edesmenneen kaupunginpuutarhurin kodin ikkunasta ja Roinisen kuuleman mukaan puutarhuri oli toivonut, että hänen erikoinen maisemapuunsa saisi pysyä pystyssä.

Virkansa puolesta hän on arvioinut, että pahasti kallellaan oleva koivu ei ole vaarallinen. Puuta ei tarvitse kaataa. Jos se kaatuu itsekseen, se muksahtaa päin viereistä mäntyä.

Leila Roininen on ottanut puunhalausviikon (siirryt toiseen palveluun) haasteen vastaan. Viikon tavoitteena on lisätä lähiympäristön arvostusta ja muistuttaa puiden moninaisesta merkityksestä.

– Kyllä minä puita halaan joka vuosi! Puita pitäisi arvostaa enemmän kuin niitä nyt arvostetaan.

Roininen halaa nuorta tammea, jonka vaasalaiset lapset istuttivat paikalleen vuonna 2006, kun kaupunki täytti 400 vuotta. Jos ihmiset antavat tammen olla rauhassa, se voi kasvaa paikallaan useita satoja vuosia.

Puu on tärkeä, koska siihen liittyy mukavia muistoja.

– Olin juuri muuttanut kaupunkiin ja muistan, miten lapset häärivät puun ympärillä pienien lapioiden kanssa. Uskon, että lapsillekin jäi tapahtumasta pysyvä muisto, joka nousee heille mieleen aina kun he kulkevat puun ohi.

Leila Roinisen ei tarvitse miettiä hetkeäkään, kun hän alkaa luetella itselleen tärkeitä puita. Torniosta Vaasaan muuttanut hortonomi on mielissään siitä, että nykyisessä kotikaupungissa menestyvät monet eteläisemmänkin vyöhykkeen puut.

Liki 200 vuotta sitten perustetussa Hietalahden Villan puistossa on varsinainen harvinaisuus - puu joka ansaitsee kunnon halauksen.

strobusmänty
Harvinaisen isoksi kasvanut strobusmänty sinnittelee hengissä. Sillä arvioidaan olevan ikää reilusti yli sata vuotta.Jarkko Heikkinen / Yle

Pysäyttävän komea strobusmänty kohoaa kohti taivasta. Se on koko maan mitassakin harvinaisuus. Vain hyvin harvoin strobusmänty kasvaa Suomessa yhtä kookkaaksi kuin Vaasassa.

– Kun Dendrologian (puulajitiede) Seuran jäseniä eri kaupungeista kävi täällä, he kaikki halusivat kuvauttaa itsensä tämän puun vieressä, kehaisee Roininen.

Hän tarttuu mäntyyn lujalla halausotteella. Kädet ulottuvat hädin tuskin puoleen väliin jykevää runkoa. Vaasan strobusmänty on turvassa. Se on suojeltu.

Leila Roininen toivoo, että puiden kaatamista harkittaisiin aina tarkoin - silloinkin kun kysymyksessä on aivan tavallinen puu eikä mikään harvinaisuus.

– Monesti ajatellaan, että puu roskaa tai varjostaa. Silloinkin pitäisi miettiä sen puun jäljellä olevaa elinikää ja mielummin vaikka halailla puuta, että ei tehtäisi kaatopäätöstä ihan niin heppoisin perustein.

Roininen toivoo, että puita ei arvostettaisi pelkästään niiden tuottavuuden takia vaan nähtäisiin niiden muutkin arvot. Puiden arvo voi olla niihin liittyvissä muistoissa tai tarinoissa tai ihan puhtaasti estetiikassa.

– Kaupunkiympäristössä ei tarvitse olla tuottavaa puustoa. Puita pitäisi katsoa ihan erilaisin silmin.