Porvoon ampumiset pysäyttivät työtoverin – konstaapeli Seppo Ijäs on kohdannut aseen ja veitsen: "Jos osoitetaan aseella, niin se riipaisee"

Helsingin ja Itä-Uudenmaan poliisilaitoksilla työskentelevien poliisien mukaan väkivallan uhasta ei työpaikalla enää jossitella.

poliisi
Seppo Ijäs
Vanhempi konstaapeli Seppo Ijäs on työskennellyt Itä-Uudenmaan poliisiasemalla vuodesta 2006 lähtien. Porvoon tapahtumista on keskusteltu laitoksella työkavereiden kanssa useaan otteeseen.Marja Väänänen / Yle

Hälytystehtävä, laukaukset ja kahden poliisin haavoittuminen.

Tähän tapahtumakulkuun kiteytyy Porvoon ampumavälikohtaus elokuun viimeisenä sunnuntaina vuonna 2019.

Partio vastaanotti yöllisen hälytyksen Porvoossa sijaisevalle pienteollisuusalueelle. Asia liittyi hämärästi omaisuusrikokseen.

Seurauksena oli laukauksia ja kaksi haavoittunutta poliisia. He työskentelivät Itä-Uudenmaan poliisilaitoksella.

Vanhempi konstaapeli Seppo Ijäs on työskennellyt samalla poliisiasemalla vuodesta 2006 lähtien ja toiminut vuosien ajan virkatehtävissä Porvoossa loukkaantuneiden poliisien kanssa. Yhteistä työhistoriaa on takana yli vuosikymmen.

Viime sunnuntain tapahtumat on käyty työporukan kanssa läpi useaan otteeseen.

– Puhuminen on henkisen puolen ylläpitoa. Asemalla neljän seinän sisällä näistä asioista voi puhua turvallisesti, Ijäs kertoo.

Viimeistään kesällä 2016 tapahtuneen Vihdin poliisisurman jälkeen väkivallan uhasta ei enää jossitella. Tuolloin kaksi poliisia sai osuman 67-vuotiaan miehen avattua tulen piiritystilanteessa. Toinen poliiseista menehtyi ja toinen loukkaantui vakavasti.

– Vihdin tapauksen jälkeen ei puhuta siitä, että jos jotain tapahtuisi, vaan kun jotain tapahtuu, Helsingin poliisilaitoksen konstaapeli Sami Talonpoika sanoo.

Sami Talonpoika
Konstaapeli Sami Talonpoika kertoo kohtaavansa poliisin väkivaltaista vastustamista miltei kuukausittain.Marja Väänänen / Yle

Talonpoika on työskennellyt Helsingissä poliisina yli seitsemän vuoden ajan. Hän on ollut mukana auttamassa Vihdissä vakavasti loukkaantunutta poliisia ja paikalla menehtyneen kollegan lähiomaisia.

"Pärjääminen" ei riitä

Poliisilaitoksilla on vakiintuneita tapoja reagoida kriisitilanteisiin.

Työkaverin loukkaantuessa virkatehtävän yhteydessä tulee apuun poliisin sisältä valittu kollega. Hän toimii uhrin tukihenkilönä muun muassa korvausprosessien ja vahinkodokumenttien hoidossa sekä viestinviejänä poliisin perheelle.

Tärkeintä on varmistaa, että haavoittuneella on sairaalassa kaikki kunnossa. Niin fyysisesti kuin henkisesti.

Itä-Uudenmaan poliisilaitoksella työskentelevä konstaapeli Seppo Ijäs on toiminut kollegansa tukihenkilönä pariin otteeseen. Kysymys on ollut aina väkivaltatilanteista.

– Monesti ihmismieli on sellainen, että "kyllä minä pärjään". Silloin täytyy olla pelisilmää ja tuntea henkilö tarpeeksi hyvin, että osaa järjestää tälle myös jälkihuoltoa henkiseen palautumiseen, Ijäs kertoo.

Seppo Ijäs
Konstaapeli Seppo Ijäs on toiminut kollegansa tukihenkilönä pariin otteeseen.Marja Väänänen / Yle

Myös konstaapeli itse on käynyt läpi vaikeita aikoja: joistain työtehtävistä on jäänyt ikävämpiä muistijälkiä.

Ijästä on osoitettu virkatehtävien yhteydessä aseella ja uhattu veitsellä. Hän luettelee tilanteet tyynen rauhallisesti. Kyseiset tapahtumat on omaksuttu osaksi poliisin arkea.

Ijäs on yli vuosikymmenen pituisella poliisin urallaan hyödyntänyt poliisin sisällä järjestettävien purkukeskusteluiden lisäksi myös post-traumatyöpajaa, jossa työntekijöillä on mahdollisuus käsitellä omaan työhönsä liittyviä kuormittavia kokemuksia.

– Jos joku osoittaa aseella piiritystilanteessa, niin kyllä se riipaisee. Sen jälkeen rupeaa käymään "mitä jos"-keskustelua oman pään sisällä, hän sanoo.

Työtehtävän seuraukset jatkuvat leikkauspöydälle

Porvoon tapahtumien jälkeen Helsingin poliisilaitoksella työskentelevä konstaapeli Sami Talonpoika on saanut yhden sähköpostin.

– Viestissä kerrottiin erittäin pintapuolisesti Porvoon tapahtumista, vähemmän kuin lehdissä. Siinä oli tietysti pahoittelut kollegoille. Meitä käskettiin erityiseen varovaisuuteen ja tarkkaavaisuuteen tehtävillä. Se on kaikki tiedotus, mitä meillä on ollut tässä vaiheessa, Talonpoika sanoo.

Konstaapelin mukaan poliisilla ei resurssipuutteen vuoksi ole aikaa kouluttaa työntekijöitä riittävästi väkivaltatilanteissa toimimisen suhteen.

– Tällä hetkellä 5,5 miljoonan asukkaan Suomessa on noin 7350 poliisia. Noin 10 miljoonan asukkaan Ruotsissa poliiseja on 30 000 ja lisää on tulossa. Jopa matematiikalla voidaan päätellä, ettei tässä tilanteessa sähköposti lämmitä.

Talonpoika viittaa poliisin resurssipulan yhteydessä myös virkavallan riittämättömiin varusteisiin alan uhkakuviin nähden.

– Helsingin poliisilaitoksella on keskusteltu poliisin taktisesta varustuksesta. Niiden pitäisi olla meille henkilökohtaisemmin suunniteltuja, koska ruumiinrakenne määrittelee paljon sitä, miten poliisi pystyy hyödyntämään raskasta varustusta vaaratilanteissa.

Uhkaavien tehtävien yhteydessä taktinen varustus puetaan henkilökohtaisen suojavarustuksen päälle.

Viranomaisten hälyttäminen väärin verukkein on Ruotsissa jo ilmiö. Se kantaa nimeä "blue light sabotage"- nimitys viittaa hälytysajoneuvojen sinisiin vilkkuihin.

Tilastojen mukaan poliisin työssään kohtaama väkivalta on kaksinkertaistunut Suomessa parissakymmenessä vuodessa.

Oikeustieteen tohtori Henri Rikander totesi Ylelle viime viikonloppuna, että poliisin vahingoittamisessa käytetty välineistö on myös monipuolistunut.

Molemmat konstaapelit, Talonpoika ja Ijäs, kertovat kohtaavansa poliisin väkivaltaista vastustamista miltei kuukausittain.

– Päälle sylkeminen ja potkuyritykset ovat niin jokapäiväisiä, että ne jäävät varjoon. Eivät ne juurikaan kiinnosta enää edes poliisin päällystöä, Talonpoika sanoo.

Talonpojalla on muistissa vuodelta 2013 tapaus, jossa hän mursi nilkkansa tehtävän yhteydessä väistäessään lyöntiä.

Seurauksena oli leikkauksia ja neljän kuukauden sairausloma.

Aseenkäyttö on keinoista viimeisin

Menneen viikonlopun aikana poliiseja ammuttiin yhteensä kolmesti, Porvoon lisäksi Jyväskylässä.

Heinäkuussa poliisi ampui miehen Helsingin Käpylässä. Noin 20-vuotias mies oli uhannut virkavaltaa ampuma-aseeksi muunnetulla starttipistoolilla.

Syyttäjä-tutkinnanjohtajan mukaan kyseessä oli hätävarjelutilanne ja poliisin aseenkäyttö oli perusteltua.

Talonpojan mukaan aseen käyttäminen on poliisin äärimmäisin keino. Ja myös niistä viimeinen.

– Käpylän tapahtuman johdosta iso hatunnosto oikeuslaitokselle, koska asiasta tehtiin päätös niin nopeasti.

Joskus oikeuskäsittelyt poliisin aseen käytöstä kuitenkin venyvät. Konstaapeli viittaa esimerkkinä vuoden 2016 tapaukseen, jossa moottoripyöräpoliisi ampui 32-vuotiaan miehen Orimattilassa.

Mies oli ampumishetkellä puukottanut tien sivuun suistuneesta autosta noussutta tyttöystäväänsä.

Asiasta tehtiin syyttämättäjättämispäätös vuoden jälkeen. Talonpojan mukaan aika on liian pitkä tilanteessa toimineelle poliisille.

– Me teemme sekunnin murto-osassa päätöksiä, kun taas useamman henkilön toimesta käytetään sitten aikaa sen pohtimiseen, olisiko kyseisessäkin tilanteessa ollut toisin toimimisen mahdollisuutta, hän sanoo.

Lue lisää:

Tutkija Porvoon ampumisesta: Poliisin työ muuttunut vaarallisemmaksi 2000-luvulla – "Näkyy selkeä virkamiehen vahingoittamistarkoitus, jopa ansoittamista"

Kolme ampumista yhtenä viikonloppuna – poliisit kertovat, miten elää uhkien kanssa: "En usko, että tämä tulee kenellekään yllätyksenä"