Säästöt ovat vähentäneet tehtäväkirjojen käyttöä peruskoulussa – perheet eriarvoisessa asemassa sähköisen oppimateriaalin käytössä

Koulut saavat itse päättää, mitä oppimateriaalia tiukoilla määrärahoilla ostetaan.

oppimateriaali
Peruskoulu sähköinen opetus  opetussuunnitelma koulu yläkoulu oppitunti opettaja opetus opettaminen koulu
Rovaniemen Ounasrinteen koulu on niin sanotun uuden mallin koulu. Opetustilat ovat muokattavissa erilaisiin tarpeisiin ja perinteistä pulpetissa istumista ei ole. Opetus tapahtuu kaikkia mahdollisia opetusvälineitä hyväksikäyttäen. Tässä on meneillään historiantunti, jonka yksi osa on audiovisuaalinen.Pia Tuukkanen / Yle

– Tarvikkeita ja oppikirjoja on jo iät ja ajat kierrätetty, mutta nyt on pohja saavutettu, sanoo rehtori Jorma Kauttio Rovaniemeltä.

Kauttion näkemyksen mukaan vielä nyt oppilaitoksissa pärjätään, mutta jos määrärahoja leikataan edelleen, on edessä tilanne, joka hirvittää pitkän linjan pedagogia.

– Jos kaikki raha loppuu, niin sen jälkeen on hätä.

Sodankylästä lähtöisin oleva Emmi Alajoutsijärvi siirtyi yhdeksännelle luokalle Rovaniemelle. Alajoutsijärvi koki hankalana Rovaniemen oppikirjattoman kulttuurin.

Hän kertoo esimerkkinä, kuinka Wilma-viesti kertoi oppilaille, että läksynä on moniste.

– Koitappa siinä arpoa mikä moniste oli, kun monisteita oli kirjaimellisesti varmaan sata. Olihan se vaikeaa lukea myös mihinkään kokeeseen.

– Sodankylässä ei ollut tällaista tilannetta, kaikissa aineissa oli omat kirjat ja jos tarvitsi tehtäväkirjat, niin ne olivat myös, kertoo Alajoutsijärvi.

Alajoutsijärven koulussa Rovaniemellä esimerkiksi englannin tehtäväkirjat olivat niin sanottuja luokkakirjoja eli niitä käytettiin tunneilla, mutta niitä ei saanut viedä kotiin. Kuitenkin esimerkiksi kokeet tehtiin kirjojen perusteella.

– Koetettiin opettajallekin sanoa, että ei tämä tule onnistumaan näin. Englannin kieli on kuitenkin tosi monelle nuorelle haastavaa ja se vaatii tosi paljon itseopiskelua, sanoo Alajoutsijärvi.

Kuntien talous vaikuttaa materiaalihankintoihin

Koulumateriaalien hankintaan vaikuttaa kuntien talous. Suomessa on erilaisia käytäntöjä siitä, miten säästöjä kohdennetaan. Koulut ovat kautta aikain kierrättänyt materiaaleja.

Sodankylä on tänä vuonna hakenut valtiolta harkinnanvaraista tukea. Kunnan taloutta on tiukentanut muun muassa koulujen sisäilmaongelmat, joiden vuoksi kunta on joutunut hankkimaan väistötiloja oppilaille.

Silti oppimateriaalirahoista ei ole tingitty tälle vuodelle.

– Ainakaan vielä ei ole haluttu alkaa säästää tällaisessa asiassa, Sodankylän sivistysjohtaja Antti Parkkinen sanoo.

Koulukirjat historia yläkoulu seiskaluokka opetus koulutus peruskoulu oppilas pisa
Lukukirjoja on kouluissa kierrätetty jo kauan. Tehtäväkirjojen sijaan työskentely tapahtuu nyt vihkoissa.Pia Tuukkanen / Yle

Rovaniemellä kaupungin säästötavoite on yhteensä 50 miljoonaa euroa. Myös koulutuslautakunta yhtenä suurimmista palveluiden tuottajista on joutunut toteuttamaan säästöjä.

– Säästöjä on pyritty kohdentamaan niin, että koulun ydintehtävä eli lasten oppiminen vaarantuisi mahdollisimman vähän. Opetussuunnitelman sallimissa rajoissa jokainen opettaja toimii omien vahvuuksiensa kautta. Oppimateriaaliakin tärkeämpää on mielestäni aikuisen ja lapsen välinen vuorovaikutus, sanoo Rovaniemen koulutuspalvelujen palvelupäällikkö Kai Väistö.

Opettajien vastuu opetuksen laadusta korostuu

Kunnat eivät enää määrä siitä, millaista oppimateriaalia kouluissa käytetään. Koulut päättävät itsenäisesti esimerkiksi sen, onko heillä käytössä oppikirjoja vai tehdäänkö opiskelu verkkoympäristössä.

– Sodankylässä opettajilla on tiedossa budjetti, jolla hankitaan oppimateriaalia omalle ryhmälle. Opettajat itse päättävät, mitä kirjoja hankintaan, sanoo Antti Parkkinen.

Joissakin koulussa tehtäväkirjan saa edelleen omaksi, toisissa kouluissa niitä on haettu yhteiskäyttöön, jolloin muutama tehtäväkirja on käytössä vain oppitunneilla.

Koululaisten vanhemmat ovat kokeneet erityisen ongelmalliseksi sen, että esimerkiksi kielten opiskeluun ei ole omaa tehtäväkirjaa, vaan tehtäväkirjat ovat käytössä vain oppitunnilla.

Tämä muuttaa perinteistä opetustyyliä, jossa tehtäväkirjoista määrätään kotiläksyt. Opettajien on itse mietittävä entistä tarkemmin opetustuntien ja kotiläksyjen sisältö.

– Tänä päivänä opettajat ovat muutenkin koulussa todella tiukoilla. Oppilasryhmät kasvavat ja variaatio oppilasryhmän osaamisessa on iso. Kun tähän lisätään vielä opetusmateriaalin valmistaminen, niin olen huolissani opettajien jaksamisesta, sanoo rehtori Jorma Kauttio.

– Toivoisin, että opettajat joustaisivat, kun ei ole kirjoja ja tekisivät kokeet sen mukaan, toteaa jo nyt toiselle asteelle siirtynyt Emmi Alajoutsijärvi.

Erilaiset oppilaat huomioidaan paremmin

Rovaniemen koulutuspalvelujen palvelupäällikkö Kai Väistönäkee hyvänä sen, että koulut saavat itse päättää oppimateriaaleista.

– Opettajilla on erilaiset tieto- ja viestintätekniikan valmiudet. He jotka pystyvät käyttämään sujuvasti niitä, voivat suunnitella opetuksen niin, että tehtäväkirjojen sijaan sekin raha voidaan käyttää muuhun, sanoo Väistö.

Hän näkee, että oppimateriaali on tärkeä väline oppimisen tukena.

– Mutta ne ajat jolloin täytettiin kirjallisesti jokainen työkirjan aukeama ovat onneksi jo historiaa. Minusta kouluissa huomioidaan erilaiset oppijat entistä paremmin ja yksilöllisemmin.

Jorma Kauttio vierastaa ääripäästä toiseen ajattelua, jossa vastakkain ovat perinteiset koulukirjat ja täysin sähköinen opiskelu.

– Meillä edelleen tekevät kirjaan tehtäviä he, joilla on hahmottamisen vaikeuksia. Toiset tekevät kaikki täysin sähköisesti driveen, kuten uusi opetussuunnitelma edellyttää, toiset taas kirjoittavat tunnilla vihkoon. Tämä ei ole mustavalkoista, painottaa Kauttio.

Riskinä lasten eriarvoistuminen

Lukukirjojen kierrättäminen ja lisääntyvä sähköisten oppimateriaalien käyttö ovat olleet vallalla jo kauan. Kouluihin on ostettu padeja ja esimerkiksi englannin kielen tehtäviä voi tehdä pilveen, josta niitä voi lukea omalla koneella tai puhelimella kotona.

Monet oppilaat pitävät tästä suunnasta, mutta se on myös yksi riskitekijä, joka voi eriarvoistaa lapsia. Kaikissa perheissä ei ole yhtälaisia mahdollisuuksia ja valmiuksia tukea oppilaan sähköistä opiskelua.

– On perheitä, joissa ei voi tietotekniikan avulla näitä asioita tehdä ja ehkä tuki ei muutenkaan ole sellainen kuin toisissa on. Nämä asiat pitää ottaa huomioon ja se lisää meidän työmäärää, sanoo rehtori Jorma Kauttio Rovaniemen Ounasrinteen koulusta.

Oppilas käyttää kannettavaa tietokonetta
Johanna Ventus / Yle

Kauttion mukaan esimerkiksi koulujen toimintakulttuuria on kehitettävä vastaamaan nykyaikaista tyyliä opiskella ja nuorten kykyä oppia ja omaksua uutta, pirstaloitunutta tietoa.

– Tiedon hankkiminen ja sisäistäminen on erilaista, kuin mitä se on meidän aikana ollut, sanoo Kauttio ja viittaa keski-ikäisten ihmisten koulunkäyntikokemuksiin.

Kustantajatkin ovat heränneet muuttuneeseen työkulttuuriin

Kirjat ovat tekijänoikeuslain alaisia teoksia. Kopiosto myöntää oppikirjoille kopiointiluvan. Peruskouluille luvan hakee valtio. Se koskee vain tekstikirjoja.

Työ- ja harjoituskirjat eivät sisällä kopiointilupaan, sillä niiden myynnillä kustantajat tekevät tulonsa.

Kustantajat ovat kuitenkin jo heränneet koulujen säästöpaineen aiheuttamaan työkirjojen käytön karsimiseen. Kun takaisin vanhaan tehtäväkirjakulttuuriin ei siis paluuta ole, ovat kustantajat kehittäneet entisestään sähköistä materiaali.

Kehitystä on tehty sekä laadullisesti että määrällisesti. Lisäksi tekstikirjojen yhteydessä on oppilaille tehtävät, jolla voidaan välttyä vuodeksi kerrallaan hankittavista työkirjoista.