"Merellä on tilaa kaikenlaiselle liikkumiselle" – Airiston tuhoisa turma nosti somessa kiivaan ristiaallokon, ulapalla oikeasti tyynempää

Kysyimme kahdelta kokeneelta kipparilta, onko ruoriraivo lisääntynyt vesillä. Kerro kommenteissa omat kokemuksesi.

veneily
Moottoriveneilijä Petri Lehmuskoski ja purjehtija Leevi Parsama vetivät yhtä köyttä veneen kannella.
Moottoriveneilijä Petri Lehmuskoski ja purjehtija Leevi Parsama vetivät yhtä köyttä veneen kannella.Ari Welling / Yle

Purjehtija ja moottoriveneilijä mahtuvat hyvin saman paatin kannelle auringossa kylpevässä Raision venesatamassa.

Keskustelupalstoilla tunnelmat ovat olleet huomattavasti kireämpiä Airistolla elokuun alkupuolella tapahtuneen onnettomuuden jälkeen. Moottoriveneen ja purjeveneen törmäyksessä menehtyi kaksi ihmistä.

Sosiaalisessa mediassa onnettomuus on synnyttänyt kiivaan keskustelun, jossa osansa ovat saaneet niin moottoriveneilijät kuin purjehtijatkin.

Vuosia 35-jalkaisella purjeveneellään meriä kyntänyt Leevi Parsama ei voi kuin ihmetellä keskustelun tasoa. Hän sanoo välttävänsä vastakkainasettelua viimeiseen asti, ja suurin osa veneilijöistä on fiksua porukkaa.

– Ei se merellä niin paha oikeasti ole. Merellä on tilaa, ja veneet ovat erilaisia, ihmisillä on erilaisia tarpeita ja haluja. Kun merellä veneillään, pitäisi käyttäytyä kuin ihmiset toisilleen, miettii Parsama.

Myös jalan verran lyhyemmällä moottoriveneellään merillä vuosikausia liikkunut Petri Lehmuskoski pitää sosiaalisen median keskustelua turhan kärkkäänä.

– Merellä on tilaa kaikenlaiselle liikkumiselle. Toiset pitäisi aina ottaa huomioon, on sitten soutuveneellä, kanootilla, purjeveneellä tai moottoriveneellä liikkeellä.

Merivartiosto ei ole havainnut ruoriraivon lisääntymistä

Länsi-Suomen merivartioston partiot eivät ole loppukesän aikana havainneet merellä tavallisuudesta poikkeavaa vastakkainasettelua purjehtijoiden ja moottoriveneilijöiden välillä.

Johtokeskuksen varapäällikkö Jani Vastamäen mukaan laineet lyövät korkeampina sosiaalisen median keskusteluissa kuin oikeasti vesillä.

Elokuun alun onnettomuus Airistolla, Turun edustalla vaati kahden ihmisen hengen. Leevi Parsama osoittaa tapahtumapaikkaa kartalla.
Elokuun alun onnettomuus Airistolla, Turun edustalla vaati kahden ihmisen hengen. Leevi Parsama osoittaa tapahtumapaikkaa kartalla.Ari Welling / Yle

Airiston onnettomuuden jälkeen merivartiostoon tuli kylläkin jonkin verran yhteydenottoja. Samat asiat nousevat esiin joka kesä ja etenkin onnettomuuksien jälkeen.

– Kansalaiset haluavat esimerkiksi kertoa, jos "nopeilla muskeliveneillä kaahataan jossain holtittomasti" ja sen tapaisia yhteydenottoja tulee, kuvailee Vastamäki.

Myös Turun Moottorivenekerhon kommodori Mikko Jokinen kertoo, ettei hänen korviinsa ole kantautunut vesiltä mitään menneistä kesistä poikkeavaa. Some-kuohunnan hän jättää omaan arvoonsa. Yhdistykseen kuuluu sopuisasti sekä purje- että moottoriveneilijöitä.

Itsekkyys yleistynyt vesillä jo vuosikymmeniä

Tietynlaisen itsekkyyden lisääntymisen molemmat jututtamamme veneilijät ovat havainneet vesillä.

Petri Lehmuskoski on pannut muutoksen merkille 2000-luvun aikana. Toisesta välittäminen ja muiden huomioiminen on hänen mielestään vähentynyt.

– On tullut tämä minä-kulttuuri, "minä haluan, minä teen ja minä saan". Mennään niin kuin minä haluan ja muut väistäkööt.

Samaan on kiinnittänyt huomiota myös Leevi Parsama purjeveneellä luoviessaan. Hän toivoo perustaitojen ja veneilyetiketin haltuunottoa jokaiselta ennen vesille suuntaamista.

– Tuntuu, että ostetaan vaan vene, laitetaan hana kaakkoon ja lähdetään menemään. Jokainen veneen hankkiva voisi nöyrtyä vähän kyselemään neuvoa kaverilta esimerkiksi rantautumiseen, missä kohtaa on soveliasta vetää peräaallot muille ja kuinka läheltä ohittaa, listaa Parsama.

Veneilykulttuurin muutos veti Petri Lehmuskosken ja Leevi Parsaman mietteliäiksi.
Veneilykulttuurin muutos veti Petri Lehmuskosken ja Leevi Parsaman mietteliäiksi.Ari Welling / Yle

Myös Jani Vastamäki Länsi-Suomen merivartiostosta arvioi, että tietty itsekkyys vesillä liikkumisessa on noussut pintaan viime vuosikymmenten aikana.

– Vähän sama kuin pelastusviranomaiset ovat kertoneet maanteiltä, että onnettomuuspaikkojen ohi ajetaan tai pysähdytään ottamaan kännykkäkuvia. Yleisesti ottaen kuitenkin veneilijät ovat fiksua porukkaa ja kaveria jeesataan hädässä, sanoo Vastamäki.

Vaaratilanteet keskittyvät merivartioston havaintojen mukaan erityisesti helteisiin keskikesän viikkoihin, jolloin aurinko houkuttelee harvemmin vesillä liikkuvat laineille.

Vastamäki arvelee, että edessä oleva elokuun viimeinen viikonloppu venetsialaisineen ja muinaistulien öineen on jälleen vesillä vilkas – etenkin kun lämpötilat näyttävät sääkartoilla kesäisiltä.

Ennakoinnilla ja pelisilmällä porskuttaa pitkälle

Avovesillä harvoin hankaluuksia ilmenee, mutta ruuhkaisilla väylillä voi vaaratilanteita syntyä.

Leevi Parsama huomauttaa, että jokaiselle kipparille riittää vastuuta kannettavaksi, kun kapealla väylällä pujottelee niin ammatti- kuin harrastajaliikennettäkin.

– Veneilyssä erittäin tärkeä asia on ennakointi. Väistämissääntöjä kunnioitetaan loppuun asti, se on itsestään selvä, mutta pitää olla myös pelisilmää ja ennakointia, missä puolella milloinkin on tilaa.

Maaliskuusta marraskuuhun moottoriveneellään kulkeva Petri Lehmuskoski arvioi vuosittain kokevansa kolmesta kuuteen poikkeuksellista tilannetta. Välttämättä ne eivät ole vaaratilanteita, mutta vaativat jonkinlaisia poikkeusmanööverejä ruorissa.

– Viimeksi Hangosta itään oli lähellä, että olisi pitänyt väistää karille. Väylä oli toisesta reunasta tyhjä, mutta kun tullaan kulman takaa, ei jää enää reagointiaikaa.

Petri Lehmuskosken matkamittariin on kertynyt 1 600 merimailia tänä kesänä.
Petri Lehmuskosken matkamittariin on kertynyt 1 600 merimailia tänä kesänä.Ari Welling / Yle

Lehmuskoski huomauttaa myös, että toisinaan sumusta tulee yllättäin vastaan valottomia veneitä.

Naapurimaissa naapurikin saa lyöttäytyä kylkeen

Paljon naapurimaidenkin aluevesillä purjehtinut Leevi Parsama arvelee itsekkyyden liittyvän osin suomalaiseen kansanluonteeseen.

Reviiristään tarkka suomalainen luo paheksuvia katseita, jos täyteen vierassatamaan pyrkii veneitä "ylimääräisille" paikoille. Ahtaaseen rakoon ei kaivata naapureita.

– Ruotsissa ja Tanskassa otetaan seuraava vene kylkeen ja mennään kaverin kantta pitkin maihin. Öölannissa käydessäni satamassa oli parhaimmillaan veneitä viidessä rivissä ja rantaan käveltiin useamman veneen yli, kertoo Parsama.

Leevi Parsama on purjehtinut kahdeksan kesää 35-jalkaisella veneellään.
Leevi Parsama on purjehtinut kahdeksan kesää 35-jalkaisella veneellään.Ari Welling / Yle

Samoin luonnonsataman löytänyt suomalaisveneilijä helposti kokee poukaman henkilökohtaiseksi keitaakseen.

– Ruotsissa luonnonsatamissakin ollaan rinta rinnan. Jos joku suomalainenkin tulee siihen pyörimään, niin sieltä viittilöidään että "tänne vaan, kyllä tänne mahtuu", kuvailee Leevi Parsama yhteisöllistä ruotsalaiskulttuuria.

Petri Lehmuskoski huomauttaa loppukesän aikana havainneensa kylmäkiskoisuuden lisääntyneen suomalaisessa satamakulttuurissa.

– Airiston onnettomuuden jälkeen huomasin sellaisen ison muutoksen, että kun aiemmin vierasvenesatamissakin juostiin auttamaan rantautumisessa, niin nyt ei kyllä auteta, sanoo Lehmuskoski.

Merimiestaidot kortilla

Pakollinen venekortti ei saa suurempaa kannatusta kummaltakaan jututtamaltamme kipparilta.

– On autoilijoillakin ajokortti ja silti ajetaan kolareita, sanoo Petri Lehmuskoski.

Kouluttautumisen ja vaadittavien perustaitojen hankkimisen kannalla he toki ovat. Myös veneen sähköisiä lisävälineitä olisi syytä osata hyödyntää täysipainoisesti.

Veneilijän olisi hyvä osata hyödyntää aluksen apulaitteita täysipainoisesti.
Veneilijän olisi hyvä osata hyödyntää aluksen apulaitteita täysipainoisesti.Ari Welling / Yle

Leevi Parsama heittää palloa myös venealalle ja -seuroille, jotta ensivenettään mielivä voisi kokeneen kuljettajan opastuksella tutustua lajin saloihin etukäteen.

– Veneilyssä menee usein sillälailla hassusti, että ensin hankitaan vene ja sitten ruvetaan harjoittelemaan. Kun ihan lähipiirissä ei ole ketään joka opettaisi, niin kyllä siinä valitettavasti mennään ojan kautta muutaman kerran.

Onko sinulla kokemuksia veneilykulttuurin muutoksista? Oletko havainnut ristiaallokon lisääntyneen purjehtijoiden ja moottoriveneilijöiden välillä? Tulisiko veneiden kuljettajilta vaatia pakollista tutkintoa?

Kerro kokemuksistasi, kommentointi on avoinna torstaina 29.8.2019 kello 18 asti.