Erkka Mikkonen: Tavallisilta venäläisiltä vaaditaan nyt ennennäkemätöntä rohkeutta

Venäjällä kasvaa uusi sukupolvi, jolle demokratian pitää olla muutakin kuin kulissi, kirjoittaa Erkka Mikkonen blogissaan.

demokratia
Erkka Mikkonen
Karoliina Simoinen / Yle

Ilmassa väreilee euforian ja pelonsekainen tunne.

Kävelen pitkin Moskovan ydinkeskustassa sijaitsevaa Stolešnikovin kävelykatua, joka on pakkautunut ääriään myöten täyteen pari-kolmekymppisiä kaupunkilaisia. Väenpaljoudesta huolimatta kukaan ei tungeksi, vaan ihmiset antavat kohteliaasti tilaa luoviessani eteenpäin ihmisjoukossa.

Ilmaan kajahtaa rytmikkäästi toistuva huuto: Meille hän ei ole tsaari!

On heinäkuun 27. päivä. Auringonsäteet heijastuvat vieressä seisovien mellakkavarusteisten poliisien visiireistä.

Hetkeä myöhemmin poliisi alkaa pamputtaa korostetun rauhallisesti käyttäytyviä mielenosoittajia ja ottaa kiinni lähes 1 400 ihmistä. Seuraavalla viikolla Moskovan pormestari Sergei Sobjanin nimeää vailla ennakkolupaa järjestetyn mielenosoituksen joukkomellakaksi.

Perusteet siihen ovat heikot, sillä Venäjän lain mukaan joukkomellakointi on väkivaltaista ja aseellista yhteiskuntajärjestystä uhkaavaa rikollista toimintaa, jossa tuhotaan ja ryöstetään omaisuutta. Yhtä kaikki joitakin rauhanomaisia mielenosoittajia uhkaa nyt joukkomellakkaan osallistumisesta kahdeksan vuoden vankeustuomio.

Moni kaduille lähtenyt nuori on elänyt koko elämänsä yhden miehen hallitessa yhä tiukemmin ottein Venäjää.

Venäjällä on nähty heinä-elokuussa laajinta Putinia vastustavaa liikehdintää seitsemään vuoteen.

Protestit alkoivat vaaliviranomaisten päätöksestä evätä oppositioehdokkaiden pääsy Moskovan paikallisvaaleihin. Se kasvoi nopeasti laajemmaksi liikehdinnäksi, jolla vastustetaan nykyhallinnon itsevaltaisia toimia ja vaaditaan maahan demokratiaa.

Vladimir Putinin noususta Venäjän johtoon tuli tässä kuussa kuluneeksi tasan 20 vuotta.

Moni kaduille lähtenyt nuori on elänyt koko elämänsä yhden miehen hallitessa yhä tiukemmin ottein Venäjää. He vastustavat Putinin korottamista kaikkivoivaksi tsaariksi.

Kremlissä keksittiin yli kymmenen vuotta sitten kutsua Venäjän poliittista järjestelmää “suvereeniksi demokratiaksi” erotukseksi länsimaiselle vastineelle. Suvereeniudella halutaan korostaa sitä, ettei ulkomailla ole oikeutta puuttua Venäjän poliittisiin oloihin.

Toisinaan Venäjän järjestelmää taas kutsutaan ohjatuksi demokratiaksi. Silloin puhutaan demokraattisesta valtiosta, jossa on itsevaltaisia piirteitä.

Kansalaisoikeuksia rajaavan lainsäädännön systemaattinen kiristyminen, median kontrollin tiukentuminen ja lisääntyvä vaalivilppi ovat johtaneet siihen, että nyky-Venäjän järjestelmää ei voi enää luonnehtia minkäänlaiseksi demokratiaksi.

Venäjällä simuloidaan demokratiaa.

Maassa toimii näennäisesti länsimaisen demokratian kaltaisia instituutioita, mutta todellisuudessa vaalit, parlamentti, oikeusistuimet ja tiedotusvälineet ovat tiukasti Kremlin ohjailussa. Ne toimivat itsevaltaisen järjestelmän kulisseina.

Aiemmin valtion takaama talouden kasvu ja materiaalinen vakaus tuntuivat riittävän venäläisille.

Nyt jokin raja on tullut vastaan. Suurissa kaupungeissa kasvaa uusi sukupolvi, joka ei hyväksy demokratiaksi pelkkää kulissia.

Tämän on huomannut myös liuta nuorten suosimia artisteja ja videobloggareita, jotka ovat aiemmin karttaneet kaikkea, mikä voitaisiin tulkita poliittiseksi vaikuttamiseksi. Nyt opposition protesteja on tukenut ja hallinnon toimia arvostellut usea miljoonien venäläisten seuraama somevaikuttaja.

Idea laillisuudesta ja yksilönvapauksista on ollut vuosisatojen ajan marginaalissa venäläisessä todellisuudessa.

Venäjällä ei ole juuri perinteitä länsimaisesta demokratiasta ja yksilönvapauksien kunnioittamisesta.

Venäjään perehtynyt brittiläinen tutkija Keir Giles kuvailee alkuvuonna ilmestyneessä Moscow Rules -teoksessaan yksilön ja valtion välistä jännitettä.

Hänen mukaansa yksilön ja valtion suhde ei ole Venäjällä vastavuoroinen vaan sen välillä käydään jatkuvaa taistelua: Valtio pyrkii käyttämään yksilöä raaka-aineena kunnianhimoisten tavoitteidensa saavuttamiseksi samalla kun yksilö etsii keinoja huiputtaa valtiota.

Idea laillisuudesta ja yksilönvapauksista on ollut vuosisatojen ajan marginaalissa venäläisessä todellisuudessa. Kyse ei ole pelkästään 70 vuotta kestäneestä kommunismin ajasta tai sen jälkeisestä lyhyestä demokratiakokeilusta, joka jäi monien muistiin kaaoksen aikakautena.

Venäläisiltä yksinkertaisesti puuttuu historiansa aikana myönteiset demokratiakokemukset.

Siksi ei olekaan yllättävää, että valtionjohdon lisäksi myös monet kansalaiset halveksivat demokratiaa.

Venäjällä on sivustoja, jotka kääntävät ulkomaisia lehtitekstejä venäjäksi ilman niiden kirjoittajien lupaa. Seurasin keskustelua, jota käytiin Venäjän valtiollisen Rossija Segodnja -mediatalon InoSMI-sivuston Yleltä ottaman artikkelin yhteydessä.

Kiinnitän venäjäksi käännetyssä jutussa huomiota maan demokratian surkeaan tilaan. Venäjän demokratiakehitys ottaa vuosi vuodelta takapakkia kansainvälisissä mittauksissa. Esimerkiksi arvostetussa Economist Intelligence Unitin demokratia-indeksissä (siirryt toiseen palveluun) Venäjän hallinto luokitellaan autoritääriseksi

Tämä ei kuitenkaan huoleta kaikkia.

– On hyvä, että Venäjällä ei ole demokratiaa. Muuten länsimaiset ”demokraatit” olisivat kauan sitten nielleet maan, nimimerkin takaa kommentoiva lukija kirjoittaa.

Venäjällä demokratia nähdäänkin usein heikkouden merkkinä.

Seuratessani nuoria venäläisiä, jotka lähtevät osoittamaan mieltä siitäkin huolimatta, että vastassa on kovia otteita käyttävä poliisi ja usein mielivaltaisesti tuomitseva oikeuslaitos en voi tulla kuin täysin päinvastaiseen lopputulokseen.

Demokratia ja sen puolustaminen vaativat venäläisiltä ennennäkemätöntä rohkeutta.

Erkka Mikkonen

Kirjoittaja on Ylen Venäjän-kirjeenvaihtaja. Hän kommentoi tässä blogissa naapurimaan ajankohtaisia asioista ja korostaa, että Venäjää ja venäläisiä ei pidä sekoittaa keskenään.

Aiheesta voi keskustella pe 30.08. klo 16.00 asti.