Moni oman alansa huippu kirjoittaa tietokirjoja lapsille työnsä ohessa – vaikka yöllä jos aika ei muuten riitä

Tänään vietetään valtakunnallista Lasten tietokirjapäivää. Joukko tietokirjailijoita tapaa lukijoitaan kirjastoissa eri puolilla maata.

lastenkirjallisuus
lastenkirjailija Vuokko Hurme Tuusulan kirjastossa lasten tietokirjapäivänä
Tietokirjaan voi ottaa tuntumaa vaikka teippaamalla. Kirjailija ja taidekasvattaja Vuokko Hurme ohjasi Väinölän päiväkodin lapsia Tuusulan kirjastossa Lasten tietokirjapäivänä.Juha Kivioja / Yle

Tiedätkö kuinka paljon? Tiedätkö miksi? Miten suuri osa? Kysymykset lentelevät Helsingin yliopiston kulttuurimaantieteen professorin Markku Löytösen työhuoneessa. Tieteen tiivistäminen selkeiksi kysymyksiksi on oleellista Löytösen työssä tutkijana, opettajana ja tietokirjailijana, mutta ne toimivat myös toimittajan kohtaamisessa sekä lasten tietokirjoja laatiessa.

– Tiedätkö, millaisen arvion kirjastani haluan kuulla lasten vanhemmilta?, Löytönen heittää.

Ehkä sen, että kirja oli kiva, kun lapsi kerran sen ylipäänsä luki? Mutta Löytönen hakee nyt jotain muuta ja kertoo sen lopulta. Hän haluaa kuulla vanhemman sanovan, että kirjaa oli hauska lukea ääneen.

– Tämä ei toiminut ensimmäisessä lasten tietokirjassani, mutta muissa olen onnistunut paremmin. Toivon, että kirjoistani löytyy ammennettavaa molemmille.

henkilökuva Professori Markku Löytönen
Professori Markku Löytönen on Finlandia-palkittu tietokirjailija. Hän kirjoittaa tietokirjoja myös lapsille.Esa Syväkuru / Yle

Löytösen mukaan on tieteellisesti todistettu, että kaikenikäiset lapset, mukaan lukien teini-ikäiset, nauttivat yhdessä tekemisestä aikuisen kanssa. Yhteinen lukukokemus on mitä parhainta yhdessäoloa ja antaa lapselle tai nuorelle kaupan päälle lukevan aikuisen mallin.

Hyvästä lasten tietokirjasta voi ammentaa asioita arkeen

Myös kirjailija, taidekasvattaja Vuokko Hurme haluaa tietokirjan jatkavan elämää lukemisen jälkeen perheen arjessa. Hurmeen kirjojen lähtökohtana on lapsiperheen arki. Aiheiksi valikoituvat asiat, joista lapset ovat jo lähtökohtaisesti kiinnostuneita. Hän on kirjoittanut tietokirjan muun muassa huvipuistoista, karkista ja lasten syntymästä.

– Koen tietokirjoja kirjoittaessani tekeväni toimittajan työtä. Etsin aiheen, josta kohderyhmäni on kiinnostunut ja sitten yritän löytää siihen kiinnostavan näkökulman tai näkökulmia.

lastenkirjailija Vuokko Hurme Tuusulan kirjaston lasten tietokirjapäivänä
Vuokko Hurme löytää aiheet tieotkirjoihinsa lapsiperheen arjesta. Hän on kirjoittanut tietokirjan muun muassa karkeista.Juha Kivioja / Yle

Hurmeen kirjoissa saattaa olla lisänä askarteluohjeita, pelejä tai vaikka lasten kanssa pohdittavia kysymyksiä.

– Toivon, että arjen asioista syntynyt kirja versoo tekemistä tai puheenaiheita takaisin perheen arkeen.

Housuvaaran huvipuisto -kirjansa loppuun Hurme vinkkaa hauskoja tapoja leikkiä huvipuistoa kotona. Vaikka huvipuistot kiehtovat kaikki lapsia, kaikilla ei ole varaa käydä niissä ja siksi aihe voi olla myös poissulkeva. Kirjan vinkeillä voi rakentaa kevyen kotihuvipuiston, joka antaa hupia halvemmallakin.

Keijukaisen voi kuvitella, mutta tietokirjan hahmojen täytyy pohjautua faktoihin

Markku Löytösen palkitut lasten tietokirjat kertovat löytöretkistä tai oikeastaan löytöretkeilijöistä, sillä hän haluaa kietoa tiedon yhden päähenkilön, sankarin, tarinaan. Kuvittajana kirjoissa on Riikka Jäntti.

Sujuvasti lukeville kouluikäisille suunnatut tietokirjat ovat keskimäärin 20 aukeman mittaisia. Noiden sivujen sisään mahtuu valtavasti tiukkaan puristettua tietoa, kuvia ja jännitystä. Ilman draamaa kirja ei houkuttele lukijaa. Kaikki, mitä kirja pitää sisällään, on kuitenkin kylmää faktaa.

– Kaiken on oltava totta eikä virheitä saa olla. Ei yhtäkään, Löytönen toteaa.

yleiskuva
Tutkimusmatkailija Per Kalm sai kasvitieteilijä Carl von Linnéltä tehtäväksi tutkia Pohjois-Amerikan kasveja ja eläimiä, kerätä näytteitä ja toimittaa ne kuvauksineen Linnélle. Markku Löytösen kirjassa Kalm kohtaa muun muassa pesukarhun.Esa Syväkuru / Yle

Sekä Löytönen että kuvittaja Jäntti tekevät suuren määrän taustatyötä kutakin kirjaa varten. Löytönen näyttää kuvaa kirjastaan Uutta maailmaa tutkimassa, joka kertoo tutkimusmatkailija Per Kalmin retkestä Pohjois-Amerkikkaan. Kuvassa intiaani tähtää jännitetyllä jousellaan.

– Tätä kuvaa varten kuvittajan piti ottaa selville, millaisia nuolia ja jousia Kalmin tapaama intiaaniheimo käytti. Hänen täytyi tietää, millaisia vaatteita heillä oli ja miten ne oli saumattu, miten nuoliviini on valmistettu ja millaista tukkalaitetta he käyttivät.

Löytönen kertoo auttavansa kuvittajaa tallentamalla oman tutkimustyönsä ohessa huomioita, vinkkejä ja kuvia. Siitä huolimatta kuvittajalle jää vielä paljon selviteltävää.

– Jos Jäntti piirtää kuvitusta keijukirjaan, hän voi sulkea silmänsä ja antaa mielikuvituksen lentää. Tätä työtä ei kuitenkaan voi tehdä niin. Emme voi kuvitella intiaanin asua, sillä kyse on tietokirjasta.

Tiedolla on kotimaa

Vuokko Hurme kirjoittaa tietokirjojen ohella myös fiktiota (siirryt toiseen palveluun) ja vetää taidekasvatusryhmiä lapsille. Hän kirjoittaa kirjoja ihan pienillekin lapsille.

Tietokirjoissa kohderyhmän määrittely on tärkeää. Jotta tieto menisi perille, tekijöiden ja kustantajan täytyy tietää, minkä verran minkäkin ikäiset jaksavat lukea, miten pitkiä lauseita heille voi kirjoittaa ja mitä he ovat ehtineet kohderyhmäikään mennessä oppia koulussa tai esiopetuksessa.

Nämä arviot syntyvät tietysti sen pohjalta, miten lapsia kasvatetaan Suomessa. Siksi suomalaiset tietokirjat eivät useinkaan ole vetäviä vientituotteita ja päinvastoin.

– Kirjallisuus on monin osin hyvin kulttuurisidonnaista. Ajatellaan vaikka British Museumin tuottamia loistavia lasten tietokirjoja. Ne eivät sovi Suomen markkinoille, sillä niissä otetaan itsestäänselvyytenä asioita, joista Suomessa koulun käynyt lapsi ei välttämättä tiedä mitään.

– Meillä vaikkapa 12-vuotias koululainen ei tunne suurta siirtomaasotaa, joka on brittiläisen kasvatuksen saaneelle tuttu asia, Löytönen pohtii.

Jos aika ei muuten riitä, kirjoitetaan öisin

Pienen kielialueen, pienille markkinoille tuotettu tietokirja, jolla ei ole vientipotentiaalia, ei tuo leipää kirjoittajan pöytään.

– Meillä on paljon lahjakuutta ja haluja tehdä, mutta palkkatöistä ei voi luopua, muuten kuolisimme nälkään, kiteyttää Markku Löytönen.

Vuokko Hurme uskoo, että kustantajillakin on halua ja taitoa tuottaa yhä houkuttelevampia tietokirjoja. Hurmeella on kirjaprojekteja usean eri kustantamon kanssa. Muuten kuluisi liian pitkä aika kirjojen välillä. Pelkkiä tietokirjoja kirjoittamalla hän ei eläisi.

– Yhdessä tietokirjailijoiden kyselyssä muuan kirjoittaja sanoi, ettei ole hakenut apurahaa, koska kirjoittaa vain öisin. Mikäs apurahakirjailija se sellainen on, Markku Löytönen nauraa.

Ei tarvitse olla kummoinenkaan velho ennustaakseen, että kirjamarkkinat pienenvät yhä. Ahmijaikäisiä lukijoita houkuttavat sadat muut viihdykkeet ja viettelykset. Markku Löytönen koukuttaa lukijansa jännittävällä tarinalla ja vanhempien kanssa koetulla yhteisellä lukuhetkellä.

lapset tutkivat kirjoja lasten tietokirjapäivänä Tuusulan kirjastossa
Hyvä tietokirja voi temmata mukaansa sellaisenkin lapsen, joka ei välitä kirjoista muuten. Väinölän päiväkodin lapset tutustuivat tietokirjoihin Lasten tietokirjapäivänä Tuusulan kirjastossa.Juha Kivioja / Yle

Vuokko Hurme kertoo ottaneensa käyttöön lyhytjänteistä lukijaa houkuttavat keinot. Teksti on sirpaloitu sopiviksi haukkapaloiksi. Kuva houkuttaa sisään aiheeseen ja faktan voi imaista kuvan vierestä tai sisältä. Tai sitten tiedon murusista on rakennettu kirjan sivuille peli tai visa.

Löytönen iloitsee äänikirjan läpilyönnistä, joka on tapahtunut muutaman viimevuoden aikana. Uusia väyliä hyvän kirjallisuuden äärelle tarvitaan yhä.

Suomen tietokirjailijat ry (siirryt toiseen palveluun)