Räävittömien marssilaulujen perinne elää yhä asepalveluksessa: "Pitkätukista pidä en, lippaan täytän hymyillen"

Puolustusvoimat kieltää yksiselitteisesti epäasiallisen kielenkäytön, mutta varusmiesten keskuudesta perinnettä on vaikea kitkeä.

asepalvelus
Puolustusvoimat antavat virka-apua poliisille valvontatehtävissä.
Moni asepalveluksen suorittaneista on laulanut herjaavia marssilauluja. Kuvituskuva.Laura Hyyti / Yle

Maihinnousukenkä astuu tahdissa ja kuiva sora pöllyää. Alikersantti marssittaa uusia alokkaita ampumaradalle ja päättää laittaa porukan laulamaan samaa hävytöntä laulua, jonka itse oppi vain puoli vuotta aiemmin. Laulun sanat eivät kestä nykypäivän julkista tarkastelua, mutta eihän kukaan ole kuulemassa.

Tilanne on kuvitteellinen, mutta toimii esimerkkinä siitä, millaisia kokemuksia useilla varusmiespalveluksen käyneillä on ollut. Monet muistavat varusmiesjohtajien, ja ehkä muidenkin aliupseerien laulattamia epävirallisia marssilauluja. Näiden laulujen sanoitukset ovat usein rivoja tai herjaavia.

Kysyimme lukijoilta verkkosivuillamme, onko loukkaaviksi luettavia lauluja laulettu heidän palvelusaikanaan. Lisäksi kysyimme, millaisia laulut olivat ja millaisia ajatuksia ne herättivät.

Yleinen palvelusohjesääntö kieltää epäasiallisen kielenkäytön ja säädyttömän puhetavan, mutta vastausten perusteella vielä viime vuosinakin marssiessa on laulettu laulua, jonka sanoituksissa vallataan Ruotsi, naiset ja lapset raiskataan sekä poltetaan napalmilla.

"Ne kuuluu armeijaan"

Ylen verkkosivuilla selvitykseen vastasi yhteensä 895 henkilöä. Heistä yli puolet oli laulanut loukkaavaksi tulkittavia lauluja. Vastaajien varusmiespalveluksen ajankohdat vaihtelivat vuosikymmenten takaa tähän päivään asti. Osa vastauksista on merkitty juttuun kursiivilla.

Lauluja laulaneet kuvailivat sanoituksia muun muassa homofobisiksi, naisvihamielisiksi, rasistisiksi tai rivoiksi.

Vastauksiin mahtui myös suuri määrä niitä, jotka kyseenalaistivat Ylen tekemän selvityksen tarpeellisuuden tai pitivät sitä puolustusvoimien mustamaalaamisena.

Olihan ne rivoja, mutta ne kuuluu armeijaan. Hyvällä huumorilla laulettiin. Mielensäpahoittajat taas vissiin keksii tästäkin ongelmaa.

Ylelle vastanneiden keskuudessa eräs usein mainittu laulu oli pääpiirteissään seuraavanlainen.

"Punaisella farmarimossella, saapui joukko pitkätukkia. Pitkätukista pidä en, lippaan täytän hymyillen. RK-62 nakuttaa, pitkätukat lakoaa."

Eräässä seksuaalivähemmistöön viittaavassa riimitellyssä sanoituksessa laulettiin tutuista piirroshahmoista. Joissain vastauksissa laulun koukku on sensuroitu ja joissakin ei.

"Tiku Taku, Tiku Taku, Iines ja Aku, Roope on pomo, Hessu on vasen, vasen, kaks kolme."

Yksi tunnetuimmista härskeistä marssilaulujen sanoituksista kertoo pohjoisen alkuperäiskansan naisen sukupuolielimen kylmyydestä. Laulu on saapunut Suomeen Stanley Kubrickin Full Metal Jacket -elokuvan mukana. Elokuvassa merijalkaväen alokkaat lauloivat laulua kouluttajansa mukana.

"Itse homona ei ollut kivaa laulaa mukana"

Toisinaan marssilaulujen sanat voivat kohdistua myös laulujen laulajiin. Vastaajien joukosta löytyi muutamia, jotka olivat itse seksuaalivähemmistöön kuuluvia ja joutuivat palveluksessa laulamaan lauluja, joissa vitsailtiin homoseksuaalisuudesta.

En halua muistella tarkemmin, kun olivat niin hävyttömiä. Itse homona ei ollut niin kivaa laulaa mukana.

Useissa vastauksissa kerrottiin, kuinka laulujen sanoituksia ei otettu vakavasti ja ne saattoivat huvittaa. Tänä päivänä ne kuitenkin tuntuivat ala-arvoisilta, mauttomilta tai lapsellisilta. Palveluksen suorittajien nuori ikä nostettiin esiin useaan otteeseen.

Kyllähän tuollaiset luritukset 18–19 -vuotiasta lasta huvittivat. Nykyään ymmärrän ehkä paremmin, kuinka ne saattavat olla loukkaavia.

Monia vastaajia sanoitukset eivät haitanneet ollenkaan. Laulujen kerrottiin herättäneen huvitusta ja hilpeyttä, sekä nostaneen yhteishenkeä. Kaikki nämä mainittiin useissa kymmenissä vastauksissa.

Mielestäni laulut tuotiin esiin humoristisesti ikään kuin sotilaskulttuurin esittelemiseksi, enkä usko, että niistä kukaan pahoitti mieltään. Intissä tehdään paljon hölmöjä asioita ja koin, että tämä kuuluu asiaan ja on kuitenkin varsin harmitonta.

Taustalla äijähuumorin perinne

Miksi varusmiesten keskuudessa sitten elää rääväsuinen laulukulttuuri? Turun yliopiston folkloristiikan tutkija Tuomas Hovin mukaan laulut liittyvät yhteisöllisyyden ja me-hengen luomiseen suljetussa yhteisössä.

– Ronski huumoriperinne on elänyt yleensä miesvoittoisissa yhteisöissä ja raskaan työn aloilla esimerkiksi metsätöissä. Tällaisissa yhteisöissä huumori on usein sellaista, mitä ei kotioloissa kehtaisi käyttää, Hovi kertoo.

Ylen verkkosivuille vastanneet perustelivat asiattomia marssilauluja useaan otteeseen armeijan raskaan arjen keventäjinä, eikä tarkoituksena ollut pilkan teko.

Eihän niitä nyt minkään pilkaksi laulettu, vaan tsemppaavana ja vielä jaksaa -meiningillä. Totta kai välillä näitä kasarmin huumoriveikkoja on, joilla ei löydy tilannetajua ja ne kitketään sitten kantahenkilökunnan voimin pois.

Varusmiesliiton puheenjohtaja Matias Pajulan mukaan marssilaulujen tarkoituksena on nimenomaan hengennostatus. Sanoituksilla on kuitenkin väliä.

– Epäkunnioittavat tai vaikka seksuaalivähemmistöjä solvaavat marssilaulut eivät ole sellaisia mitä niiden kuuluisi olla, Pajula sanoo.

Vaikka yksittäiset henkilöt eivät marssilauluista loukkaantuisikaan ja ottaisivat ne huumorilla, voivat ne Pajulan mukaan aiheuttaa vääränlaista henkeä varusmiesten kesken. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi vihamielisyyttä vähemmistöjä kohtaan.

Vastaajissa oli paljon myös niitä, jotka kokivat laulut asiattomiksi ja puolustusvoimiin kuulumattomiksi.

Olin ajatellut, että armeija olisi "isänmaallinen" paikka, missä kypsät ja aikuiset miehet tekisivät työtä maanpuolustuksen puolesta sotaveteraaneja kunnioittaen, mutta totuus oli monesti toinen.

Muutama vuosi sitten asepalveluksen suorittanut henkilö kertoi, miten marssilaulujen sanoitukset kuvastivat osaltaan muutakin ilmapiiriä.

Poliittinen korrektius ei ollut juurikaan ilmiö armeijassa. Sotarikoksista vitsailu oli arkipäivää, samoin rasistiset vitsit.

Lauluja laulettiin monen vastauksen perusteella usein kantahenkilökunnan kuulumattomissa, niin kasarmialueella kuin sen ulkopuolellakin.

Kaikkialla näitä laulettiin pienen rangaistuksen uhallakin. Aina oli joku älypää, joka keksi tai tiesi hauskan laulun, jonka ehtii muonituskeskukseen mennessä metsäpätkällä vetäistä. Kokelaana ei näihin tullut alennettua ja yleensä kielsin jos poikkesi perusrallista.

Asepalvelun suorittaneiden vastaajien mukaan lauluja on laulettu vielä viime vuosinakin. Eräs tämän vuoden kesällä palveluksensa aloittanut kertoi seuraavaa.

Tuvassa ollaan kavereiden kanssa vitsailtu lauluista ja luettu niiden sanoja netistä, mutta julkisesti en ole niitä missään koko palveluksen aikana kuullut laulettavan. Aikaisemmin palveluksen käyneet kaverini ovat kyllä kertoneet rivoista marssilauluista.

Perinne elää selvästä kiellosta huolimatta

Kysyimme puolustusministeri Antti Kaikkosen näkemystä marssilauluihin. Kaikkonen kertoo sähköpostitse, että varusmieskoulutuksen tulee olla asiallista ja epäasialliset marssilaulut eivät kuulu Puolustusvoimiin.

– Kaiken toiminnan tulee olla läpinäkyvää ja sen on kestettävä ulkopuolinen tarkastelu. Yleinen palvelusohjesääntö määrittää pelisäännöt toiminnalle ja epäkohtiin tulee puuttua viipymättä, Kaikkonen kertoo.

Puolustusvoimien viestintäjohtaja everstiluutnantti Torsti Astrénin mukaan epävirallisia marssilauluja ei ole erikseen kielletty, mutta asia on muutoin täysin selvä, asiattomia lauluja ei saa laulaa.

Vaikka säännöt ovat kaikkien tiedossa, muistaa esimerkiksi varusmiesliiton puheenjohtaja Matias Pajulayksittäisiä sopimattomia lauluja omalta palvelusajaltaan.

Pajula kokee, että sopimattomien laulujen laulaminen on vähentynyt viime vuosina, eikä Varusmiesliitto ei ole saanut yhteydenottoja tällaisista lauluista.

– Puolustusvoimien kulttuuri elää ajassa ja tarkoituksena on kokoajan puuttua haitallisiin tapoihin. Tiettyä kulttuuria on vaikea kitkeä kokonaan pois, Pajula kertoo.

Konservatiivisessa ympäristössä muutos on hidasta

Puolustusvoimien yksiselitteisen kieltävä linja asiattomiin lauluihin on selvä, mutta laulujen kohtaloon vaikuttavat myös niitä kierrättävät henkilöt. Kaikkiin tapauksiin on mahdoton puuttua, mutta yleisen ilmapiirin muuttuessa tapaukset vähenevät väistämättä.

Poliittisen korrektiuden vaatimukset kovenevat, mutta joidenkin ihmisten mielestä asiassa on menty liiankin pitkälle. Vastareaktio näkyy erityisesti internetin keskustelupalstoilla ja äärilaidan poliittisten ryhmien puheissa ja mainoksissa.

Nuoren miespainotteisen ryhmän keskuudessa kielletty ja sopimaton laulu saattaa edelleen houkutella ympäristössä, joka poikkeaa muusta yhteiskunnasta.

Suomen kielen dosentti Vesa Heikkinen kuvailee marssilaulujen perinteen toistamista riittimäiseksi toiminnaksi ja traditioksi. Heikkisen mukaan kyse on perinteisestä kielenkäytön tavasta, joka liittyy ihmisten välisiin valtasuhteisiin suljetussa ryhmässä.

– Lähtökohta kai on, että armeijassa tehdään, mitä käsketään. Käskijän rooli ja vastuu korostuvat. Tässä laulattaja käyttää valtaansa ja jopa kielellistä väkivaltaa alaisiaan kohtaan, Heikkinen kuvailee.

Folkloristiikan tutkija Tuomas Hovin mukaan huumorin kautta voi myös käsitellä kiellettyjä ja vaikeita asioita. Puolustusvoimien palveluksessa ollaan tekemisissä esimerkiksi tappamisen kanssa, mikä eroaa täysin siviilimaailmasta.

Ronskilla huumorilla haetaan usein rajoja ja myös ylitetään niitä. Nykypäivän rajat ylittävä huumori elää konservatiivisessa ympäristössä, vaikka muu yhteiskunta olisi muuttumassa. Hovin mukaan Puolustusvoimia pidetään perinteisenä paikkana ja sen takia muutos on hidasta.

Marssilaulujen sanoituksia Vesa Heikkinen kuvailee kieleltään vanhahtaviksi, arveluttaviksi ja halventaviksi. Selvää syytä, saati mitään hyväksyttävää perustetta näin voimakkaiden sanojen käytölle hän ei keksi, vaikka laululla lievennettäisiinkin stressiä ja luotaisiin yhteishenkeä.

– Nyky-yhteiskunnassa loukkaavaa kielenkäyttöä puolustetaan toisinaan sananvapauteen vedoten ja pidetään vain läppänä. Sanat ovat aina tulkintoja. Huumorin vedoten kenelläkään ei kuitenkaan ole oikeutta esimerkiksi rikkoa lakia, Heikkinen kertoo.

Vaikka jotkin sanat ovat ennen olleet arkisia ja hyväksyttyjä, ne ovat Heikkisen mukaan nykyisin jo niin värittyneitä, ettei niitä voida käyttää edes historiallisessa yhteydessä.

Esimerkiksi monet elokuvat, kirjat tai laulut ovat jääneet ajastaan jälkeen, ja niiden välittämiä merkityksiä on ruvettu tarkastelemaan uudella tavalla kriittisesti.

– Eivät kaikki perinteet ole säilyttämisen arvoisia, Heikkinen kertoo.

Keskustele aiheesta kello 22.00 saakka.