Kaikki mahtuvat taivaaseen

Vuonna 1971 taiteilija Pellervo Lukumies teki tarjouksen, josta Toivakan kirkko ei voinut kieltäytyä. Se johti kirkkoherran eroon.

Toivakan kirkko lähellä Jyväskylää on ulkoapäin tavallisen näköinen.

Sisällä piilee shokki: sieltä paljastuvat karkkiväriset kattomaalaukset.

Maalaukset aiheuttivat aikanaan skandaalin, joka johti silloisen kirkkoherran eroon.

Kirkon katossa on muun muassa romanienkeli, hinduhahmo ja muinainen egyptiläinen – mutta miksi?

Vielä 1970-luvun alussa Toivakan seurakunta kokoontui tummanpuhuvassa kirkossa. Vanhat Alvar Aallon luonnostelemat, W. Wahlroosin toteuttamat maalaukset (siirryt toiseen palveluun)(Kirkko ja kaupunki) olivat lohkeilleet ja rapistuneet.

Tuolloin kirkossa oli kuvia pumpulimaisista enkeleistä ja synkeistä piruista.

Kirkko piti kunnostaa, ja edullisimman tarjouksen siitä teki paikallinen taiteilija Pellervo Lukumies. 5000 markan tarjoukseen vuodelta 1972 sisältyi Lukumiehen lisäämä lause: "Kuviot vanhalta pohjalta, aiheeltaan ja hengeltään persoonani mukaan."

Ateneumissa kouluttautunut Lukumies pestasi apurikseen tuolloin teini-ikäisen Jukka Bågmanin. Rakennustelineiden valmistuttua Bågmanin tehtävänä oli vanhojen maalauksien peseminen pois.

Oletin, että tulee vähän sitä vanhaa, pehmeää enkeliä.

Jukka Bågman

Se, että kuvista tuli tällaiset, sehän oli yllätys.

Jukka Bågman

Kirkossa vieraileville valkeni totuus Lukumiehen aloittaessa työtään. Tiedossa olisi hempeiden, vaaleiden kuvien sijaan muodokkaita hahmoja ja kirkuvia värejä.

Kirkkoherra Leevi Vironmäki sai asiasta vihiä lomalta palatessaan.

Tiettävästi Vironmäki sai kuvista shokin. Nykyinen kirkkoherra Panu Partanen on kuullut tapauksesta tarinoita.

"Minä en sirkuksessa saarnaa", oli Vironmäki todennut Lukumiehen kuvat nähtyään.

Vironmäki päätti pysäyttää Lukumiehen työn. Syntyi lihava riita, joka eteni tuomiokapituliin asti. Maalauskiistaa puitiin myös lehdistössä.

Tietokirjaillija Timo Siukonen kertoo löytäneensä vanhoista asiakirjoista satakunta pykälää, joissa Lukumiehen maalauksia käsiteltiin kirkon eri hallintoelimissä.

Kirkkoherra Vironmäki ei järkähtänyt. "Enkelien pitää olla valkoisia", Keski-Suomen vartti -ohjelma raportoi Vironmäen sanoneen vuonna 1974.

Jos meidän kirkkoon saavat Lukumiehen enkelit ja piukkapöksyiset Jeesukset jäädä, en minä niiden kuvien alla saarnaa.

Keski-Suomen vartti -ohjelma kertoo Leevi Vironmäen tyrmistyksestä vuonna 1974

Lukumies puolusti näkemystään yhtä jääräpäisesti.

Minun aiheeni on Matteuksen evankeliumista ja ilmestyskirjasta toinen tulemus. Ja siellä puhutaan enkeleistä kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kielistä yli aikarajojen…

Pellervo Lukumies ohjelmassa Keski-Suomen vartti: Katso ihmistä, 1974.

Siinä oli kaks voimakasta miestä vastakkain. Vironmäki ja Lukumies. Siinähän räiskyi.

Jukka Bågman

Lukumiehen rohkeus kumpusi myös perhesiteistä. Hänen isänsä oli ollut Toivakan kirkkoherra.

Kun minä olen papin poika, niin minä en noita pappia pelkää, kun minä tajuan, että ihmisiä ne on nekin.

Pellervo Lukumies ohjelmassa Tositarina – suomalainen teko, 2002

Taiteilija piti päänsä. Lukumiehen raamatuntulkinnassa taivaan valtakunta on avoin kaikille.

Hän myös lisäsi kuvien yhteyteen ne Raamatun jakeet, joihin kukin maalaus perustuu.

Pellervo Lukumiehen leski, Kaarina Lukumies, muistaa tapahtumat.

Pellervolla oli se ajatus, että kaikki ihmishahmot, mitä maa päällään kantaa, tulisivat esille kirkon kattoon. Mahdollisimman laaja porukka.

Kaarina Lukumies

Kiistan roihutessa Kaarina Lukumies oli viemässä miehelleen eväitä, ja näki, miten kirkkoherra tuli juosten kirkonmäkeä alas. Hänen perässään juoksi Pellervo Lukumies valkoinen maalipytty kädessään.

Se ois maalannu sen papin valkoiseksi. Mutta pappi kerkis pois, ja minä tulin eväineni sotkemaan sen homman, niin se jäi siihen. Pappi pääs petäjikköä myöten karkuun kotiin pappilaan.

Kaarina Lukumies

Kiistan aikana Lukumieheltä otettiin kirkonavaimet pois. Silloin taiteilijan apupoika Jukka Bågman kiipesi kirkon ullakon kautta sisään avaamaan ovet ja päästi Lukumiehen sisään.

Kaarina Lukumies muistaa, että hänen miehensä maalasi pitkälti öisin. Silloin tämä pystyi työskentelemään rauhassa muiden uteluilta.

Lukumies oli näkemyksessään aikaansa edellä. Ei liene montaa kirkkoa, jossa eri kansat ja heimot olisivat vastaavalla tavalla edustettuina kirkon katossa.

Kirkkoherra Panu Partanen pohtii, miten länsimaisessa maalaustaiteessa Jeesus kuvataan usein sirona ja androgyynisenä, enkelit pehmeinä ja viattomina.

Lukumies hylkäsi rusoposkiset enkelit ja vaalean, hennon Jeesuksen. Sen sijaan hän otti vaikutteita eri maiden ihmisiä kuvaavista kirjoista, joita hänellä oli kotonaan.

Tietokirjailija Timo Siukonen muistuttaa, että Lukumies kunnioitti Jumalaa, ja teki kuvat vakavissaan.

Luoja varjelkoon sellaista, joka oli eri mieltä Pellervon kanssa. Hän antoi jokaisen, joka astui hänen tielleen, kuulla kunniansa. Hän oli hyvä suustaan, ja hänellä oli vahva itsetuntemus.

Timo Siukonen

Maalaaminen oli välillä pysähdyksissä, mutta pitkän väännön tuloksena Lukumiehen näkemykset saivat kirkkohallintoelinten tuen. Taiteilija pääsi jatkamaan töitään.

Kolme ruutua tässä keskellä katossa, niistä minulle sanottiin, että sitä helevetin tultako sinä tuohon koitit. Mutta ei se sitä ole, se on tämän uuden Jerusalemin pohja. Ja minä koitin maalata nämä suihkuputket ja laskutelineet. Minulle kyllä huomautettiin, että tokkopa se Jumala moottorin päälle mitään ymmärtää.

Pellervo Lukumies ohjelmassa Keski-Suomen vartti, 1974

Röijyyn ja hameeseen pukeutunut romanienkeli aiheutti Lukumiehen vastustajille harmaita hiuksia. Maalauksen kerrotaan perustuvan Elli-nimiseen romaninaiseen, joka asui Toivakassa.

Panu Partanen kertoo Lukumiehen todenneen arvostelijoilleen: "On vain yksi taivas. Kyllä sinne pitää mahtua niin romani kuin valkolainen."

Tässä te näette kiinalaisen enkelin. Tätä maalatessa minun mielessäni oli tämän päivän kiinalainen, punainen Kiina.

Pellervo Lukumies ohjelmassa Keski-Suomen vartti, 1974

Sarvipäinen valeprofeetta Sidkia on varmasti ainoaa laatuaan kirkkomaalauksien aiheena.

Panu Partanen muistelee Lukumiehen sanoneen, että pahiksillakin on – kuten Juudaksellakin oli – oma roolinsa.

Ei niin suurta pakanaa ole, joka joutais helvettiin.

Pellervo Lukumies ohjelmassa Puoli Seitsemän, 2012

Egyptiläinen hahmo ja hinduenkeli eivät ole suoraan Raamatusta, vaan edustavat muinaisia uskontoja. Sekin aiheutti kakistelua: kuvia pidettiin pakanallisina.

Aatami ja Eeva ovat piilossa urkuparven takana.

Heillä on suojinaan suomalaisittain saunavihdat viikunanlehden sijaan.

Taiteilija päästi apuri Jukka Bågmanin kokeilemaan muutakin kuin pohjamaalausta. Bågman sai maalata Aatamin vieressä olevan ruukun kannen nupin.

Yksi Lukumiehen omista hahmoista on suomalainen Kati Joosefiina. Kaarina Lukumies kertoo, että siihen on haettu mallia eräästä kylällä asuneesta naisesta.

Tietokirjailija Timo Siukonen muistuttaa, että Lukumiehen visiossa nykyhetki ja taivasten valtakunta limittyvät. Se selittää muinaisen sarkofagin ja muotivaatteiden välisen vertauskuvan.

Profeetta Eliaan kohdalla Siukosella on vaikeuksia pidättää naurua. Lukumiehen kuvassa Jumala tempaisee Eliaan nahkahousuistaan niin voimallisesti, että profeetta kiskoutuu taivaaseen pelkissä alushousuissa.

Katon nurkassa nököttävä kahvipannu viittaa Jeesuksen matkoihin opetuslastensa luo kuolemansa jälkeen. Tarinan mukaan Jeesus oli kerran tavoitettu rannalta hiillostamasta kaloja.

Ja jos nyt kuollut saa kalan nieltyä, niin kyllä se nyt kahvitkin juo.

Pellervo Lukumies ohjelmassa Keski-Suomen vartti, 1974

Kenties vaikuttavin maalaus on alttarin yläpuolella. Kaksiosaisessa kuvassa on Raamatun viisi viisasta neitsyttä, jotka Lukumies maalasi eri kansojen edustajiksi.

Heidän vieressään on trumpettilahjehousuihin pukeutunut Jeesus, viiden viisaan neitsyen odottama sulhanen. Edellisissäkin maalauksissa oli ollut viisi neitsyttä, mutta ei Jeesusta.

Ne siellä 50 vuotta ootteli ylykää [sulhasta], ja minä mietin, että kyllä se ylkä nyt jo saa tulla siihen kuvioon.

Pellervo Lukumies ohjelmassa Tosi tarina – suomalainen teko vuodelta 2009

Harvoin Jeesus maalataan punaisissa vaatteissa, rempseästi vyöhönsä nojaten. Kirkkoherra Partanen huomauttaa, että maalaus esittää Jeesuksen toista tulemista. Jeesus on kuin sulhanen, joka aikojen lopussa palaa odottavan seurakunnan – morsiamen – luo.

Alun perin Lukumies oli maalaamassa Kristukselle paljon tuuheampaa partaa. Kesken maalaamisen paikalle saapui espanjalainen turisti.

Tää sano, että eteläihmisillä on sellanen kevennetty parta, kun kuumassa ilmassa kävellään. Minä rupesin karvoja raapimaan ja keventämään ja sitten rupes se näkökin tulemaan.

Pellervo Lukumies ohjelmassa Tosi tarina – suomalainen teko vuodelta 2009

Kirkkoherra Panu Partanen aprikoi, että Jeesuksen siipikengät perustuvat kreikkalaiseen mytologiaan. Olihan jumalten sanansaattaja Hermeelläkin siivekkäät sandaalit.

Maalaustyö kesti noin kaksi vuotta. Kaarina Lukumies joutui pesemään kirkon lattian ja penkit maalitahroista kolme kertaa. Se oli kova urakka.

Kirkkoherra Leevi Vironmäki piti viimeisen jumalanpalveluksensa huhtikuussa 1973. Sitten hän lähti Toivakasta.

Kirkko ja sen uudet maalaukset avattiin vihdoin yleisölle joulukuussa 1973. Ihmiset tungeksivat katsomaan tuoreita kuvia.

Kaarina Lukumiehen mieleen on painunut, miten itse piispa saapui avajaisiin saarnaamaan.

Piispa Sariola sanoi vielä, että nämä kattomaalaukset ovat hänen ajatuksiinsa käypiä. Hän hyväksyi ne.

Kaarina Lukumies

Nykyään kattomaalaukset ovat Toivakan suuri nähtävyys. Ylen Egenland vieraili paikalla viime vuonna, ja sittemmin kirkkoherra Partanen on havainnut kävijämäärien tuplaantuneen edellisvuodesta.

Taiteilija Lukumies kuoli vuosi sitten elokuussa. Hauta on Toivakan kirkkomaalla. Ehkäpä taivasten valtakunnassa on hänen näköisensä baskeripäinen taiteilija 1970-luvun trumpettilahkeissa.

Miten Lukumiehen maalausten sanoman voisi kiteyttää niitä nykypäivänä katseleville?

Timo Siukosen mielestä tiivistykseen riittää kolme sanaa:

Sinä. Kelpaat. Jumalalle.

Tekijät

Toimittaja

Nadja Mikkonen

Kuvaaja

Niko Mannonen

Lähteet

  • Helsingin Sanomat, 10.9.1972
  • Yle Kamera kiertää, 1972
  • Yle Keski-Suomen vartti: Katso ihmistä, 1974
  • Yle Tositarina – suomalainen teko, 2002

Julkaistu 14.9.