Analyysi: Uutuuskirjassa Juha Sipilää suitsutetaan poikkeuksellisesta rohkeudesta, mutta rohkeudella on hintansa

Risto Uimosen mukaan kolmen puolueen porvarihallitus oli Sipilältä rohkea ratkaisu, mutta sen voi nähdä myös Sipilän ensimmäisenä ja kohtalokkaana virheenä, kirjan lukenut politiikan toimittaja Pekka Kinnunen arvioi.

Juha Sipilä
Juha Sipilä
Keskustajohtaja Juha Sipilä valitsi keväällä 2015 hallituskumppanikseen kokoomuksen eikä SDP:tä. Valinta kärjisti poliittisia asetelmia.Derrick Frilund / Yle

Juha Sipilä (kesk.) olisi halunnut jatkaa pääministerinä toisen kauden, mutta viime kevään eduskuntavaaleissa äänestäjät tyrmäsivät Sipilän ja keskustan.

Sipilä veti vaalitappiosta nopeat johtopäätökset ja ilmoitti, että hän jättää keskustan puheenjohtajan tehtävän kesken kauden.

– Puolueiden puheenjohtajat ja varsinkin pääministeri kuluvat nopeasti puolueensa keulakuvina. Näin on käynyt minullekin, Sipilä kirjoitti blogissaan kaksi päivää vaalien jälkeen.

Uimonen vertaa Sipilää Ahtisaareen

Sipilän poliittista uraa tiiviisti seurannut tietokirjailija Risto Uimonen katsoo tänään julkaistussa Tulos tai ulos. Juha Sipilän myrskyisä pääministerikausi -kirjassaan Sipilän vaikeuksien johtuneen enemmän ympäristön vastarinnasta kuin Sipilän omista virheistä.

Uimonen vertaa Sipilän kohtaloa presidentti Martti Ahtisaaren kohteluun. Molemmat tulivat politiikan huipulle ulkopuolisina ja saivat Uimosen mukaan kokea poliittisen järjestelmän vastaiskun.

Uimonen ihannoi Sipilän tulos tai ulos -asennetta.

– Kukaan muu poliittinen johtaja Suomessa ei ole ennen asettanut itse omaa kohtaloaan peliin Sipilän tavoin. Tuskin sellaista nähdään tämän jälkeenkään.

– Tuollaista ankaruutta itseä kohtaan on vaikea pitää kohtuullisena politiikassa, jossa onnistuminen riippuu enemmän muista ja muusta kuin pääministeristä itsestään, Uimonen kirjoittaa.

Sipilän vaikeudet alkoivat syksyllä 2015

Uimosen mukaan Sipilän vaikeudet alkoivat syyskuussa 2015.

Ylen Ykkösaamun tv-haastattelussa lauantaina 5. syyskuuta 2015 Sipilä lupasi Kempeleen-talonsa turvapaikanhakijoiden käyttöön. Tämä lupaus tuli Sipilää vastaan sosiaalisessa mediassa ja vaalikentillä.

Tiistaina 8. syyskuuta 2015 Sipilän hallitus löi pöytään myöhemmin pakkolakeina tunnetun lakipaketin, jolla leikattiin palkansaajien etuja.

Uimonen kirjoittaa, että opposition ja ammattiyhdistysliikkeen vastainformaatio hautasi alleen Sipilän perustelut. Hallitus leimautui kylmäksi, kovaksi, epäoikeudenmukaiseksi, eriarvoistavaksi ja oikeistolaiseksi.

Hallituspohjaratkaisu loi vastakkainasettelua

Uimonen käy kirjassaan läpi Sipilän keväällä 2015 tekemää hallituspohjavalintaa. Sipilä halusi toisen vaalivoittajan, perussuomalaiset, mukaan hallitukseen ja kolmanneksi pyöräksi oli tarjolla joko kokoomus tai SDP.

Keskustan hallitusneuvottelijat äänestivät kokoomuksen ja SDP:n välillä. Kokoomus voitti Sipilän äänellä niukasti 5–4.

Uimosen mielestä kolmen puolueen porvarihallitus oli Sipilältä rohkea ratkaisu.

Tästä voi olla myös toista mieltä: hallituspohjapäätöstä voi pitää Sipilän ensimmäisenä ja kohtalokkaana virheenä.

Suomalaisen työn kilpailukyvyn parantamiseksi Sipilän hallitus halusi sopia työmarkkinajärjestöjen kanssa palkkojen alentamisesta ja sosiaalikulujen siirtämisestä työnantajilta palkansaajille. Tavoitteena oli myös tasapainottaa julkista taloutta.

Sipilältä oli uhkarohkeaa jättää koko vasemmisto oppositioon. Keskustalainen pääministeri olisi tarvinnut talousohjelmansa tueksi vähintään sosiaalidemokraattien selkänojaa. Demarijohtaja Antti Rinne oli myös valmis hallitusyhteistyöhön.

Keskusta maksaa laskun kokoomusyhteistyöstä

Uimosen kirjan mukaan näyttää siltä, että keväällä 2015 omasta poliittisesta tulevaisuudestaan taistelleen kokoomusjohtaja Alexander Stubbin hallitusinto hurmasi Sipilän.

Sipilä laskelmoi, että kokoomuksen kanssa on hallituksessa helpompi sopia asioista kuin SDP:n kanssa. Kokoomus aiheutti kuitenkin Sipilälle monia ikäviä yllätyksiä muun muassa maakunta-soten käsittelyssä.

Pääministerin tuulensuoja kelpasi kokoomuslaisille, mutta Sipilä koki, että hän ei saanut yhtä vahvaa tukea esimerkiksi Stubbin jälkeen kokoomuksen johtoon nousseelta Petteri Orpolta.

Keskustan eduskuntaryhmässä monet punamultayhteistyön kannattajat näkivät, että SDP:n kanssa voi tulla vääntöä hallituksessa, mutta hallituksen esitykset on sen jälkeen helpompi viedä läpi sekä eduskunnassa että laajemmin yhteiskunnassa, myös keskustan äänestäjien piirissä.

Monet keskustan edustajat muistivat vielä Esko Ahon (kesk.) porvarihallituksen vaikeudet 1990-luvun alussa. Ahon hallituksen jälkeen keskusta kärsi vaalitappion ja joutui oppositioon. Matti Vanhasen (kesk.) ja Mari Kiviniemen (kesk.) porvarihallituskausi vuosina 2007–2011 päättyi myös keskustan murskatappioon.

Punamultayhteistyö SDP:n kanssa Vanhasen ensimmäisessä hallituksessa oli tuonut keskustalle kärkipaikan vuoden 2007 vaaleissa, vaikka hallituskausi oli alkanut Anneli Jäätteenmäen (kesk.) Irak-gaten myrskyisissä tunnelmissa.

Politiikassa tarvitaan poliittista johtajaa

Yritysmaailmasta politiikkaan kevään 2011 eduskuntavaaleissa hypännyt Juha Sipilä nousi nopeasti puoluejohtajaksi ja pääministeriksi.

Selkeä vaalivoitto kevään 2015 eduskuntavaaleissa antoi Sipilälle laajan valtakirjan, jota hän käytti määrätietoisesti ja itsepäisesti oman näkemyksensä toteuttamiseksi.

Pääministerinä Sipilä käytti yritysjohtajan oppeja. Hän valitsi keskustan ministeriryhmään samanmielisiä luotettujaan ja pääministerinä hänen yhteytensä keskustan eduskuntaryhmään jäi etäiseksi.

Yritysjohtajana kunnostautuneen Anne Bernerin nostaminen ministeriksi oli monille pitkän linjan keskustaedustajille kauhistus. Berner oli noussut kevään 2015 vaaleissa eduskuntaan keskustan listalta sitoutumattomana.

Sipilän lyhyt poliittinen ura näkyi myös hänen suhtautumisessaan tiedotusvälineisiin. Oppositiossa politiikan tuore kasvo keräsi paljon myönteistä julkisuutta, mutta pääministeriin kohdistuva kriittinen valvonta pääsi ajoittain Sipilän ihon alle.

Ammattipoliitikot ovat tottuneet siihen, että toimittajat penkovat kaikkia asioita ja poliittiset vastustajat tarttuvat pieniinkin epäilyn lankoihin. Sipilälle yliherkkyyttä aiheuttivat muun muassa hänen taloudellisiin sidoksiinsa kohdistuneet ja pääministerin asemaan ihan luonnollisesti liittyneet kysymykset.

Sipilä ei näyttänyt luottavan siihen, että Suomessa pääministeri saa aina tilaisuuden esittää oman näkemyksensä. Viestin läpimeno äänestäjille taas riippuu poliittisen johtajan uskottavuudesta.

Mielipidekyselyt kertoivat, että kansalaisten luottamus pääministeri Sipilään mureni (siirryt toiseen palveluun) jo ensimmäisen hallitusvuoden aikana. Uimosen hehkuttamalla rohkeudella oli hintansa.

Uimosen kirjan kustantaja on WSOY.