Roope Lipastin kolumni: Tapetaan kaikki

Monimutkaisessa maailmassa yksinkertaiset ratkaisut jyräävät, kirjoittaa Roope Lipasti.

ilmastonmuutos
Kirjailija Roope Lipasti poseeraa kameralle.
Kalle Mäkelä

Elämme hämmentäviä aikoja: Lehdessä oli artikkeli, kuinka ilmastonmuutosta hillittäisiin, jos ei tehtäisi lapsia.

Samaan aikaan toisaalla: Greta Thurnberg lähti purjehtien Ameriikkaan jotta ei tuhoaisi ilmastoa lentämällä.

Ja kolmaalla: Vegaaniksi ryhtynyt joogi kertoi lehdessä pesevänsä vaatteensa pähkinöillä ja ravitsevansa ruumiinsa soijalla ja sen sellaisella, jonka tuotannossa ei ole käytetty hyväksi eläimiä.

Niinhän se on, että ilmastonmuutosta hillitsisi, jos ei tehtäisi enää yhtään lasta ikinä. Noin sadassa vuodessa täällä ei olisi enää jäljellä kuin ehkä Keith Richards ja hiilijalanjälkemme olisi pienentynyt niin, että se olisi enää musta muisto.

Mitä tulee Thurnbergin purjehtimiseen, niin besserwisserit olivat nopeasti huomauttamassa, että se nimenomaan vaatii lentämistä, koska vene on sellainen, että siihen tarvitaan monenmoista porukkaa huoltojoukkoihin, jotka lentävät Atlantin yli päästäkseen ottamaan purjehtijat vastaan. Siinä on itse asiassa vähän jotain samaa kuin aikoinaan, kun urheat valkoiset seikkailijamiehet valloittivat vuoria ja tuntemattomia maita vaivaansa säästämättä ja valokuvissa taustalla näkyvät heidän palvelijansa ja kantajansa.

Vegaanit taas ovat tietenkin väärässä siinä, etteivätkö käyttäisi eläimiä hyväkseen – tai luontoa laajemminkin. Se, että heillä on kännykät ja he asuvat taloissa ja ylipäänsä osallistuvat elämään, tarkoittaa lähtökohtaisesti sitä, että luontoa ja eläimiä on hyödynnetty. Vegaanit eivät ehkä ole eläinten kannalta yhtä haitallisia kuin jauhelihaa syövät lajikumppaninsa mutta kyllä hekin haitallisia ovat. He vain ovat piirtäneet sen viivan, joka heidän mielestään on kohtuullista luonnon suojelemiseksi tehdä, vähän eri kohtaan kuin useimmat muut.

Mutta ei se viiva tapissa ole: Te voisitte tehdä enemmän!

Nimittäin ainoa tapa olla hyödyntämättä eläimiä ja tuhoamatta luontoa olisi, että tappaisi itsensä. Kuolleena ihminen ei ole erityisen haitallinen, mitä nyt vähän savukaasuja pääsee krematorion piipusta ilmaa pilaamaan.

Epäilemättä joku keksii kohta ehdottaa sitä, joten olen nopea ja otan aloitteen käsiini: Jos esimerkiksi kaikki miehet tappaisivat itsensä, se olisi hyvä alku, sillä aika suuri osa maailman ongelmista ratkeaisi sen jälkeen ihan itsekseen. Lihaa ei syötäisi niin paljon ja sodatkin suureksi osaksi loppuisivat. Ihmiset eivät haisisikaan niin pahalta.

Jos vastaavalla tavalla päästäisiin naisista eroon, lopputulos olisi niin ikään planeetan kannalta myönteinen, minkä lisäksi loppuisi se ikuinen vääntäminen siitä, että keittiön kaapit pitäisi laittaa kiinni kun on avannut ne.

Myönnän, että ehdotukseni saattaa kuulostaa radikaalilta, mutta maailma on kiusallisen monimutkainen paikka, mistä syystä kaikenlaisia ideoita nousee yön pimeinä hetkinä mieleen.

Tästä monimutkaisuudesta johtuen en kauheasti ihmettele, että meillä on sellainenkin kasvava joukko ihmisiä, jotka haluavat pitää älylliset vaihtoehtonsa mahdollisimman vähissä ja näkevät, että syy kaikkiin murheisiin ja ongelmiin hyttysistä Suomen velkaantumiseen löytyy maahanmuuttajista.

Siis että asia, joka on nyt ainakin Suomessa täydellisen marginaalinen, liittyy kaikkeen ja on kaiken pahan alku ja juuri. Että kun joku Erkki on työtön tai nälkäinen tai sillä on sukassa reikä, niin se on maahanmuuttajien vika.

Ei ole.

Ehdottaisin, että itseruoskimisen tai muiden syyttelemisen sijaan kannattaisi pitää pää kiinni ja tehdä jotain asioille. Jos lentäminen ahdistaa, älä lennä, älä kertaakaan. Jos eläinten kohtelu ahdistaa, älä syö eläimiä.

Ajattelen, että maailmassa, jossa aletaan enemmän tai vähemmän tosissaan miettiä, ettei ihmisten pitäisi tehdä lapsia, on jotain keskiaikaista. Sellaista, josta Bergmanilla on hieno kohtaus elokuvassa Seitsemäs sinetti. Siinä maailmanloppua odottavat ihmiset kulkevat murhetta huokuen maantietä pitkin ruoskien itseään. Eikä se ollut Bergmanin mielikuvituksen tuotetta, vaan sellaisia kulkueita oikeasti oli.

Nykyään itseruoskiminen hoidetaan vähemmän verisesti somessa, jossa sanotaan, että ”Mulla on tosi huono omatunto, mutta tässä nyt ois näitä meijän lomakuvia Thaimaasta! #olipakkovaikkailmasto. #sori”.

Ehdottaisin, että itseruoskimisen tai muiden syyttelemisen sijaan kannattaisi pitää pää kiinni ja tehdä jotain asioille. Jos lentäminen ahdistaa, älä lennä, älä kertaakaan. Jos eläinten kohtelu ahdistaa, älä syö eläimiä. Jos sinulla menee huonosti, älä syytä maahanmuuttajia tai ketään muutakaan; et sinä niin tärkeä ole, että joku viitsisi vasiten elämääsi sekoittaa.

Toisaalta, ymmärrän toki senkin, että jäiden laittaminen hattuun on vaikeaa maailmassa, jossa heti kun avaa netin, sieltä hyppää screenille hullu, joka haluaa polttaa kokonaisen maanosan sademetsät ja toinen joka estäisi tornadot ydinpommeilla.

Tulee mieleen, että Tohtori Outolempi se sentään oli tolkun mies!

Roope Lipasti

Kirjoittaja on lietolainen kirjailija, joka eksyy vapaa-aikanaan kernaasti konkreettisiin ja selkeisiin remonttihommiin.

Aiheesta voi keskustella 04.09. klo 16.00 asti.

Lue myös:

Roope Lipastin kolumni: Yhteiskunnan syy

Roope Lipastin kolumni: Joskus kannattaisi kokeilla olla väärässä

Pekka Seppäsen kolumni: 10 000 euron lentovero ja sohvalle makaamaan