Skandaalinkäryisenä syntynyt Ring saa ensi-iltansa – Kari Heiskasen korvannut ohjaaja Anna Kelo suhtautuu työhönsä huolettomasti

Kansallisoopperan jättiproduktion parin vuoden takainen ohjaajanvaihdos herättää edelleen keskustelua. Arvioiden aika on vasta ensi-illan jälkeen.

Suomen Kansallisooppera
Reininkulta, Jukka Rasilainen
Jukka Rasilaisen Alberich pääsee pian kultaan käsiksi.Ralph Larmann / Suomen Kansallisooppera

Suomen Kansallisoopperan Ring syntyi onnettomien tähtien alla.

Talon johtoryhmä kohahdutti pari vuotta sitten, kun se ilmoitti siirtävänsä Kari Heiskasen syrjään ohjaajan pallilta. Taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi perusteli tuolloin päätöstään sillä, että Heiskanen vei neliosaista oopperakokonaisuutta väärään suuntaan.

Konseptista ei oltu yhtä mieltä. Heiskanen on kertonut Helsingin Sanomille (siirryt toiseen palveluun), että hän olisi halunnut modernin, kapitalismia kritisoivan Ringin.

Reininkulta, ensimmäinen osa Richard Wagnerin fantasiajärkäleestä, saa ensi-iltansa perjantaina. Tiedotustilaisuudessa taiteellinen johto väisteli kykynsä mukaan kysymykset parin vuoden takaisesta päätöksestä.

– Muutos tarvittiin ja se tehtiin, kun se oli vielä mahdollista tehdä. Jokainen päivä on osoittanut, että päätös oli oikea, Paasikivi sanoi.

Spekulointi tekee hulluksi

Heiskasen tilalle otettiin yleisölle varsin tuntematon mutta johtoryhmälle tuttu ohjaaja. Anna Kelo on työskennellyt pitkään Kansallisoopperan pääohjausassistenttina. Ringistä hänellä oli pitkä kokemus arvostetun ohjaajan Götz Friedrichin assistenttina.

Silti ehdotus ohjausvastuusta monivuotisessa jättiproduktiossa oli Kelolle täysi yllätys.

– Kuin olisi lyöty pesäpallomailalla päähän, hän sanoo.

Anna Kelo
Ring on jotain, mitä ei voi sanoin kuvailla. Se pitää itse kokea, toteaa ohjaaja Anna Kelo Wagnerin oopperakokonaisuudesta.Laura Hyyti / Yle

Ohjaajana Kelo on työskennellyt harvoissa produktioissa. Debyytti oli Aarre Merikannon Juha vuonna 2011, viimeisin ohjaus on keväällä esitetty Jaakko Kuusiston Jää.

Nyt nähtävän Wagner-tuotannon arvioiden aika on vasta ensi-illan jälkeen, mutta keskustelua Kelon valinnasta on käyty siitä saakka, kun päätös julkistettiin. Monien mielestä Suomen nimekkäimpien taiteilijoiden tähdittämään produktioon olisi ollut syytä valita nimekäs ohjaaja.

Selvää on, että Kelon työn jälki on erityisessä syynissä. Hän suhtautuu asiaan alleviivatun huolettomasti.

– Aina on ihmisiä, jotka pitävät ja jotka eivät pidä. Urheilijatermein: pitää uskoa omaan konseptiin, tehdä parhaansa ja katsoa, mihin se riittää. Spekuloida ei voi alkaa, koska silloin tulisi hulluksi.

Kelo suostui Kansallisoopperan tarjoukseen harkinta-ajan jälkeen. Päätös syntyi, kun ohjaaja huomasi, että hänellä on tarina kerrottavaksi. Götz Friedrich -pastissia ei kuulemma ole luvassa.

– Hän oli itäsaksalainen 70-vuotias mies. Minä olen suomalainen 50-vuotias nainen. Eroja lienee elämänkatsomuksessa ja siinä, että silloin elettiin 1990-lukua.

Yhteneväisyyksiäkin on, sillä tarina ja musiikki ovat samaa Wagneria.

– Minulla ei ole tarvetta ehdoin tahdoin rikkoa tai lähteä tekemään eri tavalla kuin muut. Yritän parhaani mukaan seurata tarinaa ja musiikkia.

Ringistä Kelo löytää kysyttäessä suuria sanoja: henkinen aikamatka, länsimaisen ihmisen ja kulttuurin evoluutio.

– En tiedä, näkyvätkö ne näyttämöllä, mutta ne ovat olleet mielessä konseptia rakentaessa.

Sari Nordqvist, Koit Soasepp
Jumalatar Erda (Sari Nordqvist) ja Fasolt-jättiläinen (Koit Soasepp).Stefan Bremer / Suomen Kansallisooppera

Polttoaineena skandaalinkäry

Kapellimestari Esa-Pekka Salonen puolsi päätöstä Heiskasen siirtämisestä sivuun. Hänen mukaansa episodi ei jättänyt jälkeä tuotantoon.

– Talon sisällä ei ollut sen kummempaa kriisiä. Heti kun päätös oli tehty, teosta ruvettiin viemään taas eteenpäin.

Tavallaan skandaalinkäry on juuri sitä polttoainetta, jolla oopperatalon kokoista laivaa voi viedä eteenpäin. Pinnan alla kuplii aina.

– Kun siellä on päivittäin 150 taiteilijaa ja muuta henkilökuntaa töissä, niin on selvää, että aina sattuu ja tapahtuu.

Anna Kelo saa Saloselta täyden luottamuksen. Mitä mieltä kapellimestari on puheista, ettei Kelo olisi tarpeeksi tunnettu tällaisen produktion ohjaajaksi?

– En ymmärrä tuollaista kritiikkiä lainkaan, että pitäisi olla kuuluisa ohjatakseen Ringin. Siinä ei ole mitään logiikkaa. Anna tuntee teoksen hämmästyttävän hyvin, käytännössä jokaisen nuotin ja sanan ulkoa, Salonen toteaa.

Esa-Pekka Salonen ja anna Kelo
Kapellimestari Esa-Pekka Salonen ja ohjaaja Anna Kelo ovat yhtä mieltä siitä, että Kansallisoopperassa on hyvä tehdä töitä.Laura Hyyti / Yle

Kelolle kirjoitettiin sopimus vasta, kun konsepti oli pitchattu

Kun kerran Heiskasen konsepti oli jo todettu ongelmalliseksi, luulisi, että Kelon visiota syynättiin etukäteen suurennuslasilla. Niin myös kävi.

– Selvitettiin, että löytyykö yhteistä resonanssia. Eri tahojen piti hyväksyä ideani ennen kuin tehtiin sopimuksia. Mielestäni se oli ihan hyvä ajatus. Ei haluttu tilanteeseen, että minulla olisi ollut vahva näkemys, jota ei olisi pystytty allekirjoittamaan.

Kelon mukaan hän ei sen sijaan saanut etukäteen taiteelliselta johdolta vinkkejä tai ohjeistusta, mitä teoksessa pitäisi olla tai mitä siinä ei saisi olla.

– Raameina oli jäljelle jäänyt työryhmä: lavastaja Mikki Kunttu ja puvustaja Erika Turunen. Se oli iloinen asia, koska heidän kanssaan olen tehnyt oikeastaan kaikki ohjaustyöni.

Osa Kansallisoopperan taiteilijoista kritisoi talon johtoa jäykästä ja hierarkisesta työkulttuurista kesällä julkaistussa Ylen artikkelissa.

Onko talossa työrauha?

– Tämän talon sisällä on hyvä tehdä töitä. Otin työn vastaan, ja tiedän, mitä kaikkea se tarkoittaa. Sen valinnan kanssa nyt eletään.

Esa-Pekka Salonen antaa samansuuntaisen vastauksen. Kansallisoopperan taiteellisena partnerina hän pitää talon henkeä ainutlaatuisena.

– Täällä on tekemisen fiilis. Tämä ei ole kovin hierarkinen paikka, ei mennä nokkimisjärjestyksessä, vaan kaikki työskentelevät yhteisen päämäärän eteen – olitpa vahtimestari tai pääjohtaja.

Reininkulta, Jukka Rasilainen
Visuaalisuus oli tärkeä lähtökohta Reininkullan tekijöille.Ralph Larmann / Suomen Kansallisooppera

"Ring on ihmiskunnan suurimpia saavutuksia"

Ring herättää intohimoja. Suomeenkin odotetaan kansainvälisiä wagneriaanivieraita, jotka kiertävät maailmaa Ring-tuotantojen perässä. Perjantaina ensi-iltansa saava Reininkulta ja sen kaikki kuusi näytöstä myytiin loppuun parissa tunnissa. Myös toukokuussa 2020 ensi-iltansa saava Valkyyria on jo loppuun varattu.

Teoskokonaisuuden suoria perillisiä ovat muun muassa J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta, ja paljosta on velkaa myös muun muassa elokuvasäveltäjä John Williams. Mitä enemmän aihetta kaivaa, sitä selkeämmin huomaa saksalaissäveltäjän laajan vaikutuksen taiteissa ja esimerkiksi viihdeteollisuudessa.

– Emmekä aina edes huomaa, että kysymys on siitä, Esa-Pekka Salonen toteaa.

Hänen mukaansa Ring on niitä teoksia, joista on peiliksi jokaiselle sukupolvelle. Universaalin tarinan voi tulkita monella tavalla, mutta riippumatta näkökulmasta kysymys on peri-inhimillisistä arkkityypeistä.

– Teemoja ovat vallanhalu, ahneus, lyhytnäköisyys, kierous, jalous, viha, rakkaus, uhraus, oman edun tavoittelu. Kaikki tällaiset asiat. Eriarvoisuus, sukupuolten välinen eriarvoisuus, rasismi, Salonen luettelee.

– Kyllä mä olen ehdottomasti sitä mieltä, että Ring on ihmiskunnan suurimpia saavutuksia.

Ylisanojen vastapainoksi Salonen suhtautuu penseästi ajatukseen kokonaistaideteoksesta. Gesamtkunstwerk oli pikemminkin oiva tapa brändätä omaa tuotantoa, hän toteaa.

– Ei se Ring ole kokonaisempaa kuin mikään muukaan ooppera. Idea toki on, että sana, musiikki ja visuaalisuus ovat yhtä, eikä niitä voi erottaa toisistaan.

Tetralogian aloittava Reininkulta on Anna Kelon mukaan leimallisesti johdanto, ja siksi myös hänen ohjauksessaan poikkeuksellinen tuleviin osiin nähden.

– Jos Ring olisi elokuva, Reininkulta olisi sen alkuanimaatio, jossa kertojanääni kuvailisi, kuinka aikojen alussa maailmaa hallitsivat kääpiöt, jättiläiset ja jumalat. Varsinainen psykodraama alkaa vasta seuraavissa osissa.

Omaa ohjaustaan Kelo luonnehtii viihteelliseksi taiteeksi, jossa tarinasta saa kiinni myös ensikertalainen.

Reininkullassa more is more. Annetaan paukkua visuaalisesti oikein kunnolla. Kääpiöt ovat kääpiöitä ja jättiläiset jättiläisiä.

Reininkulta
Jättiläiset saadaan jättiläisen kokoisiksi videokuvaa hyödyntämällä.Ralph Larmann / Suomen Kansallisooppera