1. yle.fi
  2. Uutiset

Kulttibändi Santa Lucia hämmensi 80-luvulla ja soitti tiensä miehiseen rock-maailmaan – "Olemme ihmeissämme, että se vetoaa edelleen uusiin kuuntelijoihin"

Villi tyttöviisikko kaatoi aikanaan ryminällä metallimusiikin rajoja. Nyt Santa Lucian tuotanto julkaistaan kokoelmana.

musiikki
Vanha kuva Santa Luciasta
Santa Lucian ensimmäinen sinkku oli Sankarit. Tältä näytti sinkun kannen kuvauksissa 1988.Kari Lahtinen

Viisi 12-vuotiasta tyttöä Perämeren pohjukassa Kemissä 1980-luvulla. Lapsesta asti hankittua musiikillista taitoa, suoranainen vimma tehdä musiikkia sekä tiivis ystävyys.

Vuonna 1984 syntyi Santa Lucia, joka monella tavalla oli poikkeuksellinen tapaus sen ajan rock-piireissä – ja taitaa olla vieläkin. Bändin historiikin kirjoittanut Tommi E. Virtanen kuvaa Santa Luciaa poikkeukselliseksi ryhmäksi, jonka aiheuttamaa hämmentävää pyörremyrskyä ei ole toista samanlaista tullut.

Myös raskaalle rockille omistautunut Inferno-lehti nostaa bändille hattua.

– Lyhytikäiseksi jääneen yhtyeen latua ole vielä tänäkään päivänä kyennyt suksimaan kukaan, päätoimittaja Matti Riekki hämmästelee.

Santa Lucia sai Poko Rekordsista levytyssopimuksen vuonna 1988, kun bändin jäsenet olivat 16-vuotiaita.

Santa Lucia on yhtä kuin Virpi “Häte” Mattila, rummut, Mari-Anne “Sipe” Mäki (nyk. Okkolin), koskettimet, Kati “Aide” Pyykkö, kitara, Outi-Maria “Kultsi” Kultalahti, basso ja Mape Morottaja, laulu.

Ote Mapen päiväkirjasta
Mape kirjasi päiväkirjaansa keltaisella tussilla Santa Lucian tärkeän virstanpylvään: levytyssopimus 15. maaliskuuta 1988.Mape Morottaja

Santa Lucia oli yksi ensimmäisiä suomeksi metallia levyttäneitä bändejä. Musiikkitietäjät löytävät Santa Lucian musiikista ripauksia monesta muustakin tyylilajista; siinä on ainakin metallia, punkia, trashia, progea.

Tommi E. Virtanen arvioi, että Santa Lucia oli yllättävä, aikakaudelle outo, jopa uhka. Nuorista naisista, tai oikeammin tytöistä, koostunut bändi käänsi perinteiset roolit päälaelleen, kun Virtasen sanoin "itsevarman arrogantit tytöt määräsivät tahdin".

Rokinsoitto oli meille täysin luonnollista – aluksi emme edes ymmärtäneet median ihmettelyä vaikkapa siitä, voivatko tytöt soittaa sähkökitaraa.

Häte, Sipe, Aide, Kultsi ja Mape

Kyse ei ollut vain siitä, että teinityttöbändi otti ja sukelsi miehiseen rock-maailmaan, vaan ennen kaikkea siitä, että näiden nuorten naisten musiikilliset taidot olivat vahvat.

– Hämmentävintä oli Santa Lucian virtuoosimainen osaaminen, joka tykitettiin täysin häpeilemättömästi vasten yleisön kasvoja, sanailee Tommi E. Virtanen.

Bändiläiset itse tiivistävät asian historiikissa:

– Olimme onnekkaita tyttöjä ja saimme elää hienon nuoruuden – siellä missä tytöt soittaa kitaraa.

Ote Mapen päiväkirjasta.
Ote Mapen päiväkirjasta helmikuulta 1988 paljastaa, että päiviin mahtui paljon musiikkia, mutta myös muuta, esimerkiksi bingoa ja leivontaa.Mape Morottaja

"Perämeren persereikä"

Siellä täällä ihmeteltiin, mitä kumman tyttöjä nämä ovat. Santalucialaiset itse eivät oikein ymmärtäneet, mitä hämmästelemistä heissä oli, hehän vain tekivät sitä mistä tykkäsivät ja mikä pulppusi heistä luonnostaan.

– Rokinsoitto oli meille täysin luonnollista – aluksi emme edes ymmärtäneet median ihmettelyä vaikkapa siitä, voivatko tytöt soittaa sähkökitaraa.

Bändiläiset tietävät, että 1980-luvulla monilla oli tiukka käsitys siitä, miten tyttöjen tuli olla, elää ja käyttäytyä. Tuohon karsinaan Santa Lucia ei mahtunut.

– Olimme vallattomia, villejä, omapäisiä, hulvattomia ja kuljimme takki auki kohti elämää. Tätä ei ollut kaikkien helppo sulattaa.

Santa Lucia ennen ja nyt.
Santa Lucia ennen ja nyt.Kari Lahtinen, Kalle Aarikka

Bändin musiikillista linjaa, lähtökohtaa ja asennettakin kuvaa varsin osuvasti bändin ainoan pitkäsoiton nimi Arktista hysteriaa. Bändi itse puhui kursailematta kotiseudustaan Perämeren persereikänä. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Kemi ja pohjoinen olisi silloin ja olisi edelleen rakas kotipesä.

Arktista hysteriaa -albumista on ajan saatossa tullut kulttilevy, ja se on saanut uudet sukupolvet innostumaan bändistä. Santa Lucia on jopa hiukan hämillään siitä, että bändin musiikin ovat löytäneet nuoret, jotka eivät olleet edes syntyneet levyn julkaisemisen aikaan.

– Musiikkimme on aina ollut marginaalissa, ei mitään helppoa poppia, joten olemme ihmeissämme, että se vetoaa edelleen uusiin kuuntelijoihin, Morottaja kertoo.

Perse palaa

Svart Records julkaisee elokuun lopussa Santa Lucian koko levytetyn tuotannon sekä yhdeksän ennen julkaisematonta demobiisiä kolmen vinyylin kokonaisuutena.

Bändi pitää räväkän linjansa tässäkin; kokoelman otsikkona on Perse palaa - kaikki levytykset ja vähiten hävettävät demot 1987-1992.

Tommi E. Virtanen – itsekin kotoisin Kemistä ja bändin ystävä lukioajoista lähtien – on koonnut bändistä hauskan ja oivaltavan historiikin. Lauantaina kokoelmaa juhlistetaan Tampereella ja tilaisuudessa on monenlaisia nostalgisia kiinniottoja bändin vaiheisiin.

Taitoja ja asennetta

Bändin aloittaessa jäsenet olivat siis vasta vähän toisellakymmenellä ja levytyssopimuksen saadessaankin vasta teinejä. Se ei tahtia haitannut. Santa Lucia huomattiin. Bändi teki ja esitti musiikkia sellaisella vimmalla ja taidolla, että se teki vaikutuksen.

Tommi E. Virtasen kokoamassa historiikissa tämän vahvistaa muun muassa Aija Puurtinen, joka muistelee kohtaamisiaan bändin kanssa ja muistaa hyvin, kuinka valmis bändi oli soitannollisesti ja muutenkin.

– Tuon tyyppistä, noin vahvalla rock-attitudella olevaa mimmibändiä ei Suomessa ollut – ja tuon ikäisiä. Toki sekin viehätti, että he tulivat pohjoisesta ja olivat välittömiä tyyppejä, suorasukaisia ja innostuneita.

Hämmentävintä oli Santa Lucian virtuoosimainen osaaminen, joka tykitettiin täysin häpeilemättömästi vasten yleisön kasvoja.

Tommi E. Virtanen

Bändin soittamisen tasosta kertoo esimerkiksi se, että Juice nappasi Kati Pyykön bändiinsä 90-luvun alussa.

Santa Lucia eli kiihkeitä vuosia 80- ja 90-luvun taitteeseen asti. Aikuistuminen opintoineen vei bändin jäsenet eri puolille maata ja virallisesti Santa Lucia lopetti vuonna 1992.

Kymmenen vuotta sitten bändi teki muutaman loppuunmyydyn keikan. Reunion-keikat onnistuivat niin hyvin, että suureksi osaksi siksi yhtye ei enää nouse lavalle.

– Keikat olivat mielettömät ja niiden jälkeen keikkakyselyjä tuli, mutta arvelimme, että seuraavaksi keikat olisivat pizzerioiden nurkissa eikä se ajatus kiehtonut, Mape Morottaja sanoo.

Vapaat kädet

Jossain määrin – tai oikeastaan erittäin – yllättävää on, että nuori kapinallinen Santa Lucia sai vapauden toteuttaa itseään, jopa tuottaa oman levynsä. Historiikissa bändiläiset loppusanoissaan kirjoittavat näin:

– Olemme kiitollisia, ettei meitä laitettu myöskään levy-yhtiön ja Epe Heleniuksen taholta niin sanotusti ruotuun, vaan saimme tehdä vapaasti oman näköistämme musiikkia – jopa tuottaa oman levymme.

Olimme onnekkaita tyttöjä ja saimme elää hienon nuoruuden – siellä missä tytöt soittaa kitaraa.

Häte, Sipe, Aide, Kultsi ja Mape

Lähtemättömän vaikutuksen Santa Lucia on tehnyt Suomen rajojen ulkopuolellakin; siitä osoituksena vaikkapa se, että yhdysvaltalainen Rolling Stone -julkaisu noteeraa yhtyeen kokoelmajulkaisun omilla sivuillaan (siirryt toiseen palveluun). Rolling Stone luonnehtii bändin musiikkia oudoksi mutta vangitsevaksi kokonaisuudeksi.

Makupala koosteelta on mahdollista kuulla Svart Recordsin Soundcloud-kanavalla (siirryt toiseen palveluun). Hiljainen mies -biisi on Santa Lucian vuonna 1991 äänitetyltä demolta.

Lainaukset Tommi E. Virtasen kokoamasta Santa Lucia -historiikista.

Kuuntele Mape Morottajan haastattelu Yle Areenasta:

https://areena.yle.fi/1-50270598 (siirryt toiseen palveluun)

Ylen Elävässä Arkistossa Santa Lucian keikkatunnelmia vuodelta 1989:

https://areena.yle.fi/1-50150414

Lue myös:

Juicen mielestä joka bändissä piti olla kemiläinen soittaja

Edit: Kuvaajien nimitietoja täydennetty 1.9.2019 klo 14.09.

Lue seuraavaksi