"Järveltä kuului voimakas ja järkyttävä hätähuuto" – Tasan 90 vuotta sitten höyrylaiva Kuru vei Näsijärven pohjaan melkein 140 ihmistä

Syyskuussa 1929 raivosi syysmyrsky, joka jäi historiaan. Sadat ihmiset katselivat rannoilla avuttomina kun höyrylaiva Kuru vajosi syvyyksiin Tampereen edustalla.

vesiliikenneonnettomuudet
Kaksi veden varaan joutunutta myrskyisellä Näsijärvellä
Aamulehden kuvaaja Veikko Kanninen matkusti pelastustöihin lähteneen hinaaja Näsijärven kyydissä ja otti muun muassa tämän kuvan veden varaan joutuneista haaksirikkoutuneista.V.O. Kanninen / Vapriikin kuva-arkisto

Syyskuun seitsemäntenä päivänä vuonna 1929 Suomessa myrskysi. Voimakas tuuli oli puhaltanut koko maassa jo viikon. Samaan aikaan kun sää pilasi Helsingissä yleisurheilun Suomi-Ruotsi-maaottelun avajaistunnelmat, Tampereen keskustassa kaatui puita ja lähettien kärryt karkailivat kaduilla tuulen mukana.

Näsijärvellä aallot löivät useiden metrien korkeudelle ja rannoilla pienemmät veneet olivat painuneet veden alle. Kolmelta iltapäivällä Mustanlahden satamassa värjötteli silti suuri määrä ihmisiä. Satama oli muutenkin vilkas, mutta viikonloppuna väkeä oli tavallistakin enemmän. Maalaisilla oli ollut maitotilipäivä, ja pohjoispirkanmaalaisia pariskuntia oli käynyt Tampereella myymässä marjoja ja muuta satoa.

Tunnelma oli levoton. Myrskyisälle järvenselälle uskaltautuminen arvelutti. Laivamatka oli kuitenkin monelle ainoa keino päästä esimerkiksi Kuruun ja Länsi-Teiskoon.

Laivat suuntasivat aallokkoon yksi toisensa jälkeen pääsääntöisesti aikataulussaan. Tarjanteen lähtö tosin viivästyi kun osa matkustajista tahtoi viime hetkellä pois kyydistä.

Lainaus Kurun matkustajalta

Höyrylaiva Kurun kapteeni Onni Saarinen katseli järvelle huolestuneena. Tuulen nopeus ylsi puuskissa lähes hirmumyrskyn lukemiin. Saarisella oli ajettavanaan Näsijärven toiseksi pisin laivalinja. Matkaa taitettaisiin aavalla selällä, jolla aallot nousivat syysmyrskyssä vaarallisesti.

Aiemmin matkaan lähteneet laivat näyttivät pärjäävän aallokolle, joten lopulta kapteeni Saarinen päätyi lähtemään aikataulun mukaisesti kello 15:15. Myrsky alkoi uhitella välittömästi Kurun irrottua laiturista: tuuli painoi laivan takaisin ja poiju katkesi. Matkaan kuitenkin päästiin.

Kapteeni Onni Saarinen
Kapteeni Onni Saarinen komensi Kuru-laivaa onnettomuuspäivänä. Hän jätti uppoavan aluksen viimeisenä, mutta onnistui uimaan pelastusveneen luokse ja selvisi hengissä.Vapriikin kuva-arkisto

12-henkisen miehistön lisäksi Kurun kyytiin oli noussut lähes 150 matkustajaa. Rahtina laivassa oli rehujauhoja, paloöljyä ja bensiiniä.

Täyteen pakattu Kuru eteni puolta vauhtia aallokossa, jossa potkuri nousi aika ajoin ilmaan tärisyttäen koko alusta.

Rannoilla ja Näsikalliolla Kurun matkaa seurattiin jännityksellä. Harva matkustaja oli kannella huiskuttamassa saattajille, sillä suurin osa oli siirtynyt laivan sisätiloihin suojaan säältä. Hyteissä ja välikannella oli jännittynyt tunnelma: kengät kastuivat ja suurimpien aaltojen kohdalla joku kirkui.

Kolme kohtalokasta aaltoa

Matkustajien rahastaminen oli yhä kesken kun Kuru noin kuusi minuuttia lähtönsä jälkeen lähestyi Siilinkaria. Selältä vellovasta vedestä kohosi yhtäkkiä suurempi aalto, jonka osuessa laivaan tyhjät maitotonkat sinkoutuivat kannelta yli laidan.

Kapteeni Saarinen oli kokenut liikennöitsijä. Hän tiesi, että merillä oli tapana hiljentää koneita suurten aaltojen kohdalla, jotta laiva nousisi niiden mukana. Saarinen antoi käskyn sammuttaa koneet, mutta konsti ei toiminutkaan. Nyt Kurua oli mahdoton ohjata.

Pian ensimmäisen suuren aallon jälkeen iski seuraava. Se kallisti laivaa entisestään vasemmalle. Kolmannen aallon osuessa Kuru kaatui ja lähti nopeasti painumaan pinnan alle.

Laivassa syntyi pakokauhu. Useimmat matkustajat olivat sisätiloissa, ja laivasta tuli heille surmanloukku. Paremmassa asemassa olivat yläkannelle jääneet, joista muutamat pääsivät kiipeämään aluksen kyljelle.

Aikalaissitaatti onnettomuuden silminnäkijältä

Yksi kolmesta pelastusveneestä jäi uppoavan Kurun alle, toinen oli irronnut itsestään. Kapteeni Saarinen irrotti viimeisen veneen ja auttoi matkustajia sen kyytiin. Hän itse jätti laivan viimeisenä.

Kuru upposi parissa minuutissa. Pian myrskyisellä järvellä ei enää näkynyt jälkeäkään laivasta. Hyisen kylmässä vedessä kellui pelastusvöitä ja maitotonkkia, joihin aaltojen heittelemät ihmiset epätoivoisesti tarrautuivat.

Paljon katsojia, vähän auttajia

Kurun matkaa seurasi satamassa ja rannoilla suuri määrä katselijoita. Laivan kaatuessa tuuli kuljetti järveltä hätähuudon, joka kantoi kauas Näsikallion yli ja jonka silminnäkijät kuvailivat kuulostavan siltä kuin mieskuoro hurraisi.

Huudon kiiriessä rannoilla ja satamassa nousi hätä. Kurun matkustajat taistelivat hengestään satojen silmäparien edessä ilman, että heitä päästiin auttamaan.

Satamassa oli useita laivoja, mutta niissä ei ollut kapteeneita paikalla. Lopulta hinaaja Näsijärvi saatiin liikkeelle vapaaehtoisvoimin, ja purjehdusseuralta aallokkoon suuntasi yksi moottorivene.

Ihmiset seuraavat pelastustöitä tuulisella rannalla
Pelastustöitä seurattiin rannoilla. Vain muutama alus pääsi myrskyssä auttamaan haaksirikkoutuneita.Herman Lumio / Vapriikin kuva-arkisto

Tarjanne ehtii apuun ensimmäisenä

Höyrylaiva Tarjanne oli lopulta viivytysten jälkeen päässyt matkaan viisi minuuttia Kurun jälkeen. Tämä koitui veden varaan joutuneiden onneksi, sillä Tarjanne pääsi apuun nopeimmin.

Tunnelma Tarjanteellakin oli sekava. Aallonmurtajan ohittamisen jälkeen pohjoismyrsky oli alkanut keinuttaa laivaa toden teolla, ja osa matkustajista oli äänekkäästi vaatinut matkan keskeyttämistä. Kun joku sitten huusi kannelta edellä matkustavan Kurun kaatuneen, alkoi myös Tarjanteella todellinen painajainen.

Kapteeni Niilo Karimaa ohjasi laivaansa täyttä höyryä kohti Kurua, joka kuitenkin upposi hänen silmiensä edessä. Tarjanne käännettiin kulkemaan perä edellä, ja peruuttavan laivan onnistui lopulta pelastaa muutamia veden varaan joutuneita vaikka pelastusveneitä ei pystyttykään myrskyssä laskemaan.

Sitaatti Kurun matkustajalta

Myöhemmin kapteeni Karimaa paheksui Tarjanteella matkustaneiden hysteeristä käytöstä, joka vain hankaloitti pelastustöitä. Kylmähermoinen miehistö sen sijaan sai kiitosta. Erityisesti mainittiin luotsiperämies, joka toimi esimerkillisesti vaikka hänen oma poikansa hukkui Kurun mukana.

Pohjaan pelastajan silmien edestä

Auttajien työ oli kovassa myrskyssä vaikeaa. Veden varaan joutuneet olivat niin kylmän kohmettamia, että moni vajosi pohjaan aivan pelastajien silmien edessä. Toiset olivat löytäneet jotakin, jonka varassa kellua, mutta osa heistäkin hukkui kun toiset tarrasivat heihin hädissään.

Pelastustyöt olivat nopeasti ohi. Näsijärvestä saatiin nostettua hengissä vain 22 ihmistä. Rannoilla levisi huhuja, joiden mukaan joku olisi onnistunut uimaan Siilinkarille. Hinaaja Näsijärvi ajoi varan vuoksi tarkastuskäynnille, mutta majakalta ei löytynyt ketään.

Illan tullen tehtävänä oli enää valvoa, ajautuuko ruumiita rantaan.

Kuolleita oli 136. Myöhempään historiankirjoitukseen luvuksi tosin vakiintui 138, mikä johtui lukuisissa eri lähteissä julkaistuiden uhriluetteloiden päällekkäisyyksistä, joita kaikkia ei oikaistu.

Ihmiset seuraavat Kurun pelastustöitä Mustanlahden satamassa ja Näsikalliolla
Sadat ihmiset seurasivat pelastustöitä satamassa ja rannoilla. Tämä kuva on otettu Näsikalliolta samasta paikasta, missä nykyään seisoo Kurun haaksirikon muistomerkki. Taustalla näkyy nykyisen Särkänniemen huvipuiston paikka.Herman Lumio / Vapriikin kuva-arkisto

Uhreja kuljetettiin satamasta avokärryillä valtavien ihmisjoukkojen seuratessa Hatanpään sairaalaan ja yleiseen sairaalaan.

Sairaaloiden eteisissä tapahtui seuraavan päivän Aamulehden mukaan "järkyttäviä kohtauksia, kun lapsiansa turhaan etsivät vanhemmat puhkesivat epätoivon ilmauksiin, tai kun omaiset löysivät toisensa".

Ruumishuoneelta loppuu tila

Kurun haaksirikko oli suuri uutinen sekä Suomessa että kansainvälisessä lehdistössä. Onnettomuus oli laajasti etusivuilla jo seuraavana päivänä. Tiedot esimerkiksi uhrien lukumäärästä vaihtelivat suuresti: toiset lehdet kirjoittivat 80 kuolleesta, toisissa osuttiin lähemmäs kun kirjoitettiin vain muutamankymmenenen pelastuneen.

Seuraavalla viikolla etusivuja hallitsivat uutiset vainajien etsinnöistä. Työ päästiin aloittamaan maanantaina tyynellä järvenselällä korostetun kauniissa säässä. Yli kaksikymmentä poliisia souti onnettomuuspaikan ja kaupungin väliä naarauslaitteiden kanssa.

Kurun onnettomuuden uhria nostetaan
Onnettomuuden uhreja naarattiin pitkään.Vapriikin kuva-arkisto

Raskaimman työn tekivät sukeltajat, jotka noutivat vainajia Kurun hylystä. Heidän työnsä 15 metrin syvyydessä oli fyysisesti raskasta ja pohjaliejun vuoksi hankalaa.

Tehtävä oli myös henkisesti vaativa. Apuun kutsuttu helsinkiläinen syvänvedensukeltaja Kalle Raitanen antoi Aamulehdelle haastattelun, jossa kuvaili surullista näkymää hylyn sisällä. Hän kertoi, ettei uskonut yhdenkään peräsalongissa olleen päässeen laivan kaatuessa edes portaisiin asti.

Hylky saatiin tyhjennettyä viikossa, mutta naaraustyöt jatkuivat. Kaupungin ruumishuone oli mitoitettu vain 14 vainajalle, joten Kurun uhreja varten avattiin väliaikainen tila Frenckellin varastohuoneelle. Sinne tuotujen tuntomerkkejä jaettiin lehdissä. Sormuksen kaiverruksesta tai taskussa huuhtoutuneista papereista lukeminen varmisti monelle oman läheisen olleen uhrien joukossa.

Kurun onnettomuuden uhreja nostetaan vedestä
Vainajia nostettiin Näsijärvestä ja kuljetettiin väliaikaiselle ruumishuoneelle, koska kaupungin virallinen ruumishuone täyttyi.Vapriikin kuva-arkisto

Kapteenin maine puhdistetaan

Spekulaatiot Kurun haaksirikon syistä alkoivat pian. Lehdissä moitittiin huhujen hämmentävän kammottavan onnettomuuden jälkeistä mielialaa entisestään, mutta se ei lopettanut järkyttyneiden ihmisten puheita.

Kapteeni Saarisen päätöstä sammuttaa koneet aallokossa arvosteltiin. Hänet vapautettiin kuitenkin vastuusta oikeudenkäynnissä, jossa koneiden sammuttaminen todettiin merenkulkusäännösten mukaiseksi ratkaisuksi. Kurulta selviytyneet toivat myös ponnekkaasti esiin kapteenin esimerkillisen ja epäitsekkään toiminnan laivan kaaduttua.

Kuru-laiva jollakin aiemmista matkoistaan
Kuru-laiva oli rakennettu Tampereella vuonna 1915. Alunperin kaksikerroksinen alus korotettiin kolmikerroksiseksi vuotta ennen haaksirikkoa.Vapriikin kuva-arkisto

Kurun onnettomuuden todennäköisin syy löytyy olosuhteiden ohella laivan rakenteesta. Uppoamattomaksi ja merikelpoiseksi mainostetun aluksen runkoon oli edellisvuonna tehty korotus. Tutkinnassa todettiin, ettei laiva enää korotettuna soveltunutkaan näin kovaan myrskyyn.

Uppoamiseen oli vaikuttanut myös Kurun laidoiltaan liian tiivis kansi, jolta vesi ei päässyt pois. Lisäksi laivan ikkunaluukut aukesivat suunnitteluvirheen vuoksi sisään päin.

Joukkohautajaiset Kurussa
Monessa pitäjässä jouduttiin järjestämään joukkohautajaiset. 38 kurulaista vainajaa siunattiin haudan lepoon sunnuntaina 22.9.1929. Saattoväkeä oli Aamulehden arvion mukaan "hyvän joukon kolmattatuhatta".Vapriikin kuva-arkisto

Yli 20 pitäjän suru

Tragedia oli valtava. Se kosketti Tampereen lisäksi 20 muutakin pitäjää. Paikkakunta toisensa perään kaivoi kirkkomaalleen yhteishaudan ja suruliputti yhteiselle menetykselle. Pahiten kärsi Länsi-Teisko, joka menetti viisi prosenttia kaikista asukkaistaan.

Huvit peruttiin. Tampereella jäivät väliin kaupungin suuret 150-vuotisjuhlallisuudet, ja esimerkiksi uuden hienon Hämeensillan näyttävät patsaat toimitettiin paikoilleen paljon aiottua pienemmin menoin.

Aikalaissitaatti Kurun uhrin omaiselta

Kurun mukana hukkuneista suuri osa oli alle 25-vuotiaita. Onnettomuuden jäljiltä lapsia jäi orvoiksi ja taloja vaille isäntäväkeä. Koko Suomi halusi auttaa, ja Kurun uhreille järjestetty keräys tuotti lähes kaksi miljoonaa markkaa. Näistä riitti avustukseksi melkein kolmenkymmenen vuoden ajan.

Kurun tuho -dokumentti (1979) Elävässä arkistossa

Tarjanne tervehtii yhä vanhaa tuttua

90 vuotta myöhemmin syyskuinen aurinko lämmittää ruosteista laivanrunkoa. Päivä paistaa aluksen kylkien läpi ja pohjalla suhisee tuuhea heinikko. Kurun jäänteet ovat maanneet jo yli puoli vuosisataa Visuveden Meijerin rannassa.

Onnettomuuden jälkeen Kurua ei jätetty muistomerkiksi Näsijärven pohjaan. Hylky nostettiin pian, ja se jatkoi liikennöintiä jo pian samana syksynä, vaikka osa omaisista ajatusta vastustikin.

Maantieverkoston parantuminen alkoi 30-luvulla näkyä sisävesilaivojen matkustajamäärissä. Kurulla oli lisäksi ristinään maineensa, jota kilpailijat surutta hyödynsivät. Alus muutettiinkin proomuksi vuonna 1938, ja siinä tehtävässä se palveli parikymmentä vuotta. Sitten se painui toistamiseen Näsijärven pohjaan, tällä kertaa tarkoituksella.

Kuru-laivan ruostunut runko Visuveden meijerin rannassa
Kurun ruostunut runko lepää Visuveden meijerin rannassa.Marjut Suomi / Yle

Esko Järvinen oli pikkupoikana paikalla kun surullisenkuuluisan laivan runko vuonna 1968 muutti hänen kotirantaansa.

– Lopullinen syy ei koskaan selvinnyt minulle. Kuulin kesätöissä sellaisia juttuja, että isäukko oli nähnyt Kurun pinnan alla ja lyönyt työkavereidensa kanssa vetoa siitä, että nostaa sen.

Yli sata vuotta sitten rakennetun laivan alkuperäistä asua on ruostuneen rungon äärellä vaikea kuvitella. Päivä paistaa aluksen kylkien läpi ja pohjalla kasvaa tuuhea heinikko.

Jotain oleellista Kuru kuitenkin yhä paljastaa: kyljissä näkyvät selvät merkit korotuksesta, joka kenties kaatoi laivan. Esko Järvisen mukaan tietynlaisessa kosteassa säässä keulan ruosteen alta hohkaa yhä laivan nimi.

Esko Järvinen seisoo Kuru-laivan ruostuneen rungon edessä
Esko Järvinen oli alle 10-vuotias kun Kurun ruostunut runko muutti kotirantaan vuonna 1968. Lapsille kuuluisan laivan jäänteet olivat ennen kaikkea jännittävä kiipeilypaikka. "Pohjalta mudasta löytyi vanhoja kolikoita. Kuvittelimme, että ne olivat Kurun uhrien rahoja."Anna Sirén / Yle

Vuosien mittaan runkoa on käynyt katsomassa Järvisen arvion mukaan satoja henkilöitä. Kuru saa säännöllisesti tervehdyksen myös vanhalta tuttavaltaan.

– Kun Tarjanne-laiva ajaa tästä ohi reitillään, se tuuttaa aina Kurulle, Esko Järvinen kertoo.

Kurun runko on oleellinen osa Järvisen lapsuudenkodin rantaa ja poikavuosien muistoja. Jännittävä kiipeilypaikka ja uimahyppyteline on maannut hiekalla "aina", mutta nyt perhe olisi valmis luopumaan laivasta. Romuttamo ei ole ensimmäinen vaihtoehto.

– En toivoisi, että Kuru menee nauloiksi seinille. Haluaisin, että siitä jäisi joku konkreettinen muisto, on se sitten muistoesineitä tai muistomerkki.

Kurun haaksirikon muistomerkki Näsikalliolla
Kuvanveistäjä Yrjö Liipolan tekemä muistomerkki kuvaa äitiä, joka on epätoivoisena kääntynyt selin järvelle. Veistos kustannettiin onnettomuuden ja sen uhrien muistoksi perustetun muistomerkkirahaston ja Winterin lahjoitusrahaston varoilla. Se paljastettiin vuonna 1940.Anna Sirén / Yle

Aika näyttää löytyykö surullista historiaa kantavalle laivalle jokin tapa jäädä kertomaan tarinaansa.

Kurun haaksirikon virallinen muistomerkki seisoo Näsikalliolla paikalla, jolta laivan kaatuminen nähtiin. Muistomerkin juurelle seisahtuja näkee yhä sataman, Siilinkarin ja järvenselän, jonka pinnan alle tasan 90 vuotta sitten päättyi lähes 140 ihmisen elämä.

Aikalaissitaatit Kurun tuho -dokumentista (1979).

Kaksi veden varaan joutunutta myrskyisellä Näsijärvellä
Yle Uutiset Pirkanmaan erikoislähetys 6.9.2019: Näin höyrylaiva Kurun onnettomuus tapahtui

Viljo Lähteenmäki pelasti oman ja äitinsä hengen ennen syntymäänsä – Vauva potki mahassa niin, että äiti jäi Kuru-laivan kyydistä

Kuru-laivan ruostunut runko Visuveden meijerin rannassa
Surullisenkuuluisan Kuru-laivan ruostunut runko lepää yksityisrannassa Ruovedellä - Kuuntele juttu tästä!

Juttua muokattu 8.9.2019: Korjattu onnettomuuden yhdeksi syyksi mainittu "liian tiivis kansilaudoitus" oikeampaan muotoon "laidoiltaan liian tiivis kansi".

Lähteet: Kurun tuho. Yle, 1979. Aamulehti, 1929. Tampereen Sanomat, 1929. Helsingin Sanomat, 1929. Laitinen, Erkki: Kurun historia. Manka, Mikko: Näsijärven matkustajalaivaliikenteen kehitys ja laivayhtiöiden toiminta kansallisen liikennejärjestelmän murroksessa 1918-1939. Pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto, 2008.