Karkkitehdas oli vähällä tuhota kruununjalokivensä – kuluttajat nousivat kapinaan ja pelastivat yhden Suomen tunnetuimmista brändeistä

Graafikko ja kirjailija Aimo Vuorinen on keksinyt huikean määrän suomalaisten tuntemia tuotemerkkejä.

makeiset
Aimo Vuorinen
Vuonna 1953 Aimo Vuorinen sai tehtäväkseen kehitellä piparminttumakeiselle uuden kääreen. Petri Kivimäki/Yle

Lappeenrannan keskustan tuntumassa olevan kerrostalon rappukäytävä on rakennustyömaana. Putkiremontti on alkanut jo alkukesästä. Seinästä pilkottavat uudet muoviputket, joten loppusuoralla ollaan.

– On tämä ollut aikamoinen kesä. Vessassakin on pitänyt käydä ylimmän kerroksen WC:ssä, tuskailee Aimo Vuorinen.

Kirjailija, graafikko Aimo Vuorisen parvekkeelta avautuu näkymä Lappeenrannan matkustajasatamaan. Sen viereinen puisto on koristeltu juhlistamaan juuri alkavaa kaupungin 370-vuotissyntymäpäivää.

Asunnon seinää koristavat jykevät kirjahyllyt, joissa on kauniissa järjestyksessä valtava määrä paksuja tietokirjoja ja kaunokirjallisuutta. Yhden hyllyn päällä on tuhkakuppi, jossa lukee Carillo bitter.

– Juu. Se Carillo on minun keksimäni nimi.

Aimo Vuorinen
Carillon nimen taustalla on Campari, tunnustaa Aimo Vuorinen. Petri Kivimäki/Yle

Aimo Vuorinen ei edes muista, kuinka monelle tuotteelle hän on keksinyt nimen tai luonut graafisen ilmeen.

– Niitä on niin valtavasti.

Nimetön suosikki

Loimaalla vuonna 1929 syntynyt Aimo Vuorinen saapui Lappeenrantaan Chymoksen tehtaalle alkujaan pakkaussuunnittelijan opintoloman sijaiseksi vuonna 1951. Chymos oli tuolloin jo suuri makeisten, mehujen ja alkoholijuomien valmistaja.

Chymoksen tuotevalikoimassa oli ollut jo 1940-luvun lopulta lähtien suklaatäytteinen piparminttukaramelli. Se oli kääritty punavalkoraitaiseen kääreeseen, mutta sillä ei ollut nimeä. Se oli vain piparminttukaramelli.

Punainen ja valkoinen ovat jo kauan olleet piparminttukaramellien väriyhdistelmä, jota on käytetty monissa maissa. Edelleen sama väritys on tuttu karkkikauppojen J-kirjaimen muotoisista kovista piparminttumakeisista. Värinsä ja muotonsa takia niitä käytettiin alkujaan joulukuusen koristeina.

Aimo Vuorinen
Aimo Vuorisella virtaa ja tarmoa riittää. Ensi syyskuussa hän täyttää 90 vuotta.Kare Lehtonen/Yle

Kun Chymos oli muutaman vuoden tehnyt nimetöntä piparminttukaramellia, Chymoksen toimitusjohtaja Jouko Keränen käveli Lappeenrannan tehtaalla nuoren graafikon Aimo Vuorisen luokse. Vuosi oli 1953.

– Hän sanoi minulle, että karkista pitää saada arvokkaampi. Sille pitäisi saada nimi ja uusi formaatti, kertoo Aimo Vuorinen.

Marianne meinasi tuhoutua

Toimitusjohtaja Jouko Keräsellä oli Vuorisen mukaan ehdoton vaatimus, että makeisen kääreessä ei saanut olla yhtään valkoista ja punaista raitaa. Koko entinen ulkoasu piti uusia.

Niinpä Vuorinen alkoi suunnitella uutta käärettä. Koska piparminttu ja suklaa ovat ranskalainen makuyhdistelmä, hän aloitti suunnittelun Ranskasta.

– Eräänlaisen kansallispyhimyksen asemassa Ranskassa on vallankumousrintamalla uljaasti taistellut sotilasneito Marianne. Niinpä Mariannen kuvasta tuli sen makeisen kantava teema.

Aimo Vuorinen
Aimo Vuorisen oma kirjasto on laaja. Yhdestäkään kirjastaan hän ei halua luopua. Petri Kivimäki/Yle

Vaikka Marianne-hahmo on tunnettu Ranskassa, ei se suomalaisiin vedonnut yhtään. Hahmo oli koitua koko makeisen turmioksi.

Marianne-neidon kuvalla painettua paperia tilattiin tehtaalle suunnaton määrä ja karamelli tuli uudistuneena kauppoihin.

– Siitä tuli ensimmäinen minun tiedossani oleva kuluttajakapina. Ihmiset eivät ostaneet sitä karkkia, kertoo Vuorinen.

Tehtaalla oli pakko ottaa takapakkia.

– Palattiin takaisin punavalkoraidalliseen karamellikääreeseen. Makeisen nimeksi tuli Marianne. Sen ihmiset hyväksyivät, kertoo Vuorinen.

Aimo Vuorisen kädenjälki näkyy Mariannen kääreessä edelleen, sillä kääreessä oleva kaunokirjoituksella tehty Marianne-teksti ja sen asettelut ovat hänen luomiaan.

Lappeenrannan tehtailla Marianne-karkkeja valmistuu vuodessa 1,3 miljoonaa kiloa, josta yli puolet menee myyntiin ulkomaille.

Koko tuotepaketti

Chymoksen tehtaan graafikkona ja mainossuunnittelijana Vuorisen työnkuvaan kuului koko tuoteperheen suunnittelu. Siihen kuuluivat esimerkiksi kaikenkokoisten pullojen etiketit, kääreet, tukkupakkaukset ja mainokset.

– Meillä oli viinituotesarjoja, liköörituotesarjoja, ja kaikkiin tehtiin oma peruskuvio, joka vietiin läpi koko sarjassa.

Karkkitehdas Brunbergillä oli ollut valikoimissaan suosituksi tullut Alku-niminen kermatoffeekaramelli, ja tietysti Chymoksen piti saada oma vastaava tuote.

Vuonna 1966 makeiskeittiö kokkasi sopivaa makuyhdistelmää, ja Aimo Vuorisen tehtäväksi tuli nopeasti uutuusmakeiselle nimi. Ongelma oli jo siihen aikaan, että monet hyvät nimet oli jo rekisteröity.

Aimo Vuorinen
Aimo Vuorinen tuli vuonna 1951 graafikoksi Chymoksen tehtaille Lappeenrantaan. Fazer osti Chymoksen vuonna 1993. Kare Lehtonen/Yle

Sopivissa kohdissa Aimo Vuorinen oli paperille kirjoitellut pöytälaatikkoon letkan nimiä, joita voisi vielä käyttää. Niinpä hän otti listan ja alkoi selata.

– Sieltä löytyi sopiva nelikirjaiminen sana omar. Se oli tosin alkujaan kaavailtu jollekin halva-makeisen kaltaiselle tuotteelle.

Tuote piti saada pikaisesti markkinoille. Vuorinen suunnitteli tuotteelle logon ja koko kääreiden ulkoasun.

– Siinä oli niin kiire, että pari-kolme päivää myöhemmin ne lähtivät kääretehtaalle painettaviksi.

Votkaturistit

Vuosi 1976 oli aikamoinen käännekohta Vuorisen elämässä. Leningradista eli nykyisestä Pietarista tuli äkkiä yksi suomalaisten suosituimmista matkakohteista. Siellä köyhä duunari pystyi ainakin yhden viikonlopun ajan olemaan kroisos ja unohtamaan kaikki arkiset murheensa.

Syntyi näytelmä Votkaturistit. Huumorin sävyttämästä näytelmästä tuli nopeasti teattereiden hitti, jota esitettiin kaikkialla Suomessa ensin ammattiteattereissa ja sen jälkeen kesäteattereissa.

– Virallinen tilasto kertoo, että sen on nähnyt puoli miljoonaa suomalaista, mutta kyllä se lähempänä miljoonaa todellisuudessa on, sanoo Vuorinen.

Miika Korhonen ja Sanna Nykänen Varkauden teatterin Votkaturistit-näytelmässä
Miika Korhonen ja Sanna Nykänen Varkauden teatterin Votkaturistit-näytelmässäVarkauden teatteri

Votkaturistien lisäksi Vuorinen on kirjoittanut parikymmentä muuta näytelmää, joita on esitetty useissa ammattiteattereissa.

Näytelmiään hän sai esitettäväksi osallistumalla teattereiden järjestämiin näytelmäkirjoituskilpailuihin.

Koska Vuorinen pelkäsi paljastuvansa, oli hänellä oma taktiikkansa.

– Nehän kirjoitettiin nimimerkillä. Tyttäreni postitti ne Helsingistä, jotta niihin saatiin Helsingin postileima. Lappeenrannan leima olisi voinut paljastaa minut.

Komedian vaikeus

Vuorisen puhetapa on rehevä ja ilmeikäs. Kirjoittajana hänen tyylilajinsa on komedia, jota Votkaturistit ehkä parhaimmillaan edustaa.

– Jos haluaa kirjoittaa komediaa, pitää sen koomisen aineksen pitää olla niin vahva, että se tulee läpi. Näin se on, vaikka olisi minkälainen aihe, sanoo Vuorinen.

Aimo Vuorinen
Aimo Vuorinen ei raaskisi luopua yhdestäkään kirjasta.Petri Kivimäki/Yle

Komedian kirjoittaminen on Vuorisen mielestä paljon vaikeampaa kuin tragedian.

– Komedian arvostus on sitten ihan jotain muuta, sanoo Vuorinen.

Paikallisuus kunniaan

Aimo Vuorinen innostui jo kohta Lappeenrantaan muutettuaan paikallishistoriasta. Kaupunkiin ulkopuolelta muuttaneena hän näki mielenkiintoisia kohtia Lappeenrannan menneisyydestä ja huomasi, ettei niistä ollut kirjoitettu mitään.

Tähän mennessä teoksia Lappeenrannan rakennuksista, Linnoituksesta, kirkoista ja menneisyydestä on syntynyt pitkälle toistakymmentä.

Paikallisuutta hän on mielellään korostanut myös aikoinaan työskennellessään Chymoksella.

Aimo Vuorinen
Aimo Vuorisen kädet ovat tehneet vuonna 1986 syntyneen Minttu-piparminttuliköörin etiketin ja mainokset. 1970-luvulla syntyivät kääreet Romeo- ja Julia-konvehteihin, joista tosin vain Julia on jäljellä. Kare Lehtonen/Yle

Kun Chymos alkoi valmistaa marjapohjaista kuohuviiniä, halusi Vuorinen antaa sille suomalaisen nimen Kavaljeeri. Hän pelkäsi, että yhtiön johto vaatisi muka hienompaa kirjoitusasua Chevalier. Tyytyväisenä hän totesi, että näin ei käynyt.

Vuorisen mielestä on tuotteen kannalta eduksi, jos tuotemerkin lähtökohtana on jokin luonnollinen asia. Esimerkiksi Kavaljeerissa se oli ratsastava mies, koska Lappeenranta on kuuluisa ratsuväkipaikkakunta. Myös tehdas oli aivan varuskunnan vieressä.

Carelia-viinisarjaan Vuorinen puolestaan taiteili kuvat Imatrankoskesta, Saimaan kanavasta ja Viipurin linnasta.

Vuorisen Lappeenranta-historia Yle Areenaan.

Vuonna 1999 Aimo Vuorinen teki Ylelle mittavan radiosarjan Lappeenrannan historiasta. Se sai nimekseen Villimiehen jalanjäljissä.

Jaksoja tuli kaiken kaikkiaan 48, joista jokainen kesti noin viisi minuuttia. Apunaan Vuorisella oli Ylen äänitarkkailija Asko Lempinen, joka laati sarjaan täyteläisen äänimaiseman.

Kun mukaan saatiin vielä lappeenrantalaisia harrastelijanäyttelijöitä, oli tekeillä dramatisoitu kuulokuva rajakaupungin historiaan.

Villimies
Aimo Vuorisen näkemys Villimiehestä, joka on Lappeenrannan tunnus. Aimo Vuorinen

Sarjan kertoja on itse Aimo Vuorinen, joka mielenkiintoisella tavallaan avaa aina yhden ajanjakson Lappeenrannan menneisyyteen.

Tarina alkaa tietysti Lappeenrannan perustamisesta, mutta sen jälkeen käydään kylpylässä, kaupungin laitamilla, tavataan Ilmari Kianto ja piipahdetaan Skinnarilan hovissa. Rautatie valmistuu ja keisari vierailee. Sotiakin käydään. Lopuksi presidentti Urho Kekkonen vihkii Saimaan kanavan.

Villimiehen jalanjäljissä -sarja kuultiin Yle Radio Suomessa Etelä-Karjalassa ensimmäisen kerran vuonna 1999, kun Lappeenrannan kaupunki täytti 350 vuotta.

Nyt Lappeenrannan kaupungin 370-vuotisjuhlan kunniaksi sarja on tullut kokonaisuudessaan kuunneltavaksi Yle Areenaan.

Kaupungin menneisyydessä on sotaa ja rauhaa, iloa ja surua. Villimiehen jalanjäljillä -sarjan ensimmäiseen osaan pääset tästä:

Kuuntele tästä Villimiehen jalanjäljillä sarjan ensimmäinen osa.

Tästä linkistä pääset Villimiehen jalanjäljissä -sarjan etusivulle, josta voit kuunnella haluamasi jakson.