Kumparelaskijat harjoittelevat hyppäämällä veteen lumen luokse matkustamisen sijaan – "Sellainen, mikä säästää rahaa, säästää usein myös ilmastoa"

Jos Suomen keskilämpötila jatkaa nousua, talven lumiraja saattaa jatkossa kulkea Jyväskylän korkeudella.

kumparelasku
Freestylehiihtäjä harjoittelee hyppyjä Vuorilampeen Jyväskylässä.
Veteen on turvallista harjoitella myös uusia hyppyjä.Isto Janhunen / Yle

Kumparelaskija Topi Kanninen kiinnittää monoista lähtevät narut suksien siteisiin. Sitten hän kääntää sukset alamäkeen ja lähtee liukuun. Näyttävä voltti ja alastulo suksille – tyyneen Vuorilampeen.

Jyväskyläläiset kumparelaskijat Kanninen ja Olli Penttala ovat kesän aikana nousseet hyppyrin puuportaat kesän aikana useita satoja kertoja vettä litisevät monot jalassa. He ovat harjoitelleet vesihyppyrissä keskimäärin kolmesti viikossa.

– Kun meillä on tämmöinen hieno vesihyppyri, niin ei tarvitse ajaa satoja kilometrejä tai lentää etsimään lunta. Tässä pääsee harjoittelemaan pitkälle syksyyn, laskijat kertovat.

Kumparelaskija Topi Kanninen Jyväskylän Freestyleseura
Topi KanninenIsto Janhunen / Yle

Ensimmäinen vesihyppyri Vuorilammen rannalle rakennettiin jo 1970-luvulla. Sittemmin sen merkitys harjoittelussa on vain kasvanut, koska Jyväskylässä sijaitsee myös lajin maajoukkuelaskijoiden valmennuskeskus. Kun ilmaston lämpeneminen uhkaa talvia, talvilajien urheilijat ovat alkaneet miettiä, miten he omassa harjoittelussaan voisivat kuormittaa mahdollisimman vähän ilmastoa.

– Vesihyppyrin ansiosta riittää yksi tai kaksi lumileiriä ennen kilpailukautta. Sellainen, mikä säästää rahaa, säästää usein myös ilmastoa. Se on myös tärkeää, että urheilijan voimia säästetään, koska kilpailukausi on rankka, lajiaktiivi Timo Kanninen Jyväskylän Freestyleseurasta sanoo.

"Suomen lämpötila noussut tuplasti"

Kumparelaskijoiden huoli ei ole aiheeton. Ilmaston muuttuminen muuttaa myös talviurheilumahdollisuuksia eri puolilla maailmaa.

Kumparelaskija harjoittelee vesihyppyrissä Jyväskylän Vuorilammella.
Kanninen ja Penttala ovat koko kesän käyneet harjoittelemassa vesihyppyrissä keskimäärin kolme kertaa viikossa.Isto Janhunen / Yle

Maapallon keskilämpötila on hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n mukaan (siirryt toiseen palveluun)(Ilmasto-opas.fi) lämmennyt asteen 1850-luvun puolivälin paikkeilla alkaneesta esiteollisesta ajasta. Mikäli kuormitus säilyy ennallaan, kriittisenä pidetyn 1,5 asteen lämpeneminen saavutetaan vuosisadan puoliväliin mennessä (siirryt toiseen palveluun) (Ilmatieteen laitos).

Ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen Helsingin yliopistosta sanoo, että Suomessa tilanne on jo sellainen, että talvien suojelu on aiheellista, koska lumiraja nousee yhä pohjoisemmaksi.

– Suomen lämpötila nousee tuplasti sen, mitä keskilämpötila maailmassa eli Suomen lämpötila on jo nyt noussut kaksi astetta verrattuna esiteolliseen aikaan. Me olemme kohta siinä tilanteessa, että likimain Keski-Suomeen saakka lumipäivien määrä on niin pieni, että vakavaa talviurheilua luonnonolosuhteissa on todella vaikea harjoittaa.

Kumparelaskija Topi Kanninen kiipeää vesihyppyriin.
Topi Kanninen kiipeää hyppyriin.Isto Janhunen / Yle

Lumipäivien väheneminen siirtää talvilajien kisa-aikatauluja ja voi lyhentää huippu-urheilijoiden harjoittelukautta. Tykkilumen tekeminen on kallista ja kuluttaa paljon energiaa. Puhumattakaan siitä, että lämpötilojen noustessa yöllä tehty lumi saattaa päivän aikana sulaa pois.

Waterloon yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan 21 talviolympiakaupungista enää 12:ssa voitaisiin vuonna 2050 järjestää kisat. (siirryt toiseen palveluun)

Joukosta olisivat pois esimerkiksi Vancouver, Sotshi, Sarajevo, Oslo, Insbruck ja Garmisch-Partenkirchen.

Urheilun yleisölläkin vastuuta

Urheilu tuottaa päästöjä siinä, missä muukin ihmisen toiminta. Talvilajeissa suurimmat hiilidioksidipäästöt eivät kuitenkaan synny varsinaisesta urheilusta – vaan yleisön liikkumisesta.

– Jääkiekon SM-liigasta tehdyn tutkimuksen mukaan reilusti yli puolet päästöistä tulee katsojien saapumisesta otteluihin. Seuraavaksi eniten jäähallien energiankulutuksesta sekä joukkueiden liikkumisesta ottelupaikkakuntien välillä, kestävyystutkimuksen apulaisprofessori Ville Uusitalo Lappeenrannan–Lahden teknillisestä yliopistosta sanoo.

Kumparelaskija Olli Penttala harjoittelee vesihyppyrissä Jyväskylän Vuorilammella.
Olli Penttala hyppää.Isto Janhunen / Yle

Uusitalo vierittäisikin vastuuta päästöjen vähentämisestä myös urheilutapahtumien järjestäjille. Ensimmäisenä hän kehottaa tarkastelemaan tapahtuman energiatehokkuutta ja kulutettavan energian laatua.

– Myös yleisön liikkumiseen kannattaa kiinnittää huomiota: pääseekö tapahtumaan esimerkiksi julkisilla ja onko pyöräparkkeja riittävästi.

Uusitalon mielestä urheilun päästöissä riittäisi paljonkin tutkittavaa, esimerkiksi varusteiden valmistuksessa.

– Tietoa on loppujen lopuksi aika vähän vielä saatavilla. Mikä on esimerkiksi jääkiekkomailan hiilijalanjälki.

Uusien temppujen harjoittelua

Vesihyppyri on kumparelaskijoille tärkeä väline säilyttää tuntuma suksiin kesälläkin. Se on myös turvallinen paikka harjoitella uusia temppuja. Rinne on kova, mutta vesi antaa periksi.

– Kun ekat hypyt tekee lumelle, niin se aina jännittää pikkuisen enemmän kun veteen. Vedessä lähtee korkeintaan ilmat pihalle, jos tulee selälleen tai mahalleen, mutta lumella voi luita murtua, Penttala kuvailee.

Kokonaan lajissa on Timo Kannisen mukaan kuitenkin mahdotonta lopettaa lentämistä. Tälläkin hetkellä kolme maajoukkuelaskijaa on leirillä Australiassa.

Lajin parissa toimivilla on silti halu ainakin vähentää matkustamista. Edes jäätiköillä ei ole taattua, että urheilijat pääsevät laskemaan. Kun jäätikkö sulaa, hissien perustukset eivät pysy paikoillaan.

– Viime kaudella, kun meillä oli joukkueita harjoittelemassa jäätiköllä, joitakin paikkoja suljettiin, koska siellä ei ollut turvallista laskea.

Timo Kanninen, Jyväskylän Freestyleseura
Timo Kannisen mukaan kesän harjoittelukaudella hyppyjä veteen kertyy laskijalle helposti yli 500. Isto Janhunen / Yle

Yksi keino aikaistaa laskukauden käynnistymistä kotirinteessä on lumen varastointi. Kannisen mukaan monissa kilpailijamaissa sitä jo tehdään. Jyväskylässä viime talven lunta säilöttiin ensimmäistä kertaa myös freestylen tarpeisiin.

– Jos lumen varastoinnin avulla päästään täälläkin harjoittelemaan, niin se on tehokkaampaa urheilun kannalta, mutta myös säästää ilmastoa.

Urheilijoiden vastuu

Urheilun parissa toimii jo yhteisöjä, jotka pitävät talven suojelua (siirryt toiseen palveluun) (POW) esillä. Professori Ollikainen toivoisi, että Enni Rukajärven ja Martti Jylhän ohella yhä useampi urheilija ottaisi aktiivisen roolin talviurheilun olosuhteiden säilyttämiseksi.

– Huippu-urheilijat ovat monien kansalaisten idoleita ja heidän sanallaan on vaikutusvaltaa myös julkisuudessa. Odotan, että erityisesti talvilajien urheilijat sanoisivat nykyistä voimakkaammin sitä tarvetta, mikä meillä on päästöjen vähentämiseen ja talven suojeluun.

Topi Kanninen haluaa urheilijana kantaa oman vastuunsa. Hänestä olisi kauhea ajatus, ettei luonnonlumille pääsisi laskemaan, puhumattakaan, ettei Suomessa olisi neljää vuodenaikaa.

Kumparelaskija Olli Penttala Jyväskylän Freestyleseura
Olli PenttalaIsto Janhunen / Yle

Hän ymmärtää hyvin, että urheilija voi saada sanottavansa paremmin perille kuin ympäristöväki, päättäjät tai tutkijat. Siksi hän haluaa ainakin omalta osaltaan viedä tärkeää viestiä eteenpäin.

– Kyllä urheilu antaa väylän ja mahdollisuuden kertoa isoista ja vaikeistakin asioista, kuten ilmastonmuutoksesta. Ei vain siitä, mitä laitoin aamupuuroon tai millaisen treenin tein tänään.