Pasilan Triplasta tuli järkälemäinen laatikko, jota verrataan Itä-Berliinin ja Kouvolan arkkitehtuuriin – "Se, mitä rakennetaan, kuvastaa yhteiskunnan arvoja"

Arkkitehtiopiskelijoiden mielestä kaupunkiarkkitehtuurista pitäisi keskustella avoimemmin, jotta rakennuksia ei tarvitsisi haukkua silloin, kun ne ovat jo pystyssä.

arkkitehtuuri (erikoisala)
Tripla Pasilassa.
Vaikka työmaa näyttää vielä keskeneräiseltä, Triplan kauppakeskuksen avajaisia vietetään lokakuussa.Antti Kolppo / Yle

Se näkyy Oodin terassilta. Se näkyy Vuosaarenhuipulta, kuten myös mereltä Tallinnan-laivan kannelta.

Helsingin Pasilaan kovaa vauhtia valmistuva Tripla on muuttanut Helsingin kaupunkikuvaa monesta eri suunnasta.

Monia vuosia samana pysynyt, klassinen helsinkiläismaisema on päivittynyt.

Triplan massiivinen olemus onkin puhuttanut. Kokonsa, mutta myös ulkomuotonsa takia.

Osa on nähnyt jyhkeässä suorakulmaisuudessa ja laatikkomaisuudessa jotain tuttua.

Sosiaalisen median keskusteluissa (siirryt toiseen palveluun) Triplan laatikoita on verrattu enemmän tai vähemmän vitsikkäästi betoniarkkitehtuuriin, jota 1970-luvulla suosittiin esimerkiksi Itä-Berliinissä, nyt jo kuopatussa Neuvostoliitossa ja Kouvolassa.

Toki on todettava, että Triplalle on löytynyt (siirryt toiseen palveluun) myös ymmärtäjiä. Sen suurkaupunkimaisuutta on kehuttu.

Keskustelu on arkkitehti Kalle Soinin mieleen. Soini on Triplan suunnittelujohtaja.

Hänen mukaansa on hyvä, että kokonaisuus herättää ajatuksia – olivatpa ne puolesta tai vastaan. Huonompi juttu olisi, jos kenelläkään ei olisi Triplasta mitään sanottavaa, Soini toteaa.

Kappakeskus Tripla kuvattuna Helsingin keskuskirjasto Oodin terassilta
Esimerkiksi Oodin terassilta avautuu näkymä Triplaan.Antti Kolppo / Yle

Itä-Pasila on betonirakentamisen mallialue

Triplasta voisi sanoa, että ainakin se sointuu ympäristöönsä.

1970-luvulla rakennettua Itä-Pasilaa tultiin kertoman mukaan aikoinaan ihastelemaan entisestä DDR:stä asti. Itä-Pasilan elementtitalot kun olivat itäsaksalaisten mielestä niin hyvin tehty esimerkki harmaasta betonirakentamisesta.

Soinin mukaan mallia idästä ei kuitenkaan ole otettu. Hän on ollut mukana Triplan suunnittelussa alusta lähtien.

– Tässä on niin suuresta hankkeesta kyse, että ratkaisut vaativat selkeää otetta ja linjaa. Aikoinaan suunnittelu- ja toteutuskilpailun vaatimuksissakin oli, että Triplan on otettava sijaintinsa haltuun omalla tyylillään, Soini sanoo.

Hän muistuttaa, että Pasilalle on kaavailtu roolia kaupungin toisena keskustana.

– Jotta se olisi hahmotettavissa myös kauempaa, korkeampi rakentaminen on luonnollista.

Eikä Tripla muutenkaan ole mikä tahansa rakennusprojekti: valmistuessaan se vastaa kooltaan kymmentä eduskuntataloa.

On kauppakeskusta, asuntoja, toimistoja, hotelli ja juna-asema. Näiden yhdistäminen saman kokonaisuuden alle on vaatinut Soinin mukaan paljon tutkimustyötä ja asiantuntijoiden kuulemista.

Triplassa koiratkin on kuulemma otettu suunnittelussa huomioon.

Kalle Soini / suunnittelujohtaja, Tripla
Arkkitehti Kalle Soini on Triplan suunnittelujohtaja, joka vastaa kokonaisuudesta. Hanke kuitenkin työllistää lukuisia muitakin suunnittelijoita.Antti Kolppo / Yle

Ovatko laatikot myös tulevaisuutta?

Aalto-yliopiston arkkitehtiopiskelijat Ella Müller, Stella Vahteristo ja Mikael Tómasson katselevat Triplaa keskustakirjasto Oodin terassilta.

Tripla on ollut puheenaihe myös opiskelijoiden keskuudessa.

– Onhan se vaikuttava ja täyttää valtavan kokonaisen tyhjän kohdan kaupunkia, Vahteristo sanoo.

– Tripla hallitsee kaupunkikuvaa, mitä suunnittelukilpailussakin sen luvattiin tekevän. En kuitenkaan tiedä, onko se positiivinen asia, että tuolla on tuollainen betoninen digiboksi, toteaa puolestaan Tómasson.

Hänelle Tripla edustaa eteenpäin pyrkivää, kansainvälistä modernismia.

– Sellaista, jota näkyy oikeastaan kaikkialla, kun puhutaan ison rahan rakentamisesta, Tómasson lisää.

Müller muistuttaa, että he arvioivat nyt keskeneräistä kohdetta ja vieläpä ulkopuolelta.

– Voi olla, että Tripla on oikein toimiva ja todennäköisesti kaikki osapuolet ovat tehneet parhaansa nykyisten käytäntöjen puitteissa, hän sanoo.

Aalto-yliopiston arkkitehtiopiskelijat Stella Vahteristo, Mikael Tómasson ja Ella Müller
Stella Vahteristo, Mikael Tómasson ja Ella Müller opiskelevat arkkitehdeiksi Aalto-yliopistossa. Koska Helsingissä rakennetaan parhaillaan ahkerasti, on kolmikolle riittänyt alan töitä koulun ohelle.Antti Kolppo / Yle

Tripla ei ole ainoa, jota on moitittu laatikkomaisuudesta. Esimerkiksi Facebookin Arkkitehtuurikapina - ei enää rumia laatikoita -nimisessä ryhmässä aiheesta keskustellaan aktiivisesti.

Opiskelijat ovat alan tulevaisuus. Mitä he ajattelevat laatikoista?

Müller arvelee, että laatikoita nähdään jatkossakin, sillä niitä on kaikista halvinta tehdä. Se ei kuitenkaan ole sitä, mitä Müller itse haluaisi tehdä.

Hän sanoo, ettei olisi voinut suunnitella Triplaa.

– Kaavoitus ja mittakaava sanelevat niin paljon lopputulosta, että en olisi voinut niiden puitteissa suunnitella sellaista, mitä olisin halunnut.

Tómassonia harmittaa, että usein "huonosta" suunnittelusta syytetään arkkitehtiä. Arkkitehdin kädet voivat olla kovin sidotut sen suhteen, mitä on mahdollista tehdä tai sitten alkuperäissuunnitelmasta karsitaan kaikki ylimääräinen.

– Arkkitehdit joutuvat olemaan syntipukkeja, vaikka halpuutuskierrokset tulevat yleensä rakennuttajan toimesta tai sitten kaupunki kaavoittaa tietyt reunaehdot, Tómasson sanoo.

Myös Soini tunnistaa ilmiön. Tosin Triplassa karsintaa ei ole jouduttu juuri tekemään, hän sanoo ja lisää, että oikeastaan asia on ollut päinvastoin.

Soinin mukaan hanke on mahdollistanut jopa tuotekehittelyä, mikä näkyy esimerkiksi boksi-ikkunoissa ja julkisivussa, alareunan kolmiulotteisissa elementeissä.

tripla
Triplan julkisivua koristavat kolmiulotteiset elementit.Antti Lähteenmäki / Yle
Triplan ikkunat
Kalle Soini kertoo, että Triplan ikkunat ovat itse asiassa kaksi kertaa suuremmat kuin ruutuikkunat yleensä. Tämä ei kuitenkaan paljastu kauempaa katsottuna.Antti Kolppo / Yle

"Se, mitä rakennetaan, kuvastaa yhteiskunnan arvoja"

Yksi kestopuheenaiheista on, miksi kaupunkeihin ei voida rakentaa vanhannäköisiä, mutta uusia rakennuksia. Vantaan idyllisenä pidetty Kartanonkoski on harvoja esimerkkejä tällaisesta.

Kriitikko ja Arkkitehti-lehden entinen päätoimittaja Jorma Mukala vertaa tilannetta siihen, että säveltäjältä kysyttäisiin, miksei hän sävellä kuin Mozart.

– Disneylandiin on rakennettu Venetsia ja Kiinassa on kopioitu kokonaisia kaupunkeja suoraan Euroopasta. Eurooppalaisessa kulttuurissa alkuperäistä kuitenkin arvostetaan – sen ajatellaan olevan aitoa ja arvokkaampaa kuin kopio, Mukala sanoo.

Opiskelijakolmikko ei suhtaudu asiaan yhtä jyrkästi. Heidän mukaansa paljon on kiinni siitä, mitä tilataan tai mihin riittävät rahat ja tahto.

Esimerkiksi Katajanokalle Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto ei antanut lupaa rakentaa uutta, mutta jugend-henkeä huokuvaa taloa (HS 14.02.2018 (siirryt toiseen palveluun)).

Müller sanoo, että hän olisi todella innoissaan, jos joku tilaisi häneltä jugend-talon ja antaisi käyttöön samat käsityötaidot ja materiaalit, joita on Helsingin säilyneissä jugend-rakennuksissa käytetty. Toki tehtävä vaatisi melkoista perehtymistä alkuun.

Toisaalta voi ajatella, että arkkitehtuurin tehtävä on ilmentää kulloistakin aikaa ja elämäntapaa.

– Se, mitä rakennetaan, kuvastaa yhteiskunnan arvoja. Ja arvomme ovat nyt tällaiset, toteaa Müller.

Vahteristo ei suunnittelisi kertaustyylistä, eli vanhaa tyyliä jäljittelevää, rakennusta ollenkaan. Se ei ole hänen mielestään enää rakennustaidetta.

– Pyrkisin ottamaan ne piirteet ja ominaisuudet, jotka ovat rakastettuja ja tuovat tunteen viihtyisästä ja kodikkuudesta. Haluaisin kuitenkin löytää uuden kielen ja muodon, en palauttaa samanlaista tyyliä, Vahteristo kuvaa.

Ihmisten arkkitehtuuritietous on heikkoa

Se, mitä Tómasson, Vahteristo ja Müller todella kaipaavat, on nykyistä avoimempi keskustelu kaupunkiin syntyvästä arkkitehtuurista – ja toiveena on etenkin, että keskustelua käytäisiin ajoissa.

– On surkuhupaisaa, että rakennus on jo pystyssä, kun vasta huudellaan sen näyttävän rumalta. Päätökset näin isoissa hankkeissa tehdään kuitenkin vuosia aiemmin, Müller sanoo.

Hän nostaa esimerkiksi Helsingin Taka-Töölöön kaavaillun Helsinki Garden -areenahankkeen. Nyt siihen voisi vielä mahdollisesti puuttua.

Tosin kolmikon mukaan moni iso hanke ikään kuin "hiljaisesti livautetaan kaupunkikuvaan".

– Tärkeää olisi sekin, jos suunnittelukilpailuissa ei aina vaadittaisi sitä, että voittajan pitäisi pystyä myös rakentamaan suunnitelmansa. Silloin osaa voisivat ottaa opiskelijat, luovat arkkitehtitoimistot ja muut, joilla ei ole tarpeeksi hyviä kytköksiä isoihin rakennusyhtiöihin, Tómasson sanoo.

Tómassonin mukaan ongelma on myös se, että suomalaiset eivät välttämättä edes ymmärrä arkkitehtuuria, koska peruskoulussa sitä ei liiemmin opeteta.

Lisäksi arkkitehdit itse saattavat olla huonoja puhumaan arkkitehtuurista kansankielisesti tai sitten he eivät edes halua tehdä sitä.

Ekologisuutta kestävyyden kautta

Vuonna 1990 rakennettu Pasilan vanha asema ei ehtinyt nähdä 30-vuotispäiväänsäkään, kun se sai jo lähteä Triplan tieltä. Lännestä oli purettu vuosikymmeniä aiemmin työväestön puutaloalue.

Suunnittelujohtaja Kalle Soini sanoo, että Triplan on kestettävä 100 vuotta. Se on velvoite. Tiettyjen osien ikäarvio on 200 vuotta.

Pasilan "uudesta uljaasta keskustasta" on käyty keskustelua jo 1970-luvulla.

Kestääkö nykyarkkitehtuuri aikaa?

Jorma Mukala uskoo, että kunkin aikakauden kiinnostavimmat rakennukset pitävät kyllä pintansa, vaikka maku ajan saatossa muuttuisikin. Hän nostaa esimerkeiksi Oodin, Kiasman ja Finlandia-talon.

Tosin vau-arkkitehtuuri, jota juuri Oodi edustaa, on suomalaisittain harvinaista herkkua ja Mukalan mukaan jäämässä taakse. Nyt nousussa on ekologisuus.

Alan opetuksessa ekologisuuden huomioiminen näkyy kuitenkin vielä vaihtelevasti, Vahteristo, Tómasson ja Müller sanovat.

Tómassonin mukaan aiheeseen suhtaudutaan yliopistolla "skitsofreenisesti".

– Välillä ekologisuudesta ollaan todella tarkkoja, mutta seuraavassa hetkessä saatetaan antaa tehtäväksi suunnitella iso työ kokonaan betonista, jonka hiilidioksidipäästöt ovat valtavia, hän kertoo.

Vaikka aihe on tärkeä, Vahteriston ja Müllerin mukaan siihen perehtyminen jää jokaisen omalle vastuulle.

Esimerkiksi Müller näkee, että tulevaisuus on korjausrakentamisessa – eli että uutta ei tarvitsisi rakentaa ollenkaan.

Kun ylipäätään puhutaan arkkitehtuurin kestävyydestä, Tómasson pitää estetiikkaa olennaisena. Rumien rakennusten kohdalla purkuvimma iskee todennäköisemmin.

– Olisikin tärkeää, että me arkkitehteinä suunnittelisimme rakennuksia, jotka säilyisivät tyylikkäinä ja hyvännäköisinä monta kymmentä vuotta, Tómasson sanoo.

– Sekä hyväkuntoisina, huollettavina ja uudistettavina, lisää Vahteristo.

Tripla
Suunnittelujohtaja Kalle Soinin mukaan Triplan idea on, että se näyttää hieman erilaiselta eri etäisyyksistä katsottuna. Mitä lähemmäs tullaan, sitä enemmän paljastuu, Soini sanoo.Antti Kolppo / Yle

Ja Pasilasta vielä.

Triplahan on vasta alkua. Se eteen Pasilansillan eteläpuolelle on nimittäin suunniteltu tornitaloalue. Yhdeksästä tornista korkeimman on tarkoitus huidella 180 metrissä.

Tämä, jos mikä, tulee muuttamaan kaupunkikuvaa.

Voit keskustella aiheesta tämän jutun alla maanantaina 9.9.2019 kello 22 saakka.

Lue lisää:

Miljardin euron haaste – arkkitehti Kalle Soinin vastuulla on Pasilan Tripla