Annika Forth eli lapsuutensa mielenterveysongelmista kärsivän äidin kanssa – nyt hän rakentaa omaa äitiyttään terapian avulla

Joka neljäs suomalaislapsi on elänyt päihde- tai mielenterveysongelmista kärsivässä perheessä.

mielenterveys
Nainen katsoo vasemmalle.
Annika Forth sanoo tehneensä itsensä kanssa paljon töitä luottaakseen muihin ihmisiin. Tarja Hiltunen / Yle

Tunnekylmä. Tällä sanalla kuvaa turkulainen Annika Forth lapsuuttaan.

Perheen äiti saattohoiti syöpäsairasta puolisoaan kotona. Samoihin aikoihin äidinäiti kuoli äkillisesti. Kaksi kuolemaa lyhyessä ajassa oli liikaa, ja kolmen lapsen äiti sairastui vaikeaan masennukseen.

Äidin tilaa pahensivat pinnalle nousseet omat kokemukset elämisestä alkoholisti-isän kanssa.

Perhe pärjäsi ulkonaisesti. Pöydässä oli ruokaa ja vaatteet olivat puhtaat.

– Äiti oli aina kotona, muttei henkisesti läsnä. Hänelle maailma oli täynnä katkeruutta ja kiukkua, sanoo Annika Forth.

Moni lapsi ja nuori jää Forthin tavoin yksin. Joka neljäs lapsi (siirryt toiseen palveluun) (Duodecim) Suomessa on elänyt jossakin vaiheessa elämäänsä perheessä, jossa on päihde- tai mielenterveysongelmia.

Mielenterveysongelmiin liittyy edelleen häpeää, vaikka asiasta puhutaan paljon ja julkisuudessa on esitelty erilaisia kampanjoita.

Sama kärsimys periytyy

Annika Forthin äiti ei kehunut eikä halannut lapsiaan. Koulusta otettiin yhteyttä kotiin, kun äiti ei suostunut allekirjoittamaan koetta. Forthin mukaan äiti ei kokenut tarvetta olla osana lastensa elämää.

– Ehkä äiti pelkäsi maailmaa, hän sulkeutui siltä. Hänellä ei ollut ystäviä, kun ihmisiin ei voinut äidin mukaan luottaa.

Lasten omat sosiaaliset suhteet kärsivät. Jos kavereiden kanssa tuli kinaa, äiti saattoi pahentaa tilannetta haukkumalla kaveria.

– Ehkä hän ajatteli, etten satuttaisi siinä itseäni enempää, miettii Annika Forth.

Annika Forth kertoo lapsuudestaan omalla nimellään, koska asiaa on käsitelty avoimesti perheen kesken. Forthin äiti on vahvistanut asiat Ylelle, mutta ei esiinny tässä jutussa nimellään.

Äiti sanoo itsekin kärsineensä omassa lapsuudessaan läheisyyden puutteesta. Hän sanoo yrittäneensä näyttää rakkautta omille lapsilleen pitämällä kodin siistinä. Oma sisin oli kuitenkin liian täynnä vihaa lapsuuden kokemuksista, ettei normaali perhe-elämä enää onnistunut.

Mielenterveys on stigma

Varsinais-Suomen lastensuojelujärjestöt ry:n toiminnanjohtaja Miia Hänninen sanoo monen lapsen ja nuoren jäävän näkymättömäksi omassa tilanteessaan.

– Meidän yhteiskunnassamme on vahva pärjäämisen eetos, avun pyytäminen voi olla vaikeaa, sanoo Miia Hänninen.

Lastensuojelujärjestöt peräänkuuluttavat lasten arkeen riittävästi aikuisia, joilla on aikaa kuunnella ja kiinnostua siitä, miten lapsella tai nuorella menee. Riittää, että aikuinen pysähtyy kuuntelemaan lasta ja ottaa hänen ahdistuksensa tosissaan.

– Lapsen tilanteen huomannut voi ottaa yhteyttä koulukuraattoriin, terveydenhoitajaan, koulupsykologiin tai kehen tahansa lasta lähellä olevaan ammattiauttajaan, sanoo Miia Hänninen.

Hänen mukaansa on myös eroteltava, minkä ikäisestä lapsesta tai nuoresta on kysymys. Pienimmillä lapsilla ei välttämättä ole sanoja tai ymmärrystä tilanteeseen.

Nainen lukee esitteitä
Miia Hänninen muistuttaa, että jokainen meistä voi tarvita apua jossakin vaiheessa elämää.Tarja Hiltunen

Miia Hänninen kiittää nuoria tubettajia siitä, että he ovat kertoneet julkisesti masennuksestaan tai ahdistuksestaan. Ulostulot ovat vähentäneet mielenterveysstigmaa.

Miia Hännisen mukaan palvelujärjestelmää pitää kehittää. Resurssipula on akuuttia niin psykiatriassa kuin lastensuojelussa.

Samanaikaisesti järjestelmä on vaikeasti hahmotettavissa. Miia Hännisen mukaan avuntarvitsija joutuu itse johtamaan omaa avuntarvettaan vaikeassa ja monimutkaisessa järjestelmässä.

– Toivoisin, että ensimmäinen hädän kuullut ohjaisi ihmisen oikean ja riittävän avun piiriin, sanoo Miia Hänninen.

Mieli ry:n mukaan (siirryt toiseen palveluun) joka toinen suomalainen on elämänsä aikana kärsinyt mielenterveyshäiriöistä.

Terapiatakuu nopeuttaa hoitoon pääsyä

Heinäkuussa 50 000 nimeä täyteen saanut terapiatakuu-kansalaisaloite pyrkii nopeuttamaan ja yhdenvertaistamaan mielenterveysongelmista kärsivien avunsaantia.

Jos aloite menee läpi ja lakia muutetaan, hoitoonpääsy ei enää edellyttäisi erikoislääkärin diagnoosia. Oireenmukainen psykoterapiahoito tai muu psykososiaalinen hoito alkaisi kuukauden sisällä terveyskeskuskäynnistä.

Terapiatakuu-kansalaisaloitteen takana oli 24 mielenterveysjärjestöä. Toiminnanjohtaja Pia Hytönen Mielenterveysomaisten keskusliitosta FinFamista on tyytyväinen aloitteen herättämään keskusteluun.

– Jonot ovat tällä hetkellä pitkiä ja tätä myötä ongelmat pahenevat. Hoitoon pääsyä voi joutua odottamaan vuodenkin verran.

Hytönen korostaa, että mielen sairaus on sairaus muiden joukossa. Mieli voi murtua samoin kuin jalka.

– Mielenterveyden stigmasta on päästävä irti. On uskallettava hakea apua.

FinFamin Älä sulje silmiäsi -kampanja (siirryt toiseen palveluun) halua nostaa lapsen näkyväksi. Jonkun on puututtava, jos lapsi tekee perheen ostokset tai nuori hakee apteekista vanhempansa lääkkeet.

– Kuka kysyy, mitä lapselle kuuluu, kun tämä on saattajan roolissa vanhemman tullessa sairaalaan? kysyy Pia Hytönen.

Mielenterveysomaisten keskusliitossa toivotaan lisätutkimusta suomalaislasten oloista mielenterveys- ja päihdeperheissä. Nyt moni tuloksista pohjautuu kansainvälisten tutkimusten vertailuun.

Pia Hytönen painottaa, että toivoa on aina.

– Kun perhe saa tukea, se voi elää sairaudesta huolimatta hyvää elämää.

Äiti esti avun, tytär sairastuu

Pieni Annika Forth kulki välillä koulumatkoja yhdessä opettajan kanssa. Hän kertoi avoimesti lapsen tavoin kodin olosuhteista. Apu ei kotiin löytänyt. Sosiaalitoimi lähestyi äitiä, kun perheen isä kuoli.

– Äiti oli haluton ottamaan vastaan ulkopuolisia ihmisiä meidän perheeseemme. Mitään ei kerjätä, eikä olla kenenkään hyväntekeväisyyskohteena.

Perhe jäi eristyksiin. Kun kulissit olivat kunnossa, ei perheen pahoinvointi näkynyt ulospäin. Neljän seinän sisällä voitiin henkisesti huonosti.

Annika Forth otti kymmenvuotiaana vastuun perheen talousasioista.

– Tilitietojen näkeminen laskun maksujen yhteydessä loi tuskaa. Se toi vastuun taakan.

Taakka masensi nuoren Annikan Forthin. Hänellä diagnosoitiin 20-vuotiaana keskivaikea pitkäaikainen masennus. Epäilys on, että masennus on kulkenut mukana lapsuudesta saakka.

– Olen käynyt pitkän kuntoutuspolun masennukseni kanssa.

Annika Forth sanoo joutuneensa aikuisiällä opettelemaan sosiaalisia taitoja, luomaan kaverisuhteita ja päästämään ihmisiä lähelleen. Kun on kasvatettu kyyniseen ja katkeraan maailmankatsomukseen, ajatusmaailman muuttaminen on vaikeaa.

– Aikuisena totesin, etten halua sellaista ajatusmaailmaa. Elämä olisi siihen liian raskas.

Valoa tunnelin päässä

Mielenterveysongelmien hoitoon saadaan Varsinais-Suomessa helpotusta, kun uusi psykiatrinen sairaala valmistuu Turkuun vuonna 2023.

– Jo suunnitteluvaiheessa lähdettiin siitä, että hoidon rinnalla kulkevat järjestöjen palvelut myös omaisille, kiittelee Miia Hänninen Varsinais-Suomen lastensuojelujärjestöt ry:stä.

Turku myös palkkasi (siirryt toiseen palveluun) kymmenen psykiatrista hoitajaa yläkouluihin ja toisen asteen oppilaitoksiin. Tällä on saatu nuorten psykiatrian poliklinikan lähetemäärät laskuun.

Lisäksi 16–29-vuotiaita nuoria auttava Vamos-toiminta ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri suunnittelevat yhteistä jalkautumista koteihin.

Varsinais-Suomen mielenterveysomaiset - FinFami ry on käynnistänyt toisen asteen opiskelijoille suunnatun Kysy Nuorelta -hankkeen (siirryt toiseen palveluun), jonka tarkoituksena on kehittää ammattilaisten osaamista tunnistaa ja kohdata päihde- ja mielenterveysperheessä elävä nuori.

Terapiatakuu mienilmaisu Säätytalon edessä.
Terapiatakuu-kansalaisaloitteella pyritään saamaan potilas varallisuudesta riippumatta varmasti hoitoon. Aloitteen kannattajat osoittivat mieltään Helsingissä toukokuussa.Jouni Immonen / Yle

Tavoitteena on madaltaa nuoren avunhakukynnystä. Tutkimusten (siirryt toiseen palveluun) mukaan 60 prosenttia masentuneiden vanhempien lapsista sairastuu itse ennen 25 vuoden ikää.

Parannettavaa silti löytyy. Miia Hänninen mainitsee Turun kriisikeskuksen, joka palvelee 330 000 ihmisen väestöpohjaa. Noin 3 000 ihmistä tarvitsee vuosittain apua akuuttiin kriisiin, mutta terapeutteja on kolme tai neljä.

– Tilanne on sietämätön. Keskuksella on tänä keväänä ollut sulku päällä monta kertaa. Ihmisiä on autettava silloin, kun kriisi on päällä. Resurssit kuntoon, toivoo Miia Hänninen.

Oma äitiys mietityttää

Ensimmäinen raskaus 26-vuotiaana sai Annika Forthin kapinoimaan. Miten itse osaa olla äiti, kun oma äiti on ollut tunneköyhä? Miten osaa opettaa omalle lapselleen läheisyyttä, rakkautta ja tunteiden sanoittamista?

– Olen ollut todella kiukkuinen omalle äidilleni siitä, että hän ei ottanut apua vastaan eikä kantanut vastuuta lastensa hyvinvoinnista.

Kun Annika Forth haki apua terapiasta, äiti tunsi tyttären pettäneen perheensä, koska tämä oli lähtenyt puhumaan asioista ulkopuoliselle.

– Itsekin tunsin pettäneeni heimoni, kuten meitä kutsuin.

Tällä hetkellä äidin ja tyttären välit ovat poikki. Annika Forth toivoo kuitenkin, että hän saisi joskus käytyä asiat äitinsä kanssa läpi, jotta isoäiti ja lapsenlapset voisivat luoda sukulaisuussuhteen.

– Vielä ei aika ole tähän kypsä. Suojelen itseäni, että pystyn olemaan hyvä äiti omille lapsilleni. Ettei ylisukupolvinen kierre jatkuisi.

Annika Forth on käynyt kertomassa mielenterveyden ammattilaisille omista kokemuksistaan. Muille samassa tilanteessa oleville hän haluaa sanoa, että hakevat apua ja ottavat sitä myös vastaan.

Lapset maksavat muuten kovan hinnan. Aina ei tarvitse pärjätä yksin.

– Me kaikki lapset olemme psyykkisesti maksaneet äidin vakavasta masennuksesta. Omalla kohdallani työ tulee jatkumaan pitkälle aikuisuuteen, ellei koko loppuelämäni.