Näitä tutkijoita kannattaa seurata Twitterissä – Tässä yksi listaus

Tiedemaailman kansainvälisillä megatähdillä on miljoonia seuraajia. Suomalaiset tieteilijät saavat tyytyä vähempään.

tutkijat
Kuvakaappauksia twitter-sivuista.
Valtaosa suomalaisista tutkijoista pitää Twitteriä hyödyllisenä työnsä kannalta.Emilia Kilpuan ja Ari-Pekka Mähösen twitter-sivut, Petteri Sopanen / Yle

Kuinka monta seuraajaa Esko Valtaojalla on Twitterissä?

Eipä montakaan. Tai oikeastaan ei ensimmäistäkään, koska Valtaoja ei ole Twitterissä. Siellä ei ole myöskään Kari Enqvist, vaikka molemmat ovat Suomen tunnetuimpiin kuuluvia tutkijoita.

Tarkkaan ottaen molemmat ovat jo eläkkeellä, ja he ovat osanneet saada sanomansa läpi muun median kautta. Mutta eipä Twitteristä löydy monia muitakaan vanhan polven tutkijoita – ei aina nuoriakaan.

Yhtä sun toista kuitenkin. Esimerkiksi maailman viitatuin geotieteiden tutkija Markku Kulmala kommentoi varsin usein tieteenalansa tuoreita kuulumisia 1 800:n seuraajansa iloksi.

Maailmanluokan supertähtiä meillä ei tiedetwiittaajien joukossa ole. Viisinumeroisiin seuraajalukuihin yltävät silti ainakin filosofi Esa Saarinen, maailmanpolitiikkaa kommentoiva Teivo Teivainen, nykyisin Sitraa johtava Mari Pantsar sekä kasvatuspsykologi Kirsti Lonka.

Helsingin yliopiston digitaalisen viestinnän ja sosiaalisen median asiantuntija Tomas Sjöblomin mukaan Twitterin merkitys tiedeviestinnän välineenä koetaan hieman eri tavoin jopa eri tieteenaloilla. Hänen vaikutelmansa on, että kovien tieteiden tekijät ja valtiotieteilijät twiittaavat humanisteja innokkaammin.

Kokosimme oheen mielenkiintoisia twiittajia eri aloilta.

Anu von Lode Valkeajärven viime vuonna valmistuneen opinnäytetyön (siirryt toiseen palveluun) mukaan selvä enemmistö tutkijoista hyödyntää sosiaalista mediaa vähintään viikottain. Valkeajärven tekemän mielipidekyselyn mukaan tutkijat pitävät somen etuja selvästi haittoja suurempina.

Myös yliopistot ja tutkimuslaitokset ovat somessa

Twitterissä tuloksiaan esittelevät mielellään myös yliopistot ja erilaiset tutkimuslaitokset. Niin tekevät myös niiden johtajat, jotka saattavat ottaa kantaa esimerkiksi tiede- ja korkeakoulupolitiikkaan.

Sjöblomin mukaan käytännössä kaikki yliopistot ja tutkimuslaitokset ovat Twitterissä, mutta niiden aktiivisuus vaihtelee. Sillä taas on tekemistä esimerkiksi viestintäosastojen suuruuden kanssa.

Helsingin yliopistolla periaatteena on, että tiedeuutisia julkaistaan lähes joka päivä. Sjöblomin mukaan Helsingin yliopisto on Twitterin lisäksi näkyvästi esillä Facebookissa. Hän arvioi, että Twitteriä ihmiset käyttävät enemmän tieteen ammattilllisessa ja asiantuntijamielessä ja Facebookia taas enemmänkin huvikseen.

Sen sijaan esimerkiksi Instagramin osuus tieteen someviestinnässä on paljon vaatimattomampi.

Youtube on oma lukunsa. Esimerkiksi suomenkielisillä hakusanoilla "tiede", "ilmastonmuutos" tai "avaruus" löytyy yhtä sun toista. Videoista moni vaikuttaa luotettavilta, mutta niitä on laidasta laitaan. Osa on sellaisia, joiden oikeellisuudesta ei kukaan mene takuuseen.

Toisin on englanninkielisessä Youtubessa. Se on tieteestä kiinnostuneiden aarreaitta. Tässäkin joukossa on tietenkin myös sutta ja sekundaa. Paljon hyvää ja jännittävää löytyy esimerkiksi haulla "best science in Youtube", mutta kriittisyyttä ei kannata unohtaa.

Twitterin maailmantähdet

Englanninkielisen tiedetwitterin megatähdillä riittää satoja tuhansia, jopa miljoonia seuraajia. Yhdysvaltalaisella astrofyysikolla ja tieteen popularisoijalla Neil deGrasse Tysonilla (siirryt toiseen palveluun)heitä on peräti yli 13 miljoonaa.

Tv:stäkin tutut fyysikko Brian Cox ja biologi Richard Dawkins yltävät molemmat lähes kolmeen miljoonaan. Monille tuttuja ovat myös satoihin tuhansiin seuraajiin yltäneet Michio Kaku jaTim Berners-Lee. Pohjoismaista huipun tuntumassa oli toissavuonna kuollut Hans Rosling.

Tutkijat, samoin kuin monet muutkin, voivat olla sosiaalisen median puolella tai sitä vastaan. Joidenkin mielestä kyse on vain ylimääräisestä hälystä, kun toiset uskovat somen voivan lisätä jopa heidän tutkimustensa siteerauksia.

Sekin kannattaa muistaa, että tutkijat voivat toki ottaa somessa kantaa muihinkin kuin oman alansa asioihin.