Kun tuli hoitaa maata

Kulottaminen on katoava metsänhoidon muoto. Vanhaa taitoa halutaan pitää yllä. Olimme mukana kulottamassa metsää Jaalassa.

Tien varrella on kuuden hehtaarin kokoinen hakattu metsäaukea. Jo hakkuuvaiheessa oksat jätettiin keräämättä. Näin liekeille jäi ruokaa.

Alueen omistaa Jaalan yhteismetsän metsäporukka. Metsänvartija Jarkko Koskela valmistautuu elämänsä toiseen kulotukseen.

"Perhosia on vatsassa, kun tällaiseen rupeaa. Erityisesti jännittää kuinka tuuli asettuu. Se ei saisi olla liian kova."

Jarkko Koskela, metsänvartija

Hakkuuaukolla seurataan tarkasti tuulen suuntaa. Tuulta on reilu viisi metriä sekunnissa. Se on hieman yli suosituksen. Kulotus päätetään kuitenkin suorittaa.

Kulotusta johtava metsänvartija Koskela tekee viimeiset silmäykset hakkuualuetta reunustaville palokäytäville. Vettä on kannettu tarjolle jokaiselle sivulle.

Tuli päästetään töihin.

Tulta vahtii 20 hengen joukko. Kaksi miestä jää valvomaan aluetta vielä seuraavan yön ylitse.

Kulotuksessa tuli sytytetään ensin tuulen alta. Myöhemmin se päästetään irti myötätuuleen.

Hyvin kuivunut kuntta syttyy hetkessä. Ensimmäinen puolentoista hehtaarin alue on nopeasti tulessa.

Jaalan VPK on ollut alusta asti seuraamassa kulotusta. VPK:n päällikkö Tuomas Lemminkäinen koordinoi paikalla olevia palomiehiä.

Tuli meinaa alussa karata kuloalueen reunalta, mutta VPK saa tienlaidan nopeasti hallintaan. Kulotusaukealta nousee ilmaan koko ajan sakeampaa savua.

VPK:lla on paikalla kaksi paloautoa, joissa vettä on yhteensä 15 kuutiota. Tasaisin väliajoin autot käydään täyttämässä läheisellä lammella. Hetkeäkään paikalla ei seiso auto, jossa ei olisi vettä.

Suurin osa kulotuspaikalla käytetystä vedestä menee kuloalueen reunojen kasteluun.

Kulottamista pidetään katoavana metsänhoidon muotona. Syynä on työn määrä. Metsähakkuiden maaperän hoito tehdään yleensä konevoimin, koska se on taloudellisempaa.

Metsäkeskuksen luonnonhoidon asiantuntija Tiina Karjalainen on huolissaan, että kulotusosaaminen on jäämässä vain vanhoille metsänhoitajille.

“Kulottamisella saavutetaan hyönteisille tärkeitä elinympäristöjä. Lisäksi se parantaa puuston kasvuun lähtöä.”

Tiina Karjalainen, luonnonhoidon asiantuntija, Metsäkeskus

Kulotus vapauttaa ravinteita maaperään. Tulen uurastus tänään vaikuttaa maahan noin 30 vuotta.

Metsäkeskus on tänä vuonna myöntänyt rahoitusta metsänomistajien tekemiin kulotuksiin. Metsäkeskuksen tavoite on, että tieto ja osaaminen kulotuksen maaperää parantavista vaikutuksista pysyisi yllä.

Suomessa metsää kulotettiin viime vuonna noin 250 hehtaaria. Määrät ovat olleet laskussa. 2000-luvun alussa kulotettiin noin 1 500 hehtaaria vuodessa.

Savupatsas nousee kymmenien metrien korkeuteen kulotuksen ollessa suurimmillaan. Savun haju leijailee alueelta kymmenien kilometrien päähän.

Metsänvartija Jarkko Koskela pitää Jaalan kuuden hehtaarin hakkuuaukion kulotusta onnistuneena.

Työn erilaisuus teki kokemuksesta mielekkään.

Seuraavana aamuna metsäaukiolla odottaa vaikuttava näky. Ilmassa sekoittuvat kostean maan tuoksu ja palaneen puun haju.

Yöllä kulotusalueen ylittänyt sade on päättänyt kipinöiden tanssin.

Tontille istutetaan uusia puita ensi keväänä. Ensimmäinen harvennus tälle alueelle on arvioitu tulevan kuuden vuoden päästä.

“Ei tämä ole niin kamala homma. Täytyy vain pysyä koko ajan tarkkana, kun tuli on työssään.” 

Jarkko Koskela, metsänvartija

Tekijät

teksti ja kuvat

Antti-Jussi Korhonen

Julkaistu 5.9.2019