Kolme ulkomailla asuvaa nuorta saapui Suomeen armeijaan – inttislangi olikin liian vaikeaa: "Alikersantti istui viereeni ja selitti"

Varusmiespalveluksen suorittaa vuosittain 100-150 ulkosuomalaista. 

varusmiehet
Leevi Kauri, USA
Leevi Kauri on asunut pisimpään Kiinassa ja Yhdysvalloissa. Suomen kansalaisena hän on velvollinen suorittamaan varusmiespalveluksen. Mikko Savolainen / Yle

19-vuotiaan Leevi Kaurin armeija alkoi paperihommilla. Washingtonissa Yhdysvalloissa asuva Kauri täytti liudan kutsuntapapereita isänsä avustuksella ja lähetti ne Suomeen. Paluukirjeellä tuli lisää papereita ja kysymyksiä, joihin piti myös vastata.

Nyt Kauri suorittaa varusmiespalvelustaan Karjalan prikaatissa.

Kauri on Suomen kansalainen, mutta asunut lähes koko ikänsä ulkomailla. Molempien vanhempien kansainväliset ammatit ovat vieneet perhettä ensin Vietnamista Kiinaan, jossa he asuivat yhdeksän vuotta. Kiinasta muuttokuorma lähti nelisen vuotta sitten Yhdysvaltoihin.

Kesällä elämässä alkoi uusi vaihe, kun yliopisto-opinnot piti laittaa armeijan ajaksi tauolle. Ulkomailla pysyvästi asuvat Suomen kansalaiset ovat palvelusvelvollisia samalla tavalla kuin Suomessa asuvat.

Puolustusvoimat antavat virka-apua poliisille valvontatehtävissä.
Suomeen saapuu vuosittain 100-150 ulkosuomalaista suorittamaan varusmiespaleluksen. Arkistokuva.Laura Hyyti / Yle

— Kyllä se jännitti, mutta samaan aikaan olin excited. Enemmän jännitti ekana päivänä täällä, kun sai kamat ja mentiin tupaan. Mutta se tuntui samalta, kuin jos olisi mennyt jonnekin uuteen kouluun, Kauri kuvailee.

Salosta alunperin kotoisin olevan Kaurin puheesta kuuluu länsisuomalainen murre ja väliin mahtuu englanninkielisiä sanoja. Kielitaito on kuitenkin niin hyvä, ettei se ole tuottanut armeijassa suuria murheita.

— Englanti sujuu paremmin, mutta kotona on aina puhuttu suomea. Ehkä ensimmäiseen viikkoon en muistanut sanaa alikersantti, Kauri kertoo.

Yksi kotiloma

Tykkimies Kaurin varusmiesaika kestää puoli vuotta. Sinä aikana hän saa käydä kerran Yhdysvalloissa.

Kun varusmiehet päästetään viikonloppuvapaille, Kauri yrittää suunnitella reissuja kavereiden luokse. Osaan hän tutustui 15-vuotiaana rippileirillä, jonka kävi Suomessa. Muuten viikonloput menevät rennoissa merkeissä, sillä Suomessa ei sukulaisia lukuun ottamatta ole kovin laajaa lähipiiriä.

— Jos ei ole mitään suunnitelmia, niin sitten chillaan mummolla.

Armeijassa joihinkin asioihin piti totutella, esimerkiksi aikaisiin aamuheräämisiin. Telttailu ei kuulu Kaurin lempipuuhiin, mutta on armeijassa ollut jo ikimuistoisiakin hetkiä.

Leevi Kauri, USA
Leevi Kauri on tykkimies II kenttätykistöpatterissa Karjalan prikaatissa. Mikko Savolainen / Yle

— Taisi olla perusampumatesti, jossa mentiin kolmen ihmisen joukkueessa 150 metrin matka metsän läpi ja ammuttiin peltitauluun ja piti pysyä piilossa. Se oli luultavasti hienoin kokemus tähän mennessä, Kauri kertoo.

Varusmieskavereita kansainvälinen tausta kiinnostaa yleensä hetken.

— Kyllä se on ensimmäinen juttu mistä puhutaan, ja mua kutsutaan jenkkipojaksi. Mutta ei se ainakaan poissulje mua mistään, Kauri sanoo.

Yhdysvalloissa armeijan käymistä pidetään arvossa, ja Kauri uskoo siitä olevan hyötyä tulevaisuudessa myös työnhaussa. Insinööriopintoja suunnitteleva Kauri pitää hyvänä asiana myös itsenäistymistä vanhempien hoivista.

— Samoin sitä, että on niin monen ihmisen kanssa samassa tuvassa. Jotain sosiaalista hyötyä siitä tulee, Kauri sanoo.

Sotilaat ruokailevat.
Ulkomailta tullessa kielen lisäksi jännittää myös joukkoon sopeutuminen. Arkistokuva.Katriina Laine / Yle

Kaksoiskansalainen voisi hakea vapautusta

Asevelvollisuuslaissa on säädöksiä, joiden perusteella kaksoiskansalainen voi hakea tietyissä tapauksissa vapautusta armeijasta. Joidenkin maiden välillä on erityissopimuksia ja esimerkiksi yli seitsemän vuotta ulkomailla asunut kaksoiskansalainen voi hakea vapautusta.

Aaron Vander Eecken on Suomen ja Belgian kaksoiskansalainen. 19-vuotias Vander Eecken on asunut koko elämänsä Belgiassa ja siteet Suomeen ovat tulleet äidin puolen suvun kautta. Vapautuksen hakeminen ei käynyt edes mielessä.

— Olen aina halunnut tulla Suomen Puolustusvoimiin palvelukseen. Kun se kirje tuli niin ajattelin, että kiva, pääsen sinne, Vander Eecken kertoo.

Aaron Vander Eecken, Belgia
Aaron Vander Eecken ei tuntenut Suomesta ketään omien sukulaistensa lisäksi. Nyt hän on saanut kavereita armeijasta. Mikko Savolainen / Yle

Sotilaspoliisina miehistössä palveleva Vander Eecken kokee, että suomalaista armeijaa osaa arvostaa paremmin, kun asuu ulkomailla.

— Armeija on hyvä juttu, koska täällä oppii tosi paljon asioita, joita elämässä voi käyttää. Saa myös miettimisaikaa siihen, mitä voi tehdä armeijan jälkeen, Vander Eecken sanoo.

Vapaansa Vander Eecken viettää omassa asunnossaan Kouvolassa. Armeija edustaa siis myös itsenäistymistä, sillä Belgiassa hän asui vielä perheensä kanssa.

Joukkoon sopeutuminen jännitti

Vander Eecken on puhunut suomea aina äitinsä kanssa. Silti uusi kieli jännitti. Samoin joukkoon sopeutuminen.

— Nyt suomen kieleni on paljon parempi, mutta alussa se oli aika paha. Jännitti aika paljon, että en kai ole outo porukassa.

Kaverit eivät ole kyselleet paljoa Belgiasta.

– Olen osa joukkuetta ja se on hyvä. Pelotti, että tippuisin pois joukosta, Vander Eecken kertoo.

Armeijan oma sanasto tuntui aluksi vieraalta, mutta siihen on saanut myös apua esimerkiksi kokeissa. Joku on istunut viereen ja selittänyt sanojen merkitystä.

— Kerran oli koe, josta en ymmärtänyt montaa kysymystä. Alikersantti istui viereeni ja selitti ne.

Vander Eecken uskoo, että armeija tuo hänelle fyysistä ja henkistä vahvuutta. Varusmiespalvelus kestää hänen kohdallaan yhdeksän kuukautta. Armeijan jälkeen hän on kiinnostunut opiskelemaan taideyliopistossa.

— Ansioluetteloon armeija on hyvä lisä. Olen käynyt sen ja selvinnyt siitä, Vander Eecken virnistää.

Jesse Pynnönen, Norja
Jesse Pynnönen on asunut Norjassa lähes koko ikänsä. Silti hän kokee vahvasti olevansa suomalainen. Mikko Savolainen / Yle

Ylpeästi suomalainen

20-vuotias Jesse Pynnönen ei ollut kovin innoissaan armeijasta ennen Suomeen tuloaan. Norjaan kaksivuotiaana muuttanut Pynnönen epäili varusmiespalveluksen olevan vaikea rasti. Pynnönen on Suomen kansalainen.

— Sitten kun tulin tänne, se ei ollutkaan niin paha. Armeija on kovaa, mutta ei niin kovaa kuin luulin. Pääsin myös oppimaan kieltä paremmin. Nyt olen aliupseerioppilas, Pynnönen kertoo.

Norjan kieli kuuluu Pynnösen puheesta pehmeänä nuottina. Pynnösen vanhemmat ovat Suomesta ja kotona on puhuttu suomea. Silti asuinmaan kieli on vahvempi. Armeijassa suoritettavat kokeet olisi mahdollista saada myös englanniksi tai ruotsiksi, mutta Pynnönen on halunnut tehdä kaiken suomeksi.

— Kun on ollut kokeita, olen lukenut hitaasti. Jos on ollut pitkiä tekstejä, niitä pitää lukea monta kertaa.

Vaikka Pynnönen on asunut lähes koko elämä Norjassa, hän kokee olevansa hyvin vahvasti suomalainen.

— Kannustan Suomea kaikissa urheilulajeissa ja olen ylpeä siitä. Kaikki kaverini sanovat, että joo, tämä on meidän suomalainen, Pynnönen kuvailee.

Pynnösen armeija-aika kestää vuoden. Tähän asti armeijassa hauskinta ovat olleet taisteluharjoitukset metsässä. Armeijan etuina hän pitää johtajakoulutusta ja mahdollisuutta vahvistua henkisestä ja fyysisesti.

Alussa Pynnöstä huolestutti se, että hän tulee Norjasta yksin isoon joukkoon.

— Sitten tajusin, että täällä on monta muutakin, jotka ovat täällä yksin eivätkä tunteneet ketään.

Suomalaisena ulkomailla, ulkomaalaisena Suomessa

Kahden tai useammankin maan välissä eläessä voi joskus olla haastavaa määrittää omaa itseään tiettyyn maahan tai kulttuuriin.

Leevi Kauri sanoo suomalaiseksi piirteekseen mieltymyksen metallimusiikkiin. Yhdysvaltalaisille tyypillinen small talk -keskustelukulttuuri ei myöskään tunnu omalta.

— Jenkeissä kaikki puhuvat toisilleen. Suomessa kaikki ottavat kilometrin välin toisiinsa. Se on vitsi, mutta se on myös totta. Ja se on ihan kiva.

Aaron Vander Eecken nauttii siitä, että ihmiset puhuvat Suomessa hiljempaa kuin Belgiassa. Toinen ero on ihmisissä. Belgialaisen silmin suomalaiset avautuvat hitaammin ja näyttävät vähemmän tunteitaan. Omassa tuvassaan Vander Eecken on saanut kuulla nauravansa enemmän kuin muut.

— Voin sanoa, että minussa on kumpaakin. Belgiassa tuntuu, että olen suomalainen ja täällä tuntuu, että olen belgialainen. Suomalainen piirteeni on se, että tykkään luonnosta ja hiljaisuudesta.

Jesse Pynnönen kertoo oman suomalaisuutensa näkyvän urheilun lisäksi saunakulttuurissa.

— Pidin kerran bileet kotona ja kaverit halusivat, että lämmitän saunan. He pitivät minua hulluna, kun sanoin, että saunassa pitää olla 80 astetta lämmintä. Heille olisi riittänyt 45. Sanoin, että te ette osaa saunoa, Pynnönen nauraa.