Fintiaani etsii sukulaisiaan Suomesta – tuntee vahvaa yhteyttä hiljaiseen kansaan: "Amerikkalaiset vain puhuvat ja puhuvat"

Lyz Jaakola on yksi Yhdysvalloissa ja Kanadassa asuvien suomalaissiirtolaisten ja Amerikan alkuperäisväestön jälkeläisistä.

alkuperäiskansat
Fintiaani Lyz Jaakola soittamassa rumpua ja laulamassa nuotiolla.
Lyz Jaakola on opettaja ja muusikko. Hän esittää perinteisen ojibwa-intiaanien laulun käsirummun kanssa Parikkalassa.Kalle Purhonen / Yle

ParikkalaLyz Jaakola ottaa pussukasta hyppysellisen rauhanpiipussa poltettavia tupakanlehtiä ja yrttejä. Käsi ojentuu kohti nuotiota ja Jaakola pudottaa tupakan ja yrtit nuotioon.

Tämä on rituaali, jolla Jaakola valmistautuu ojibwa-laulun esittämiseen. Pian hän alkaa lyödä pientä rumpua rytmillä, joka muistuttaa sydämenlyöntejä.

Fintiaani Lyz Jaakola esittelee rauhanpiipussa poltettavaa tupakkaa.
Ennen laulamista ja soittamista Lyz Jaakola ripottelee nuotioon tupakanlehdistä ja yrteistä tehtyä sekoitusta.Kalle Purhonen / Yle

Seuraavaksi Jaakola alkaa laulaa kovalla äänellä. Ensimmäistä kertaa sitä kuuleva hätkähtää.

Kieltä osaamaton ei ymmärrä, mistä Jaakola laulaa. Se ei haittaa. Laulu tuntuu tulevan syvältä Jaakolan ruumiista. Se tuntuu myös kuulijan luissa ja ytimissä.

Kohta laulu loppuu ja rumpu vaikenee.

– Lyhyesti sanottuna kutsuin ihmisiä laululla koolle, Lyz Jaakola kertoo esityksen jälkeen englanniksi.

Rumpu fintiaani Lyz Jaakolan kädessä.
Käsirumpua soitetaan rytmillä, joka muistuttaa sydämenlyöntejä.Kalle Purhonen / Yle

Olemme Venäjän rajan tuntumassa Parikkalan Uukuniemellä leirintäalueella. Alue on metsän keskellä. Vieressä aaltoilee Pyhäjärvi.

– Tämä paikka muistuttaa kotiani. Meillä on samankaltaista luontoa ja paljon vettä. Ymmärrän, miksi perheeni muutti Suomesta alueelle, missä asun nyt, Jaakola kertoo.

“Suomalaiset ja intiaanit kommunikoivat samalla tavalla”

Yhdysvaltain Minnesotassa asuva Lyz Jaakola on fintiaani. Hänen isänsä on suomalais-amerikkalainen ja äiti ojibwa-intiaani.

Jaakolan suomalaiset esivanhemmat muuttivat Ylivieskan seudulta Yhdysvaltoihin työn perässä. Jaakolan esivanhempien tavoin Suomesta lähti 1800- ja 1900-lukujen taitteessa noin 370 000 siirtolaista Pohjois-Amerikkaan etsimään parempaa elämää.

Suomalaissiirtolaiset asettuivat asumaan Amerikan alkuperäiskansan läheisyyteen. Metsää kunnioittavat suomalaiset ja intiaanit lähentyivät. He opettivat maanviljelyä, käsitöitä ja rakentamista toisilleen.

Syntyi liittoja ja niistä jälkeläisiä, joita kutsutaan fintiaaneiksi.

– Suomalaiset ja intiaanit kommunikoivat samalla tavalla. Kieli ei ole sama, mutta sanaton viestintä on samanlaista. Kunnioitamme luontoa ja toisiamme. Luulen, että fintiaaneja syntyi näistä syistä, pohtii Jaakola.

Intiaaneja ja suomalaisia yhdistää Jaakolan mukaan taito kuunnella toisia hiljaa ja antaa toiselle mahdollisuus kertoa asiansa loppuun.

– Amerikkalaisten kanssa se ei onnistu. He vain puhuvat, puhuvat ja puhuvat. Hiljainen hetki täytetään heti puheella.

Fintiaani Lyz Jaakola soittamassa rumpua ja laulamassa nuotion äärellä.
Jaakolalla on yllään regalia eli juhla-asu. Hän käyttää sitä erikoistilaisuuksissa. Kalle Purhonen / Yle

Opettajana ja muusikkona työskentelevä Jaakola asuu Fond du Lac -reservaatissa lähellä Yläjärveä (Lake Superior), joka on yksi Yhdysvaltojen ja Kanadan rajalla sijaitsevista Suurista järvistä. Reservaatti perustettiin vuonna 1854.

– Intiaani-sukuni on asunut siellä aina. Isäni kasvoi reservaatin keskellä noin viiden mailin päässä nykyisestä asuinpaikastani. Hänellä oli paljon ojibwa-intiaaneja ystävinä.

Jaakolan mukaan alueella asui paljon suomalaisia. Myös jotkut Jaakolan äidin tädit ja siskot menivät suomalaisten miesten kanssa naimisiin.

– Myös isäni sisarukset ovat tehneet lapsia ojibwa-intiaanien kanssa, joten Minnesotassa asuu jonkin verran fintiaani-Jaakoloita, hän naurahtaa.

Hikimaja on intiaanien "sauna"

Miten suomalaisuus tai intiaaniperintö sitten näkyvät Jaakolan elämässä?

Reservaatin asukkaat tekevät edelleen samoja asioita kuin esi-isänsä, kuten keräävät vaahterasiirappia tai metsästävät peuroja. Jaakolalla on kolme lasta.

– Poikani metsästävät. Olen siitä kiitollinen, koska he tuovat kotiin hyvää riistaa.

Sen sijaan mielikuvat tiipii-teltoissa tai wigwam-majoissa asuvista intiaaneista voi heittää romukoppaan. Nykypäivän reservaatin asukkailla on talot.

– Joillakin on edelleen pihallaan perinteinen asumus. Harkitsen itsekin sellaisen pystyttämistä, jotta voin opettaa lapsille perinteisiä tapoja, Jaakola sanoo.

Sauna-kyltti Parikkalan Papinniemen leirintäalueella.
Fintiaanit pitävät yllä suomalaista saunakulttuuria.Kalle Purhonen / Yle

Suomalaista perintöä ovat saunat, joita löytyy fintiaanien kodeista.

– Pidämme saunakulttuurista kiinni.

Itse asiassa sauna on yksi suomalaisia ja intiaaneja yhdistävä asia. Alkuperäisväestöllä on hikimajat, joihin kannetaan kuumennettuja kiviä. Niiden päälle kaadetaan vettä, jolloin syntyy höyryä. Tulta ei hikimajassa käytetä.

Hikimaja on tunnettu lähes kaikissa intiaanikulttuureissa. Fyysisen puhdistautumisen lisäksi hikimajaa käytetään henkiseen puhdistautumiseen.

Sveriges Radion suomenkielisen Sisu Radion sivuilta (siirryt toiseen palveluun) voi esimerkiksi lukea lakota-intiaanien hikimajoista.

Haussa Suomessa asuvat Jaakolat

50-vuotias Lyz Jaakola kertoo tulleensa tietoiseksi identiteetistään melko nuorena.

– Kun olin pieni, kuljin bussilla kaupunkiin kouluun. Kaupungissa minua sanottiin alkuperäisasukkaaksi. Reservaatissa minua sanottiin suomalaiseksi.

Vanhemmiten Jaakola on huomannut tekevänsä asioita, jotka hän yhdistää joko suomalaisuuteen tai ojibwa-intiaaneihin.

– Asiat, joista pidän tai jopa tapa, miltä kuulostan eri tilanteissa.

Suomessa hän tuntee olevansa kotona.

– Tunnen yhteyttä tähän maahan ja ihmisiin.

Jaakolan suomen kielen taito rajoittuu muutamaan tervehdykseen ja numeroon.

Hiuskoriste fintiaani Lyz Jaakola päässä.
“Olen alkanut pitää perinteisiä asusteita myös töissä, koska ne auttavat säilyttämään kultuuri-identiteettiäni”, sanoo Lyz Jaakola.Kalle Purhonen / Yle

Parikkala-vierailu on Jaakolalle kolmas kerta Suomessa. Jaakoloita hän ei ole vielä tavannut Suomessa eikä hän ole käynyt sukunsa juurilla Ylivieskassa.

Hän etsii suomalaisia sukulaisiaan Facebookin kautta. Etsintä ei ole vielä tuottanut tulosta.

– Haluan joskus mennä Ylivieskaan ja tavata muita Jaakoloita. Ehkä se joskus onnistuu.

Jaakola tuli Parikkalaan kutsuttuna tapahtumaan, joka juhlistaa luontoa, saunaa ja suomalaista tangoa. Hän löytää jotain yhteistä perinteisen ojibwa-musiikin ja tangon välillä.

– Suomalaisissa tangokappaleissa on tarinoita, jotka voivat kertoa hyvinkin surullisista tunteista. Meidän musiikissamme on paljon samaa. Myös melodia on samankaltaista.

Fintiaani Lyz Jaakolan mokkasiinit.
Lyz Jaakola työskentelee opettajana ja muusikkona. Vapaa-ajan täyttää vapaaehtoistyö ympäristön parantamiseksi sekä ojibwa-naisten ja -lasten oikeuksien parantamiseksi.Kalle Purhonen / Yle

Yle Areenassa on katsottavissa dokumentti, jossa seurataan fintiaanien elämää reservaatissa.