Sonja Alkio opiskelee suomenkielisenä ruotsinkielisessä yliopistossa – Kielitaito voi avata uusia ovia korkeakouluun kotimaassakin

Korkeakoulujen hakijasuma painottuu suomenkielisiin koulutuksiin. Åbo Akademiin hakijoita toivotaan jopa lisää.

korkeakoulut
Henkilökuva
Äidinkieleltään suomenkielinen Sonja Alkio, 21, opiskelee kauppatieteitä ruotsiksi. Ala on suosittu, mutta hakijoiden kiinnostus jakautuu epätasaisesti eri korkeakoulujen välille.Mikko Koski / Yle

Joka vuosi yli 150 000 hakijaa tavoittelee opiskelupaikkaa suomalaisesta yliopistosta tai ammattikorkeakoulusta. Heistä joka kolmas saa paikan.

Ruotsia äidinkielenään puhuvista hakijoista puolet saa paikan.

Mistä erot sisäänpääsyprosenteissa johtuvat?

Ruotsinkielisen korkeakoulutuksen opiskelijamääriä mitoitetaan esimerkiksi sen mukaan, kuinka paljon eri ammattiryhmissä tarvitaan ruotsin kieltä taitavia, kertoo opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulupolitiikan vastuualueen johtaja Birgitta Vuorinen.

– Meillä on vastuu siitä, että Suomessa koulutetaan myös ruotsinkielisiä osaajia eri aloille, Vuorinen sanoo.

Hänen mukaansa on tiedossa, että korkeakouluun päässeiden kielitaidon suhdeluvuissa on eroja.

– Ruotsinkieliseen koulutukseen voi hakea, vaikka ei olisi äidinkielenään ruotsinkielinen, Vuorinen lisää.

Etu kielitaidosta työmarkkinoilla ratkaisi valinnan

Vuorisen kanssa samoilla linjoilla on myös 21-vuotias helsinkiläinen Sonja Alkio. Hän opiskelee toista vuotta kauppatieteitä Svenska Handelshögskolanissa (Hanken).

– Koska Suomessa puhutaan ruotsia suhteessa vähemmän kuin suomea, niin on selvää, että ruotsinkielisille linjoille hakijoita ei ole yhtä paljon.

Alkion perhetausta on suomenkielinen, mutta alakoulussa alkanut ruotsin opiskelu ja omat vanhemmat rohkaisivat häntä hakemaan opiskelemaan toisella kotimaisella kielellä. Hän ei ota kantaa siihen, onko ruotsinkielisten tilastollisesti helpompi sisäänpääsy korkeakouluun reilua vai ei.

– Jos jostakin ihmisestä tuntuu, että se ei ole reilua, ihan yhtä lailla hänkin voi hakea tänne.

Alkion opiskelupaikan valintaan vaikuttivat avoimet yliopisto-opinnot, joita hän suoritti Hankenissa välivuotenaan. Syitä valintaan eivät olleet sujuva sisäänpääsy ja Hankenin eteläisen Suomen muita kauppakorkeakouluja pienempi hakupaine, vaan ajatus kielitaidon eduista tulevaisuuden työmarkkinoilla.

Henkilökuva
Sonja Alkion kielitaito on kehittynyt jo vuodessa paljon.Mikko Koski / Yle

– On tietenkin hyödyllistä minulle, että osaan monia eri kieliä, mutta myös työnantajalle, että on työntekijöitä, jotka pystyvät asioimaan eri kieltä puhuvien asiakkaiden tai kollegojen kanssa.

Kielitaitoa testattiin jo hakuvaiheessa. Vuodessa se on kehittynyt paljon, Alkio sanoo.

– Mitä kauemmin täällä opiskelee, sitä luonnollisemmalta kielen käyttö tuntuu. Totta kai välillä tulee hankaluuksia, kun ruotsi ei ole oma äidinkieli. Aina voi tosin vetää kaveria hihasta tai ottaa sanakirjan kauniiseen käteen ja katsoa sieltä.

Enemmän suomenkielisiä hakijoita toivotaan

Vuosittain Alkion tavoin ruotsinkieliseen korkeakoulutukseen hakee joitakin satoja suomea äidinkielenään puhuvia. Enemmänkin mahtuisi mukaan, sanoo Åbo Akademin tutkimus- ja opintoasioiden johtaja Mats Lindfelt.

– Me haluamme kasvattaa hakupainetta eli saada entistä enemmän motivoituneita opiskelijoita, Lindfelt sanoo.

Åbo Akademin opiskelijoista noin viidesosa on suomenkielisiä. Lindfeltin mukaan tänä syksynä tarkoitus on käydä markkinoimassa yliopistoa myös suomenkielisissä lukioissa. Hakijoita toivotaan enemmän myös muista Pohjoismaista.

Tilanne on nurinkurinen, sillä muissa eteläisen Suomen yliopistoissa hakupaineet ovat kovia.

Tänä vuonna psykologiaa Tampereen yliopistoon haki opiskelemaan 27 ensisijaista hakijaa yhtä aloituspaikkaa kohden. Åbo Akademissa hakijoita oli 11 yhtä aloituspaikkaa kohden.

Kauppatieteissä Åbo Akademiin pääsi joka toinen ensisijainen hakija, Hankenin Helsingin-toimipisteeseen joka kolmas ja Aalto-yliopistoon joka yhdestoista. Voit lukea lisää yliopistojen kilpailluimmista kohteista tästä Ylen artikkelista.

Hankenissa opiskelevan Sonja Alkion mukaan Suomessa ei ole juuri merkitystä, mistä yliopistosta tutkinnon saa – kunhan tutkinto on.

– Pääasia on mielestäni siinä, että jokainen ihminen pääsee opiskelemaan sitä alaa, joka tuntuu omalta. Kun haetaan töitä, päätekijä siinä varmasti on se, millainen ihminen hakija on, miten hyvin opinnot on suoritettu ja millainen palo hakijalla on omaa alaa kohtaan. Ei se, onko valmistunut suomen- vai ruotsinkielisestä korkeakoulusta.

Yleiskuva
Sonja Alkio ajattelee, että Suomessa ei ole väliä, mistä yliopistosta tutkinnon saa. Muut asiat painavat työnhaussa enemmän.Mikko Koski / Yle

Sisäänpääsy nuorena johtaa valmistumiseen nuorena

Ruotsinkielisen korkeakoulutuksen korkeampi sisäänpääsyprosentti näkyy tilastoissa myös nuorempina valmistumisikinä. Opiskeluajat ovat ruotsin- ja suomenkielisillä yhtä pitkät, mutta ruotsinkieliset aloittavat korkeakouluopintonsa suomenkielisiä nuorempina.

Alle on laskettu vuosina 2010–2017 ammattikorkeakoulusta valmistuneiden ja yliopistosta valmistuneiden maistereiden mediaani-ikä. Jos kaikki tuolla aikavälillä valmistuneet asetettaisiin riviin suuruusjärjestykseen, olisi mediaani keskimmäisen valmistuneen ikä.

Äidinkieli

Valmistumisikä, ylempi kk-tutkinto

suomi (sis. saame)

28,0

ruotsi

27,0

muut kielet ja tuntematon

27,8

Kaikki yhteensä

27,9

Äidinkieli

Valmistumisikä, AMK

suomi (sis. saame)

26,1

ruotsi

24,9

muut kielet ja tuntematon

25,8

Kaikki yhteensä

26,0

Lähde: Opetushallitus / tilastopalvelu Vipunen

Åbo Akademin Mats Lindfeltiä luvut eivät yllätä.

– Meille päästään opiskelemaan nuorempina ja meillä on paljon suoraan lukiosta tulleita ja ensikertalaisia hakijoita. Noin 60 prosenttia tulee suoraan lukiosta, Lindfelt sanoo.

Tavoite: korkeakoulututkinto puolelle nuorista aikuisista

Suomalaisen koulutuspolitiikan pyrkimykset ovat selkeät. Siirtymiä toisen asteen opinnoista korkeakouluun pitäisi nopeuttaa. Lisäksi opiskelijoiden tulisi valmistua korkeakouluista tavoiteajassa ja työllistyä aiempaa nuorempina, jotta työurat pitenisivät.

Hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite siitä, että vuonna 2030 puolella 25–34-vuotiaista olisi korkeakoulututkinto. Nyt osuus on 41 prosenttia. Kymmenen viime vuoden aikana osuus on kasvanut 3 prosenttiyksikköä.

Tahti näyttää hitaalta.

Ruotsinkielinen väestö on monissa koulutustavoitteissa suomenkielisiä edellä: korkeakouluopinnot sekä aloitetaan että saadaan valmiiksi nuorempana. Lisäksi ruotsinkielisestä väestöstä suurempi osa on korkeakoulutettuja.

Yksiselitteistä selitystä eroille on vaikea antaa, sanoo Vuorinen. Taustalla voi vaikuttaa koulutustarjonnan määrä, toisaalta koulutuksen osittainen periytyvyys.

Koko väestön koulutustasoa ruotsinkielisten korkeampi koulutustaso ei riitä nostamaan, sillä ruotsinkielisten osuus Suomen väestöstä on viiden prosentin luokkaa. Vuorisen mukaan kehitys on kuitenkin parin viime vuoden aikana ollut myönteinen: vuosien 2017 ja 2019 välillä uusien korkeakoulussa aloittaneiden opiskelijoiden määrä on kasvanut yli tuhannella.

Tässä yhteydessä uusilla tarkoitetaan heitä, joilla ei ole ollut ennestään opiskelupaikkaa tai korkeakoulututkintoa.

Koulutusmääristä neuvotellaan taas

Korkeakoulujen tulossopimusneuvottelut vuonna 2021 alkavasta nelivuotiskaudesta käydään ensi vuonna. Niissä ministeriö sopii korkeakoulujen kanssa tutkintotavoitteista, eli siitä, kuinka paljon tutkintoja korkeakoulujen tulisi tuottaa. Neuvotteluja pohjustetaan jo tämän syksyn aikana.

– Ruotsinkielisen koulutuksen tutkintotavoitteiden määrä tulee varmaan siinä myös tarkasteluun, Vuorinen sanoo.

Tutkintotavoitteista neuvoteltaessa tarkastellaan esimerkiksi eri hakualojen kysyntää ja työmarkkinatilannetta. Pelkkä hakukohteen suuri suosio hakijoiden keskuudessa ei tarkoita sitä, että alan koulutusmääriä kannattaisi kasvattaa.

– Ei ole mitään järkeä kouluttaa jonkun alan ammattilaisia pelkästään sen takia, että siihen on kiinnostusta, jos ei ole työpaikkoja ja työtehtäviä. Kaikki eivät voi työllistää itseään esimerkiksi yrittäjinä. Koulutus ei siis voi olla pelkästään kysyntälähtöistä, Vuorinen sanoo.

Tilastoissa kirittävää

Mitä suomenkieliset voisivat tehdä kiriäkseen ruotsinkieliset kiinni tilastoissa?

Lindfeltin mukaan kaikkien, myös ruotsinkielisten korkeakoulujen, on lähivuosina keskityttävä siihen, että yhä useampi korkeakouluopinnot aloittava myös valmistuu.

– Onhan yliopistoissa kirjoilla jonkin verran sellaista porukkaa, joka ei ole ottanut tutkintoja ulos, Lindfelt sanoo.

Se ei kuitenkaan ratkaise koko ongelmaa. Lindfelt arvelee, että koulutusasteen nostamiseksi korkeakoulujen aloituspaikkoja olisi lisättävä sekä suomen- että ruotsinkielisellä puolella.

Yleiskuva
Sonja Alkio uskoo, että vieraalla kielellä opiskelu on eduksi työmarkkinoilla.Mikko Koski / Yle

Syyskuun budjettiriihessä hallitus ei luvannut aloituspaikkojen lisäämiseen erillistä rahoitusta. Korkeakoulut saivat kyllä lisäyksen perusrahoitukseensa, mutta esimerkiksi ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene on arvioinut (siirryt toiseen palveluun), että aloituspaikkojen lisäämisen myötä tutkintokohtainen rahoitus jopa vähenisi.

Vielä on siis epäselvää, kuinka paljon, millä aikataululla ja millä rahoituksella aloituspaikkoja voitaisiin lisätä.

Sitä odotellessa Lindfelt toivottaa suomenkieliset hakijat tervetulleeksi hakemaan myös Åbo Akademiin.

Myös Sonja Alkio haluaa omalla esimerkillään madaltaa suomenkielisten nuorten kynnystä hakeutua ruotsinkieliseen koulutukseen.

– Jos on pienikin tunne siitä, että haluaisi lähteä kokeilemaan kokeilemaan opiskelua jollain uudella kielellä, josta on jo perustuntemus, niin ilman muuta kannattaa kokeilla. Se avaa paljon mahdollisuuksia, Alkio sanoo.

Lue lisää: Korkeakoulutettuja tarvitaan tulevaisuudessa lisää, lähihoitajistakin tulee kova pula – Mihin koulutusrahat pitäisi käyttää?

Säätiöiden rahoilla on pystytty paikkaamaan viimeisten hallituskausien leikkauksia tieteestä – Mutta nyt rahavirrat ovat kuihtumassa