"Välillä painaa rinnasta niin kovaa, että on vaikea hengittää" – Jari aikoi kuolla syntymäpäivänään mutta valitsi toisin, muistoksi jäi valokuva

Jari Niemisen ja valokuvaaja Vesa Tynin Mielimaissa-projekti murtaa tabuja mielenterveydestä.

mielenterveys
Jari Nieminen, Mielimaissa
Tämän valokuvan nimi on "Jos tämä on viimeinen vuoteni, niin ainakin minusta jää kaunis ruumis". Se muistuttaa käänteentekevistä hetkistä Niemisen elämässä.Vesa Tyni & Jari Nieminen

Kipu nakersi mieltä. Se oli jatkunut jo kuukausia, vaikka lääkäreiden mukaan ikävän tunteen olisi pitänyt lähteä pois parissa viikossa. Diagnoosi: krooninen eturauhastulehdus.

Tuskan tunne ja sen seuraukset yllättivät, sillä rajuja juttuja oli koettu ennenkin.

19-vuotiaana Jari Nieminen sahasi puolet peukalostaan poikki työtapaturmassa. Kokonaan ehjäksi vasemmasta kädestä jäi ainoastaan etusormi. Henkistä puolta koettelivat talousasiat. Matti oli tuttu vieras nuoren ammattigraafikon kukkarossa. Ei tuntunut missään.

Nyt kaikki oli näennäisesti hyvin. Perhe, kaksi lasta, vakituinen työ, mutta masennuksen ensioireet hiipivät salaa ja kyselemättä.

Jari Nieminen, Mielimaissa
Masennus tai muut mielenterveysongelmat eivät näy päälle päin. – Olen luonteeltani avoin, aikaansaava ja iloinen ihminen, Jari Nieminen toteaa.Mikael Rydenfelt

Tunne on poissa pelistä, vaikka järki puhuu toista

Äiti löydettiin viime hetkillä. Hän oli maannut kotonaan kolme päivää paikoillaan. Aivoinfarkti.

– Äiti oli järkyttävän huonossa kunnossa. Se oli viimeinen pisara. Kuppi heilahti nurin, Nieminen nielaisee.

Masennus otti miehestä niskalenkin. Työt jäivät pitkäksi aikaa, samoin harrastukset. Se oli kova paikka, sillä käytännössä Nieminen oli elänyt unelmaansa: piirtänyt päivisin ja soittanut iltaisin.

– Tuntui siltä, että toivo oli menetetty.

Ajatuksenani oli pitää juhlat, jotka päättävät kaikki juhlat.

Jari Nieminen

Nieminen kokee masennuksen mustana tilana, jota ei pääse pakoon. Rakkaat asiat ja ihmiset ovat lähellä, mutta tunne on pois pelistä. Itsetunto on koetuksella, kun masennus maalaa mielikuvat totuuden vääristyneeksi irvikuvaksi.

– Kun se on päällä, ajattelen olevani paska graafikko ja huono muusikko. Rumakin. Rationaalinen osa itsestäni yrittää sanoa, että tiedän olevani väärässä, mutta masennus huutaa kovempaa. Tunteesta tulee totta.

Osa oireista on fyysisiä.

– Välillä painaa rinnasta niin kovaa, että on vaikea hengittää.

"Aloin käydä salilla, koska ajattelin, että siihen ei tarvita lahjakkuutta"

Pelkkä diagnoosin saaminen helpotti hetkeksi. Nieminen oli virallisesti masentunut. Lääkkeet toivat hyvänolontunteen osittain takaisin.

– Se on aaltoliikettä. Kun olet pohjalla, kaikki hyvä pyyhkiytyy pois. Hyvissä fiiliksissä taas on helppoa vähätellä pahaa oloa. Tein saman virheen kuin moni muukin ja vähättelin hyvinä hetkinä pahaa oloani.

Pari vuotta kului uutta elämänvaihetta ihmetellessä. Kesällä 2016 Nieminen repäistiin syvemmälle kuin koskaan.

– Aloin miettiä, että haluan kuolla pois. Lomalla siinä tunteessa oli mahdollista rypeä kaiken aikaa.

Nieminen vei ajatuksen niin pitkälle, että hän päätti elämälleen takarajan. Se oli hänen 35-vuotissyntymäpäivänsä, 30. syyskuuta 2017.

– Ajatuksenani oli pitää juhlat, jotka päättävät kaikki juhlat.

Samalla Nieminen päätti, että ennen sitä hän yrittää vielä kerran ja tosissaan. Jos hän kaatuisi, hän kaatuisi saappaat jalassa.

Jari Nieminen, Mielimaissa
– Saatan milloin tahansa sukeltaa taas. Sairautta ei voi sanoa voitetuksi, Nieminen toteaa.Mikael Rydenfelt

Yksi oivalluksista liittyi harrastuksiin. Nieminen oli lopettanut hetkeksi rumpujen soittamisen ja bänditouhut. Siitä oli muka tullut vain paha olla, vaikka oikeasti kysymys oli rakkaasta lajista. Itseinho oli ottanut vallan.

– Aloin kuntoilla ja käydä salilla, koska ajattelin, että siihen ei tarvita lahjakkuutta vaan itsekuria.

Hänen silmänsä avasi stressistä ja masennuksesta kertova kirja.

– Siinä sanottiin, että masentunut tiputtaa pois tärkeitä asioita elämästään, ja se, että alkaa elämään arvojensa vastaista elämää vain pahentaa asiaa. Tunnistin siitä itseni. Olin luopumassa siitä kaikesta.

Samalla Nieminen oppi ymmärtämään mielentilan aaltoliikettä ja huomasi, että pahasta olosta on pakko alkaa puhua. Enää ei ollut sijaa asian kaunistelulle.

– Loman jälkeen työkaverini kysyivät, miten menee. Vastasin, että olen kuukauden verran miettinyt, että mä tapan itseni. Jos silloin olisin kaunistellut asiaa, en varmasti olisi tässä.

Ratkaiseva rooli oli työterveyslääkärillä, joka otti Niemisen tilanteen tosissaan. Hän pääsi psykiatrin pakeille, ja tammikuussa 2017 alkoi terapia. Siellä Nieminen käy vieläkin aina perjantaiaamuisin.

Koko huone maalattiin mustaksi

Vasta perheille tarkoitetussa terapiatapaamisessa Nieminen ymmärsi ensimmäistä kertaa, että masennus on sairaus.

– Siihen saakka olin mieltänyt sen heikkoudeksi tai ominaisuudeksi.

Jari Nieminen, Mielimaissa
Suomalainen sisu on paskin brändi ikinä: "Isoisä kynti peltoa eikä valittanut." Mentaliteetti on, että pitää pärjätä, mutta emme aina pärjää yksin, Jari Nieminen toteaa.Mikael Rydenfelt

Ajatus itsensä tappamisesta tuntui yhä etäisemmältä. Syntymäpäivä lähestyi. Nieminen päätti, että tästä kaikesta oli jäätävä jälki. Syntyi ajatus muotokuvasta.

Nieminen otti yhteyttä palkittuun valokuvaajaan Vesa Tyniin. Kaksikko huomasi, että heillä oli yhteys.

– Olemme samalla aaltopituudella. Meitä yhdistää luova intohimo.

Valokuvassa piti olla samaa mustaa, jonka Nieminen kokee masennuksessaan. Kuvassa on asioita, jotka hän oli menettää sairautensa takia. Työpiste ja rummut – koko huone – maalattiin mustaksi.

Keskelle asettui Nieminen itse. Hän on kuvassa alasti, koska hänen treenatulla kropallaan on tärkeä osansa kokonaisuudessa.

  • Kyseinen kuva on katsottavissa tämän jutun pääkuvan paikalla.

Mielimaissa-projekti rikkoo tabuja

Nyt muotokuvasta on kehittynyt kokonainen projekti: Mielimaissa. Siihen mukaan lähtevät kertovat omat tarinansa mielenterveydestä, ja heistä otetaan muotokuva. Tarkoitus on levittää tietoisuutta ja murtaa tabuja – kuvata sairauden akuuttia vaihetta, jota kukaan muu ei pysty kokemaan.

Ensimmäinen näyttely avautuu Niemisen työpaikan Aboa Vetus & Ars Nova -museon Omatila-galleriassa Turussa 27. syyskuuta. Siellä esillä on neljä tarinaa. Tekijöille on tärkeää, että muotokuvanäyttelyihin on vapaa pääsy.

– Puhuminen auttaa kipeiden juttujen kanssa. Niiden kanssa ei kuulu märehtiä, sillä jaettu salaisuus on kevyempi kantaa.

Jari Nieminen, Mielimaissa
Jotkut eivät uskalla puhua mielenterveysongelmista julkisesti, koska he pelkäävät ammatillisen uskottavuutensa puolesta. Mulle se on ihan sama, jos joku ei sen takia halua palkata minua, Nieminen toteaa.Mikael Rydenfelt

– Jo pelkästään pienessä somepiirissäni huomaa sen, että oma avoimuuteni madaltaa muiden kynnystä nähdä omat ongelmansa.

Nieminen huomauttaa, että mielenterveysongelmat voivat koskea ketä tahansa.

– Haluamme näyttää, että asia voi koskettaa sukupuolesta, iästä tai asemasta riippumatta.

Mielimaissa on herättänyt huomiota sosiaalisessa mediassa. Kaikki muotokuvat ja tarinat julkaistaan myös internetissä (siirryt toiseen palveluun). Palaute on ollut kannustavaa.

– Tulee olo, että teemme jotain, jolla on oikeasti merkitystä.

30.9.2017

Syyskuun viimeisenä päivänä 2017 Jari Nieminen järjesti syntymäpäiväjuhlat ystävilleen. Viimeisen päivän sijaan niissä juhlittiin sitä, että päivänsankari oli selvinnyt pahimman yli.