Isäntä sai tarpeekseen, kun lehmä potkaisi naamalle – eläimet lähtivät teuraaksi ja 40 vuoden karjankasvatus sai loppua siihen paikkaan

Ismo Kiurun tilalla oli haikea päivä, kun karjankasvatus loppui ja navetta hiljenee.

lypsykarjatilat
ismo kiuru hamina navetta lypsykarjatila
Ismo Kiurun arkirutiinit muuttuvat suuresti lehmistä luopumisen jälkeen. Enää ei ole tarvetta herätä aamulypsylle.Jesse Mäntysalo/Yle

Tarkalleen kello 10.28 torstaina se tapahtui. Teurasauton perävalot kaikkosivat, ja lopulta niitä ei näkynyt enää ollenkaan. 15 lypsylehmää lähti haminalaisen Ismo Kiurun tilalta viimeiselle matkalleen.

Eikä lypsylehmiä enää tänne tule. 40 vuoden urakka lehmien parissa päättyy.

– Kyllä on tyhjä ja ristiriitainen olo, huokaisee Ismo Kiuru.

Vielä perjantaiaamuna Kiuru nousi sängystä tavalliseen tapaansa kello 5. Tuntia aiemmin maitoauto oli käynyt hakemassa maidot.

– Maitotankin kävin pesemässä viimeisen kerran, sanoo Kiuru.

Navetassa on vielä muutama hieho. Valot sammuvat lopullisesti ensi viikolla, kun viimeiset hiehot lähtevät teuraaksi.

maanviljelijä ismo kiuru hamina navetta koira
Ismo Kiuru pohti tilan lopettamista muutaman vuoden ajan, ennen kuin päätti laittaa navetan ovet säppiin.Jesse Mäntysalo/Yle

Sorkasta naamalle

Haminan Lankilassa sijaitseva maatila siirtyi Kiurulle sukupolvenvaihdoksen myötä, kun hän oli 18-vuotias. Nyt hän on 56-vuotias. Parhaimmillaan karjaa on navetassa ollut reilut 30 päätä.

Lopettamispäätös kypsyi parin viime vuoden aikana, kun maitotilistä ei enää jäänyt mitään käteen. Lypsykarjan pito ei enää kannattanut. Viime lauantaina tuli mitta täyteen.

– Sorkkaa kun tuli naamaan, niin ajattelin, että miksi tätä enää pitää tehdä. Joka tapauksessa muutaman viikon sisään lopettaminen olisi pitänyt päättää, kertoo Ismo Kiuru.

Seuraavana päivänä hän soitti teurastamoon.

Maanviljelijä Ismo Kiuru Haminan Lankilan kylässä silittämässä hiehoa
Ismo Kiuru ehti työskennellä lypsykarjan parissa 40 vuoden ajan. Jesse Mäntysalo

Lypsäviä Kiurulla on ollut kaiken kaikkiaan parikymmentä ja muuta karjaa viitisentoista.

– Varsinkaan tällaisilla pienillä tiloilla ei pärjää, kun maidosta maksettava korvaus on jatkuvasti pienentynyt. Samalla kulut kasvavat.

Ismo Kiuru muistelee vuotta 2014, kun maidosta maksettava hinta putosi 15 prosenttia. Sen jälkeen maidon hintaa kilpailutettiin, ja korvaus tipahti 16 prosenttia.

– Meiltä lähti parissa kuukaudessa 31 prosenttia. Ne, jotka pystyivät silloin laittamaan hanskat tiskiin, ovat pystyneet nauttimaan elämästään pitempään, tuumaa Ismo Kiuru.

Ismo Kiuru ei ole lopettamispäätöksensä kanssa yksin.

Pienet tilat katoavat

Viime vuonna Luonnonvarakeskus Luke laski, että 1 100 lypsykarjatilaa lopettaa maidontuotannon vuoteen 2020 mennessä. Se tarkoittaa, että yli 16 prosenttia lypsykarjatiloista on ajamassa tuotantoansa alas kahden vuoden aikana.

Esimerkiksi pelkästään Kaakkois-Suomessa oli 20 vuotta sitten yli 1 600 maitotilaa, nyt niitä on reilusti alle 300.

– Tältäkin seudulta on lopettanut 1–2 tilaa vuodessa, kertoo Ismo Kiuru.

Haminalainen maanviljelijä Ismo Kiuru navetassa silittämässä hiehoa.
Maanviljelijä Ismo Kiurulle jäi maitotilan lopettamisen jälkeen vielä muutama hieho ja vasikka. Niistäkin hän luopuu lähiaikoina.Jesse Mäntysalo

Maidon tuotannon kokonaismäärä on viime vuosina laskenut Suomessa vain hieman. Käynnissä onkin maitotilojen raju rakennemuutos, jossa pienet maitotilat lopettavat kannattamattomina. Ne, jotka jatkavat, investoivat entistä suurempiin navetoihin ja lisäävät lypsylehmien määrää.

Useiden satojen lehmien navetat eivät enää ole harvinaisuuksia Suomessaan. Nuoret investoivat satapäiseen karjaan ja se on Kiurun mielestä ihan oikein.

– Karjamäärien kasvu on nuorempien hartioilla. He katsovat tulevaisuuteen, ja se heidän oikeutensa.

Isoja tilalle

Kun pientilallinen lopettaa, ei jatkajaa pienelle tilalle enää ole. Menestyvän tilan pitää olla iso ja karjaa niin paljon, että tuotantokustannukset saadaan mahdollisimman alas.

– Me pienet olemme jääneet auttamattomasti jalkoihin.

Ismo Kiurua harmittaa, kun pieniltä tiloilta on viety elämisen edellytykset. Moni ihminen olisi valmis maksamaan maitolitrastaan enemmän, jos korvaus menisi suoraan tuottajalle.

Kiuru ymmärtää, että kuljetus, jalostus ja kauppa tarvitsevat oman siivunsa maitolitran hinnasta.

– Mutta se kaupan osuus on liian suuri. Tuottajalle jää liian vähän.

Lypsylaitteita navetassa Ismo Kiurun tilalla Haminan Lankilassa.
Navetan laitteille ei ole enää käyttöä Haminan Lankilassa, Ismo Kiurun lypsykarjatilalla.Jesse Mäntysalo/Yle

Uutta kohti

Nyt Ismo Kiurulla on edessään uusi elämä. Tulevaisuuteen hän katsoo hieman nieleskellen. Töiden etsiminen ei ole tuottanut oikein tulosta.

– Toiset ilmoittivat, että turha kolkutella ovia. Jotkut sanoivat oven raosta, että mene hemmettiin.

Viime yönä Ismo Kiuru ei oikein saanut unta. Uuden tilanteen yli hän yrittää päästä huumorin avulla. Niinpä hän listasi, mitä tyhjällä navetalla voisi tehdä.

– Jos perustaisi vaikka salakapakan, jonka kautta voisi perustaa salaseuran. Sen avulla voisi harrastaa salametsästystä ja salakalastusta. Navetassa voisi kohdata salarakkaan, nauttia Salaneuvos-juustoa ja kertoa toisilleen salaisuuksia. Sitten paikalle voisi tulla salataksilla salamatkustaja, minkä jälkeen sinne tulisi salapoliisi, naurahtaa Ismo Kiuru.

Maanviljelijä Ismo Kiurun tyhjillään oleva navetta Haminassa Lankilan kylässä.
Ismo Kiurun navetta Haminan Lankilassa on nyt tyhjillään. Jesse Mäntysalo