"Halusimme saada nopean ja rauhanomaisen ratkaisun, jotta lasten elämä muuttuisi normaaliksi" – Vapaaehtoinen sovittelu huoltajuuskiistoissa on parantanut erolasten arkea

Oikeudenkäynti lapsen huoltajuudesta on vähentynyt merkittävästi vapaaehtoisen sovittelun tultua mahdolliseksi koko maassa.

huoltajuuskiistat
Lapsi istuu lakikirjan päällä.
Vapaaehtoinen sovittelu ja tuleva lapsenhuoltolaki parantavat lapsen arkea avioerojen jälkeen.Isto Janhunen / Yle

Sovittelut järjestään käräjäoikeuksien tiloissa vapaamuotoisina neuvotteluina. Vanhempien lisäksi läsnä ovat käräjätuomari, asianajajat ja asiantuntija-avustaja.

Keskisuomalainen pariskunta päätyi sovitteluun kesäkuussa - kaksi vuotta eronsa jälkeen. Perheessä oli erohetkellä useampia lapsia, joista kaksi on edelleen alaikäisiä. Asian arkaluontoisuuden ja alaikäisten lasten vuoksi pari esiintyy lainanimillä Jaana ja Seppo.

– Halusimme saada nopean ja rauhanomaisen ratkaisun, jotta lasten elämä muuttuisi normaaliksi ja pystyisi miettimään myös omaakin tulevaisuutta, kertoo Seppo.

– Tilanne kriisiytyi, kun lapset ja etenkin nuorimmainen alkoivat oireilla koulussa enemmän ja sieltä tuli viestiä. Olimme käyneet jo perheneuvolassa, lastenvalvojan luona ja perheasiain neuvottelukeskuksessa ja saaneet joitakin asioita sovittua, muistelee Jaana.

Suomessa noin 30 000 lasta vuodessa kohtaa vanhempiensa avioeron. Valtaosa vanhemmista sopii lapsen huoltojärjestelyistä keskenään. Käräjäoikeuksissa ratkotaan noin 2 000 huoltajuuskiistaa vuodessa. Niistä jo yli puolet sovitellaan vapaaehtoisesti ilman oikeudenkäyntiä.

Koko maassa sovitellaan

Sovitteluja tehdään kaikissa Suomen 20:ssä käräjäoikeudessa. Ensimmäiset niistä testasivat sovittelua jo vuonna 2012. Koko maan kattavaksi järjestelmäksi tuomioistuinsovittelut vahvistettiin vuoden 2015 alussa.

Sovittelumäärät vaihtelevat suuresti alueittain. Eniten sovitteluja on toteutettu Helsingin, Oulun ja Keski-Suomen käräjäoikeuksissa.

Vuonna 2018 Suomessa kirjattiin yli tuhat sovitteluistuntoa. Määrä kasvoi parilla sadalla edellisvuodesta. Helsingissä soviteltiin 220 istunnossa. Tälle vuodelle arvio on noin 250. Helsingin käräjäoikeudessa on kymmenen sovitteluun erikoistunutta tuomaria ja sovitteluja on enimmillään ollut kymmenen viikossa.

Vuonna 2018 Keski-Suomessa järjestettiin 104 sovitteluistuntoa ja Oulussa 97. Varsinais-Suomessa sovitteluja toteutui 75, Satakunnassa ja Päijät-Hämeessä 70 ja Pirkanmaalla 68 sovittelua. Ahvenanmaalla yllettiin neljään sovitteluun.

Toki ennen sovittelujärjestelmääkin lasten huoltajuuksista on sovittu pääsääntöisesti ilman oikeudenkäyntiä tai oikeudenkäynneissä jo suullisessa valmisteluistunnossa ilman pääkäsittelyä.

Oikeusasteen ja sosiaalitoimen koulutuksen ja yhteistyön ansiosta yhä suurempi osa huoltajuusjutuista saadaan ratkaistua jo ennen käräjävaihetta. Sovittelusta on tullut väylä lisätä vanhempien ja asianajajien tietämystä lapsia koskevissa erimielisyyksissä.

Sovittelut kestävät yhdestä kolmeen päivään. Jos ensimmäisessä neuvonpidossa ei päästä sopuun, on mahdollisuus lisäsovitteluun. Esimerkiksi Varsinais-Suomen 75:stä sovittelusta 26 eteni vielä jatkosovitteluun.

Sovittelu tuntui kahvitilaisuudelta

Jaanaa ja Seppoa kesäkuinen sovittelu käräjäoikeudessa Jyväskylässä jännitti ennakkoon. Ensi kertaa oikeustaloon tulleelle Jaanalle jännittävintä oli perusteellinen turvatarkastus aulassa. Seppoa pelotti mielikuva käräjäsalista.

– Pelotti, että siellä istuu tuomari korkean pöydän takana ja nuijii vasaralla pöytään, mutta siellä olivatkin kaikki tasa-arvoisia mielipiteineen. Se tuntui ihan kahvitilaisuudelta.

Psykologi ja psykoterapeutti Tuija Kuusinen Jyväskylän perheneuvolasta on toiminut asiantuntija-avustajana sovitteluissa seitsemän vuotta. Kuusinen kuvailee sovittelupäivän etenevän rakentavalla tavalla.

– Aamupäivällä annetaan tilaa parisuhteen historian kaunojen purkamiselle. Jos ei niille anneta tilaa, niin ne ovat koko ajan taustalla haittaamassa.

Jaana vahvistaa, että ensin kartoitettiin perheen tämän hetkinen tilanne.

– Olimme asuneet erillään jo pari vuotta, joten siinä sai purkaa omia tuntemuksia. Siihen kului kyllä aikaa.

Käräjätuomari Topi Kilpeläinen Keski-Suomen käräjäoikeudesta arvioi, että vanhemmat eivät helposti tiedosta kaikkia parisuhteen jälkeisiä tunnetiloja.

– Monesti se auttaa, kun ihminen kokee tulleensa kuulluksi. Tavallaan se järki tulee mukaan jossain vaiheessa sovittelua.

Valta vanhemmilla eikä tuomarilla

Seppo kuvailee tuomarin tehneen tapaamisen neuvottelupöydän ääressä tuttavalliseksi.

– Meillä oli asioita, joista olimme eri mielisiä. Jos eteen tuli vaikea aihe, se jätettiin odottamaan parempaa hetkeä. Jossain vaiheessa päivää todettiin, että kyllähän nämä kaikki ovat sovittavissa olevia asioita.

– Nythän kaikki valta sovittelussa oli meillä vanhemmilla eikä suinkaan tuomarilla, korostaa Jaana.

Vapaaehtoinen sovinto turvaa tuomioistuimen ratkaisua paremmin lapsen suhteen säilymisen kumpaankin vanhempaan. Sovittelussa voidaan ratkaista monia lapsen arkeen liittyviä asioita, joita ei voida käsitellä oikeudessa, vaikkapa soittotuntien käytännön järjestelyt. Oikeudenkäynnissä vaarana on riitelyn kärjistyminen ja kilpailullinen lähestymistapa.

– Sovittelun suurin etu on, että vältetään pitkä käräjöinti. Lisäksi se on nopeampi ja edullisempi, sanoo pitkään sovitteluasianajajana toiminut Riikka Artimo.

Sovittelussa voidaan päättää pienistäkin asioista, esimerkiksi siitä, että isä ja äiti tervehtivät toisiaan.

– Usein tehdään kokeilusopimuksia, joiden yhtenä tavoitteena on vanhempien välisen luottamuksen rakentaminen. Jos vanhemmat omaksuvat yhteisvanhemmuuden, se suurella todennäköisyydellä vähentää konflikteja jatkossa ja parantaa lapsen asemaa, perustelee käräjätuomari Kari Turtiainen Oulun käräjäoikeudesta.

Lapsi pitää vanhempien käsistä kiinni
Jo yli puolet huoltajuuskiistoista ratkeaa ilman oikeudenkäyntiä.Isto Janhunen / Yle

Sovitella voi useamminkin

Sovittelussa aikaansaadut sopimukset ovat yleensä oikeudenkäyntiratkaisuja kestävämpiä. Silti sovittelussa kertaalleen sovitut asiat voivat myöhemmin päätyä oikeudenkäyntiin.

– Tavanomaista on, että lapsen olosuhteet muuttuvat, lapsi kasvaa, vanhempi muuttaa toiselle paikkakunnalle ja elämäntilanne muuttuu tavalla tai toisella. Tällöin tilanteen uudelleen arviointi sovittelussa tai oikeudenkäynnissä on tarpeen, kertoo Turtiainen.

Onnistuneiden sovitteluiden takaa löytyvät erikoiskoulutetut asianajajat, tuomarit ja avustajat. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin vanhempien halu muutokseen. Psykologi Tuija Kuusisen mukaan keskeisin tekijä on se, pystyvätkö vanhemmat erottamaan vanhemmuuden ja parisuhteen toisistaan.

– Kommunikoinnin puute ja väärät uskomukset toinen toisistaan siinä tulevat esiin. Oikeudenkäynnissä haetaan aina sitä, että toinen on oikeassa ja toinen väärässä, mutta sovittelussa haetaan sitä, että kumpikin voi vähän voittaa ja vähän ehkä hävitä.

– Sovittelussa pyritään saamaan vanhempien ajatukset tulevaan. Oikeudenkäynneissä puolestaan näyttö liittyy usein menneisyyteen ja tämä voi ylläpitää vanhempien mielissä kipeitä ja raskaita asioita ja jatkaa konfliktia, pohtii käräjätuomari Tomi Mäkelä Päijät-Hämeen käräjäoikeudesta.

Jaanalla ja Sepolla tarkasti laadittu sopimus on pitänyt toistaiseksi.

– Kyllä sovittelu auttoi eteenpäin. Tilanne on ollut oikeastaan tähän asti kohtuullisen hyvä, arvioi Seppo.

– Ainahan tilanteet muuttuvat ja niitä riita- tai väittämistilanteita tulee jatkossakin olemaan. Sitten on vaan yritettävä kasvaa ihmisinä.

Oulussa sovittelun esilläolo ja hyvät kokemukset ovat johtaneet siihen, että käräjäoikeudessa sovitellaan nyt runsaasti myös laajoja riita-asioita.

– Tietoisuus sovittelusta on levinnyt asianajajien, oikeusavustajien ja kansalaistenkin piirissä hyvin, arvioi käräjätuomari Kari Turtiainen.

Uusi lapsenhuoltolaki joulukuussa

Joulukuun alussa voimaan tuleva uusi lapsenhuoltolaki parantaa lapsen asemaa oikeudenkäynneissä. Lakiin on myös kirjattu muun muassa uusperheet ja lasten asuminen vuoroviikoin molempien vanhempien luona.

– Uskon, että laki selkeyttää tiettyjä vanhempien juridisia asioita, mutta vanhempien välisiin suhteisiin laki ei vaikuta millään tavalla, arvioi sovittelun läpikäynyt Seppo.

Samoilla linjoilla on psykologi Tuija Kuusinen.

– Ihmisen tunteita ei voi määrätä lailla. Uudessa laissa on hyvää, että vuoroviikkoasuminen on mainittu. Lapsen kuuleminen oikeudessa - se taas on ristiriitainen ajatus itselle. Minkä ikäisenä lapsi osaisi jo sanoa mielipiteensä?

Käräjätuomari Topi Kilpeläinen toivoo, että oikeuslaitos yhä enemmän näkisi ihmiset ihmisinä eikä vaan juridisina olentoina tai ongelmina.

– Pelkästään pykälillä ei asioita saada kuntoon. Se vaatii asennemuutosta eronneissa ihmisissä ja valtaosa onneksi siihen kykenee.