Saara Särmän kolumni: Käsitteet auttavat muuttamaan maailmaa, siksi miesselittämisestä puhuminen ei ole turhaa lätinää

Koska feministiset käsitteet tuntuvat edelleen osalle vaikeilta, selittää Saara Särmä kolumnissaan vielä kerran, mistä miesselittämisessä on kyse. Tämän kolumnin voi myös kuunnella.

feminismi
Saara Särmä
Saara SärmäJani Aarnio, Yle

“Feministiset käsitteet ovat niin kovin vaikeita” tuntuu olevan yleinen feminismiin liittyvä ongelmakohta ja valituksen aihe. On kaiken maailman väännöksiä englannin kielestä, kuten vaikka mansplaining.

Hyviä uutisia! Tänä syksynä julkaistiin vihdoin suomeksi lempikirjoittajani Rebecca Solnitin esseekokoelma Miehet selittävät minulle asioita (Men Explain Things to Me). Kirjailija Pauliina Vanhatalo on tehnyt ansiokasta työtä suomentaessaan tämän pienen mutta painavaa asiaa sisältävän kirjan.

Käsite mansplaining juontaa juurensa kirjan nimiesseeseen, joka alun perin julkaistiin jo vuonna 2008. Esseessä Solnit kertoo tapahtumista eräissä juhlissa, joiden isäntä luennoi hänelle loputtomasti erittäin tärkeästä kirjasta. Isäntä ei suinkaan ollut lukenut kirjaa, vaan ainoastaan arvion siitä. Hänen luennointiaan ei pysäyttänyt ensimmäinen eikä toinen kerta, kun Solnitin ystävä huomautti kirjan itse asiassa olevan Solnitin kirjoittama.

Esseen julkaisemisen jälkeen kävi niin kuin usein käy, että monet naiset tunnistivat omat kokemuksensa ja siksi alkoivat jakaa esseetä eteenpäin netissä. Muutamia vuosia myöhemmin tämä arkipäivän seksismin ilmiö tiivistyi mansplaining eli miesselittämis -käsitteeksi.

Kuten muutkin käsitteet miesselittäminen toimii kätevänä viittauksena laajaan ilmiöön, ilman että pitää joka kerta selittää koko ilmiön rakenne. Jotkut kokevat käsitettä käytettävän lyömäaseena ja miesten hiljentämiseen. Niinkin varmaan käy, sillä ei ole olemassa mitään käsitteiden käyttöä valvovaa instanssia, joka sakottaisi väärästä käytöstä.

Itse pyrin käsitteiden käytössä tarkkuuteen, mutta varmasti sorrun joskus virheisiin. Sellainen nyt on ihmisen osa, mokailla.

Fakta on kuitenkin se, että sekä miespaneeli- että miesselittämisilmiö ovat ihan oikeita ongelmia. Kumpikin liittyy olennaisesti siihen, että naisten asiantuntemusta ei tunnisteta ja oteta vakavasti.

Jokainen kerta, kun mies selittää jotain, ei ole miesselittämistä. Kim Goodwin on laatinut kätevän kaavion miesselittämisen tunnistamiseen (siirryt toiseen palveluun). Jos selittää vain silloin, kun joku pyytää selittämään jotakin asiaa, ei vahingossakaan voi sortua miesselittämiseen. Aina voi myös varmistaa kysymällä “haluatko, että selitän?”

Metatason miesselittämistä on varmaankin se, että feminismiin koskaan perehtymätön mies tulee selittämään minulle, mistä feminismissä on kyse, mistä siinä ei ainakaan ole kyse ja mistä pitäisi olla kyse. Mitä on esimerkiksi tänä kesänä tapahtunut yllättävän usein.

Olen kuullut lukemattomia kertoja, kuinka feministien ei pitäisi keskittyä triviaaleihin asioihin kuten dokumentoimaan miespaneeleja (siirryt toiseen palveluun) tai kritisoimaan miesselittämistä. Katsos kun ne eivät ole oikeita ongelmia.

Fakta on kuitenkin se, että sekä miespaneeli- että miesselittämisilmiö ovat ihan oikeita ongelmia. Kumpikin liittyy olennaisesti siihen, että naisten asiantuntemusta ei tunnisteta ja oteta vakavasti.

Miesselittämistä on se, kun miestähtitieteilijä selittää politiikan tutkijanaisen olevan yksinkertaisen väärässä tutkimukseen perustuvassa analyysissaan ja perusteeksi riittää, että tähtitieteilijä sanoo niin. Hänen ei suinkaan tarvitse viitata mihinkään tutkimuksiin, antaahan luonnontieteellinen koulutus hänelle kyvyn tietää paremmin yhteiskunnasta ja politiikasta.

Jotkut miesselittämistapaukset ovat poikkeuksellisen inspiroivia (siirryt toiseen palveluun). Muutama vuosi sitten tiedettä popularisoivassa tapahtumassa New Yorkissa eräs huippufyysikkonainen istui miesten keskellä paneelissa ja sai ensimmäisen puheenvuoronsa vasta noin tunnin jälkeen. Kun nainen alkoi vastata hänelle osoitettuun kysymykseen, tapahtuman moderaattori toistuvasti puhui hänen päällensä ja selitti säieteoriaa. Moderaattori oli journalistimies, fyysikkonainen säieteorian kovimpia asiantuntijoita.

Yleisössä istunut näyttelijä Marilee Talkington kyllästyi ja puuttui asiaan ja huusi “Let her speak!” “Anna hänen puhua!” Minkä jälkeen fyysikko sai hetken puhua rauhassa.

Tapauksen innoittamana käsikirjoitin yhdessä Ulla Heikkilän kanssa Let Her Speak -nimisen lyhytelokuvan, joka on osa Tuffi Filmsin tuottamaa Yksittäistapaus-elokuvasarjaa. Elokuva tulee nähtäville Yle Areenaan ensi vuoden puolella ja toivoakseni auttaa tunnistamaan muitakin arkipäiväisen seksistisiä sivuuttamisen ja hiljentämisen käytäntöjä miesselittämisen ohella.

Maailma muuttuu, kun sitä muutetaan, ja ensi askel on, että ilmiöt tehdään näkyviksi ja sanallistetaan käsitteiksi. Vaikka miesselittäminen ja miespaneelit loppuisivat jo tänään, töitä kyllä riittää vielä monella muulla saralla ennen kuin yhdenvertainen maailma on valmis.

Saara Särmä

Kolumnisti on akateeminen, feministi ja taiteilija. Tamperelainen, jonka sisällä asuu vorssalainen. Hän haluaa uskoa yksisarvisiin ja parempaan maailmaan.

Aiheesta voi keskustella 11.09. klo 16.00 asti.

Lue myös:

Saara Särmän kolumni: Olen havainnut, että kehuminen on hyvä keino hassujen ennakko-oletusten purkamiseen

Saara Särmän kolumni: Kun katsoo muita lempeästi, voi oppia lempeyttä itseään kohtaan

Saara Särmän kolumni: Kriisissä oleva ihminen ei aina ja koko ajan halua puhua kriisistään

Kulttuuricocktail: Sallikaa meidän selittää, mistä miesselittämisessä on kysymys