Perinteisen pystypianon kauppa on hiipunut Suomessa lähes olemattomiin – vanhoja Hellaksen ja Fazerin pianoja rahdataan nyt Afrikkaan

Useimmiten koteihin hankitaan vähemmän tilaa vievä digipiano.

piano
Myytyjä käytettyjä pianoja kaupassa.
Myytyjä pianoja kuvattuna Pianokeskuksen myymälässä.Sini Järnström / Yle

Pianokeskuksen myymälässä Helsingin Lauttasaaressa on perjantaisena päivänä hiljaista. Muita asiakkaita ei näy.

Ylipäätään akustisten pianojen kaupoissa ovien saranat eivät enää rasitu liiasta aukomisesta. Puhelin kuitenkin soi, mutta silloinkin toisessa päässä on tavallisesti ostajan sijasta myyjä.

– Ota siitä kuva ja laita sähköpostiin se ja mitä muuta siitä pianosta tiedät. Minä katson ne läpi ja soittelen sitten takaisin, pianokauppias Arto Tuominen vastaa kännykkäänsä.

Puhelimessa oli asunnonvälittäjä, joka kertoi, että tarjolla olisi myytävän asunnon irtaimistoon kuulunut vanha piano. Puhelu oli yksi niistä lukemattomista, joita vanhoja akustisia pianoja kauppaava Tuominen saa viikoittain.

Pianokeskus oy:n omistaja Arto Tuominen
Pianokeskuksen huoneissa on niukasti tilaa kulkea kymmenien pianojen seassa.Sini Järnström / Yle

Vanhoja pianoja Pianokeskuksen tiloissa myös riittää. Niitä on kymmenittäin sikin sokin moneen suuntaan ulottuvaa myymälätilaa. On pientä, on suurta, on satavuotiasta ja vähän uudempaa suomalaista, saksalaista, ruotsalaista ja japanilaista pianoa.

Muutama sähköpianokin löytyy omasta sivuhuoneestaan.

– Me myymme enimmäkseen akustisia pianoja, sadasta pianosta akustisia on yhdeksänkymmentä ja kymmenen on digipianoja, Tuominen kertoo.

Arto Tuominen on häärinyt pianoalalla 80-luvun puolivälistä asti. Vuosikymmenten kuluessa hän on nähnyt pianokaupan kultaiset vuodet, kun Hellaksen ja Fazerin pianoja myytiin tuhansittain.

Digipiano mullisti pianokaupan

Hän on todistanut myös käänteen, jonka digipiano toi tullessaan. Akustisen pianon kysyntä romahti ja Suomessa päättyi pianojen valmistus.

Akustisten pianojen kauppa käy nyt käytettyjen ehdoilla. Uusia pianoja ostetaan harvakseltaan, mikä käy hyvin ilmi myös tullin tilastoista. Digipianojen vyöry markkinoille on voimistunut vuosi vuodelta varsinkin 2000-luvulla. Samalla akustisten pianojen tuonti on hiipunut marginaalisen pieneksi.

Digitaalisten ja akustisten pianojen tuontimäärät
Jyrki Lyytikkä / Yle

– Tällä hetkellä myydään käytettyjä pianoja enemmän kuin uusia. On vaikea sanoa määriä, mutta ehkä sadasta pianosta 80 on käytettyjä ja 20 on uusia. Käytettyjä pianoja ostavat tyypillisesti lapsiperheet, kun ostetaan piano aloittelevalle soittajalle. Soittotaidon karttuessa voidaan käydä vaihtamassa aiemmin täältä hankittu piano astetta parempaan, Tuominen kertoo.

Moni muukin pianokauppias todistaa samaa. Uusia pianoja myydään vuodessa korkeintaan muutamia kymmeniä.

Muutos näkyy myös pianokaupan muodoissa. Piano on totuttu ostamaan soitinkaupasta, mutta nyttemmin kauppa hoituu myös verkossa samaan tapaan kuin vaatteiden tai autojenkin ostaminen

– Näimme miten verkko ja digitaalisuus yleistyivät eri aloilla ja mietimme, että miksei myös pianojen kaupassa olisi mahdollista muuttaa totuttuja käytäntöjä. Ideat syntyivät pikkuhiljaa ja tässä matkan varrella ne ovat jalostuneet. Myymme pianoja verkon kautta koko Suomeen, mutta täällä paikan päällä käydään paljon testaamassa, Laatusoitin Oy:n toimitusjohtaja Joose Vähäsöyrinki kertoo.

Paikan päällä testaaminen tarkoittaa matkaa Nurmijärvelle, tarkemmin Hellaksen pianotehtaan entisiin tuotantotiloihin Rajamäessä. Nettisivuillaan Laatusoitin mainostaa itseään alansa suurimmaksi Suomessa, vaikka yritys on perustettu vasta muutama vuosi sitten.

Pianokeskuksen lailla Laatusoitin myy enimmäkseen käytettyjä pianoja. Yrityksen valtti tuntu olevan suora kontakti Japaniin, joka on akustisten pianojen valmistuksessa johtavia maita.

Flyygeli kansi raollaan.
Flyygelin kannen raosta näkyvät ristikkäin menevät kielet.Sini Järnström / Yle

– Etsin alkuun yhteistyökumppania Japanista sähköpostilla. Yksi sitten otti minuun rohkeasti suoraan yhteyttä. Lopulta kaikki johti siihen, että tämä sama henkilö muutti perheineen Suomeen ja on nyt meillä töissä, Vähäsöyrinki muistelee.

– Tänä päivänä vähittäiskaupan katteet tahtovat olla niin matalia, että musiikkilaitekaupassa ei pysy hengissä pelkästään jälleenmyyjänä. Omaa maahantuontia pitää olla. Japanilainen kontakti on meille iso etu. Me joudumme valikoimaan tarkkaan sen, mitä me saamme. Varaston kierron kannalta on tärkeää, että ostamamme piano on riittävän laadukas, hän jatkaa.

Hybridi-pianossa on kahden pianon edut

Digipianoja Laatusoittimen esittelytilassa ei näy. Tai tarkemmin katsottaessa sittenkin kyllä, sillä muutama piano on saanut koneistonsa sisään digitaalisen kumppanin, jota kutsutaan Silent-mekanismiksi.

Nimensä mukaisesti se estää pianon vasaroita osumasta kieliin asti, ja ääni tuotetaan elektronisesti kuunneltavaksi joko kuulokkeilla tai kaiuttimista. Vipua kääntämällä vasarat saa osumaan kieliin asti ja piano on nyt akustinen. Ilmiselvä hybridi-piano siis.

– Sehän on ikään kuin pelastanut tämän alan. Silent-mekanismi tuo akustiseen pianoon digitaalisen pianon, jolloin pianossa ovat sekä akustisen että digitaalisen pianon parhaat puolet, kun molemmissa on myös huonoja puolia, Vähäsöyrinki sanoo.

Akustisten pianojen kauppa voi siten saada vielä uutta potkua elektroniikan edelleen kehittyessä. Kerrostaloissa asuvat pianistit – ja heidän naapurinsa – arvostanevat uuden tekniikan suomia mahdollisuuksia paljon.

F-Musiikki uskoo edelleen akustiseen pianoon

Pitkän pianokaupan historian omaavassa F-Musiikissa nähdään Silent-mekanismin esiinmarssi samaan tapaan tärkeänä teknisenä keksintönä, joka edistää akustisten pianojen myyntiä. Uusien elektronisten sovellusten on huomattu kiinnostavan erityisesti nuorempaa asiakaskuntaa.

Akustisten pianojen kaupan hyytymisestä ketjulla on myös kohtuullisen myönteinen näkemys.

– Keskimäärin myymme noin 250 uutta akustista pianoa vuodessa. Myynnin määrä vaihtelee kuitenkin paljon vuosittain. Esimerkiksi muutama vuosi sitten myynnissä oli iso piikki lukuisten oppilaitoshankintojen ansiosta, F-Musiikin yhteisötoiminnan päällikkö Jami Huovinen kertoo.

Jami Huovinen F-Musiikin Vantaan myymälässä kunnostettavina olevien flyygeleiden keskellä.
Jami Huovinen F-Musiikin Vantaan myymälässä kunnostettavina olevien flyygeleiden keskellä.Pekka Tynell / Yle

Vajaan kymmenen myymälän F-Musiikin liikevaihdosta pianokaupan – akustiset ja digipianot yhteen laskien – on noin neljännes. Pianoissa ketju keskittyy ennen muuta uusien pianojen myyntiin, mutta jonkin verran myyntiin otetaan myös hyviä käytettyjä pianoja. Niiden kohdalla seula pidetään kuitenkin tiheänä.

– Meillä on jonkun verran käytettyjä pianoja esillä myymälöissä. Ne on valikoitu huolella, sillä asiakkaille kelpaavat vain tietyt, laatuyksilöt. Hellaksen ja Fazerin niin sanotut peruspianot eivät tahdo mennä kaupaksi. Me olemme myös lahjoittaneet käytettyjä pianoja kouluille ja päiväkoteihin, joskus myös yksityisille henkilöille, Huovinen sanoo.

F-Musiikilla on myös edelleen toiminnassa jo 1920-luvulla perustettu pianopaja, jossa kunnostetaan ja entisöidään vanhoja pianoja.

Neljän d:n laki

Paluuta niihin vuosiin, kun Hellaksen tehtaalta lähti asiakkaille liki 50 pianoa päivittäin, ei enää ole. Akustisen pianon kohtalo on samankaltainen muuallakin, siitä on tullut monelle omistajalleen ongelma.

Isossa-Britanniassa ilmiölle on annettu iskevä nimi: Neljä D:tä; Death, Divorce, Debt ja Downshifting. Suomeksi siis: kuolema, avioero, velat ja elämäntavan rukkaaminen vaatimattomammaksi.

Laatusoitin oy:n toimitusjohtaja Joose Vähäsöyrinki flyygelin edessä.
Pystypianojen lisäksi Joose Vähäsöyringin liikkeestä löytyy myös muutama flyygeli.Sini Järnström / Yle

Suomessakin tämä neljän d:n laki toimii yhtä lailla.

Erityisesti kauppiaille tarjotaan muutama vuosikymmen sitten valmistettuja kotimaisia pianoja. Niille on pitänyt etsiä aivan uudet markkinat.

– Suomessa on 200 000 – 300 000 Hellaksen tai Fazerin tekemää pientä kotipianoa. Niille on kysyntää Aasian ja Afrikan kehittyvissä maissa. Me olemme myyneet sinne näillä pianoilla täyteen pakattuja kontteja, Joose Vähäsöyrinki kertoo.

Tuomisenkaan asiakkaat eivät juuri kotimaista käytettyä enää osta, vaan niille on pitänyt etsiä ostajat muualta.

– Niitä myydään maakuntiin pienemmille kauppiaille, siellä vielä suomalainen piano liikkuu. Myös Itä-Eurooppaan viedään jonkun verran suomalaisia pianoja.

Sibeliuksen Steinway

Toisinaan tarjolle tulee myös harvinaisuuksia, kuten Pianokeskuksen erääseen nurkkaukseen parkkeerattu Steinway-pystypiano. Yli satavuotias pianovanhus vaatisi ison remontin, jotta se olisi soittokuntoinen.

Arto Tuomisen tekemien selvitysten mukaan sen on kuitenkin aikoinaan omistanut Jean Sibeliuksen pikkuveli Christian, joten lienee mahdollista, että kuuluisa säveltäjämestariveli on soittanut pianoa toisinaan.

Steinway-logo koristaa vanhan pianon kantta.
Kuuluisan valmistajan vanha piano odottaa uutta omistajaa.Sini Järnström / Yle

Nyt tuo vanha piano on kuin vertauskuva pianonsoiton ja -omistamisen muutoksesta parin vuosikymmenen aikana. Arto Tuominen katsoo pianoa hieman haikeana.

– Olen tehnyt tätä niin kauan, että en oikein muuta osaa. Tässä sitä toivoo, että tätä jatkuisi muutamia vuosia, että pääsisi sitten eläkkeelle. Kasvua ei ole kyllä näkyvissä, että en suosittele tälle alalle ryhtymistä tässä vaiheessa. Nyt toivotaan, että tämä vielä jonkun aikaa toimisi.