Kuinka tukea lähimmäistä, jolla on itsetuhoisia ajatuksia - kriisityöntekijä kehottaa rauhalliseen kuunteluun

Mieli ry:n kyselyn mukaan itsetuhoisiin ajatuksiin haetaan apua vaihtelevasti.

Esimerkiksi kriisipuhelimeen voi soittaa nimettömästi ja keskustella. Kuvituskuva. Kuva: Liisa Takala / Yle

Valtakunnallisen mielenterveysjärjestö Mieli ry:n kyselyn mukaan joka kolmas nuori aikuinen on harkinnut vakavasti itsemurhaa jossain elämänsä vaiheessa. Mitä tehdä, jos epäilee läheisensä hautovan synkkiä ajatuksia?

Suomalaisten itsemurhien määrä on ollut laskussa 1990-luvulta lähtien. Kriisityöntekijä Harri Sihvola Itsemurhien ehkäisykeskuksesta kertoo Radio Suomen päivän haastattelussa, että kaksi viime vuotta kokonaismäärä on jälleen noussut.

Myöskään itsemurhien väheneminen ei ole koskettanut kaikkia ryhmiä tasaisesti; esimerkiksi nuorten naisten itsemurhien määrä on kasvanut.

– Puhelumäärät kaiken kaikkiaan nousevat, ja itsemurhia koskevien puhelujen osuus on kasvussa. Noin 20 prosenttia soittaa meille puhuakseen itsetuhoisuudesta, Sihvola kertoo.

Kyselyn luvut itsemurhaa harkinneiden 18 - 34 -vuotiaden määristä ovat suuria. Mistä se kertoo?

– Se kertoo siitä tilanteesta, jossa monet nuoret tällä hetkellä elävät. Tämä ei ole mitenkään erityisesti suomalainen trendi, vaan hyvin vastaavanlaisia lukuja saadaan länsimaissa yleisemmin, Sihvola kertoo.

14 vuotta kriisityötä tehnyt Sihvola kuitenkin muistuttaa, että matka ajatuksesta tekoon on yleensä pitkä.

Selkeää syytä kasvulle ei ole, hän sanoo. Nyt tehty tutkimus on linjassa aikaisempien kansainvälisten tutkimusten kanssa.

– Joko nuoret miettivät enemmän tai vanhemmat joilta kysytään, ovat unohtaneet joskus miettineensä itsemurhaa. Toki paineet, joissa nuoret elävät esimerkiksi koulumaailmassa ja ulkonäköön, sosiaaliseen mediaan liittyvät paineet ovat voimakkaampia kuin aikaisemmin, hän pohtii.

– Toisaalta tässä voi nähdä sen positiivisen puolen, että ihmiset uskaltavat puhua omista itsetuhoisista ajatuksistaan. Mehän yritimme perustaa Itsemurhien ehkäisykeskuksen jo vuonna 1970, ja silloin Helsingin puhelinyhdistys ei suostunut painamaan nimeä puhelinluetteloon. Itsemurha oli sanana niin vaikea, Sihvola muistelee.

Koskettaa suurta joukkoa suomalaisista

Kyselyn perusteella yli puolet vastaajista tuntee henkilökohtaisesti jonkun, joka on tehnyt tai yrittänyt tehdä itsemurhan. Se siis koskettaa valtavaa määrää suomalaisia.

Kun huoli omaisesta nousee, omat tiedot ja taidot saattavat loppua varsin pian. Harri Sihvola neuvoo kysymään suoraan ja kuuntelemaan. Jos tilanne ei vaadi ulkopuolista apua, rauhallinen kuunteleminen on Sihvolan mukaan paras apu.

– Jos ihminen puhuu siitä, että hänellä on itsetuhoisia ajatuksia, tärkeintä on että jää siihen paikalle ja löytää aikaa keskustella tilanteesta sillä hetkellä. Rauhallisuus, kiireettömyys, ei paniikkimieliala, on parasta siinä hetkessä.

– Jos tilanne on akuutisti kriittinen, on syytä soittaa valtakunnalliseen kriisipuhelimeen tai 112:een. Joissakin tilanteissa akuutti itsetuhoisuus mielestäni vertautuu vaikka reisivaltimon aukioloon, ja silloin pitää soittaa hätänumeroon, Sihvola neuvoo tilanteen kohtaajaa.

Esimerkiksi kriisipuhelimeen voi soittaa nimettömästi.

Keskusteleminen on turvallista

Ajattelusta keskusteleminen ei lisää itsemurhan riskiä, päinvastoin.

– Se että auttaa puhumaan, kysyy suoraan, "oletko miettinyt itsesi tappamista", tämän tyyppiset kysymykset vievät asiaa eteenpäin. Ne eivät koskaan aiheuta itsetuhoisuuden lisääntymistä, hän muistuttaa.

– Tämän jälkeen voi yhdessä puhujan kanssa miettiä, mitä jatkotoimet voisivat olla.

Mitään helppoa, yksiselitteistä vastausta ei ole siihen, miksi joku päätyy itsemurhaan. Tilanteet ovat hyvin yksilöllisiä - pitkään kriisityötä tehneen Sihvolan mukaan laukaisevat tekijät voivat olla melko satunnaisiakin.

Mieli ry:n kyselyssä monet nuoret sanovat, etteivät ole saaneet apua itsetuhoisiin ajatuksiinsa.

– Psykiatrisen erikoissairaanhoidon hoitoon pääsy saattaa kestää 3 - 6 kuukautta. Jopa itsemurhan yrityksen jälkeen voi mennä kolmesta neljään kuukautta, mikä on dramaattisen tuntuista.

Kynnyksettömiä, helppoja tapoja päästä puhumaan ajatuksista on Sihvolan mukaan tarjolla liian vähän.

– Koulukuraattoreita, koulupsykologeja, kriisipalveluja nuorille on huomattavasti vähemmän kuin ehkä tarvetta olisi.

Kuuntele koko haastattelu: https://areena.yle.fi/1-50253814

Radio Suomen Päivän kontaktilähetys aiheesta: https://areena.yle.fi/1-50253816

Lue myös:

-