1. yle.fi
  2. Uutiset

Pam! Tsäp! Boing!

Vanhat kolikkopelit unohtuivat kellareihin, ja niitä pidettiin jo ongelmajätteenä. Nyt vanhat pelikoneet viedään käsistä.

Sukelletaan ensin tamperelaiseen kellariin. Täältä löytyy yhdysvaltalainen 1 Million B.C. -kolikkopeli, jossa ammutaan kiväärillä dinosauruksia.

Peli on vuodelta 1969 eli yhtä vanha kuin kuulento. Sisuskalut ovat täynnä johtoja ja releitä, jotka rekisteröivät osumat ja laskevat pisteet.

Toni Cavén tarkistaa vielä tekniikan jännitemittarilla. Sitten 50-vuotias kolikkopelivanhus palaa huollettuna Nokkakiven huvipuistoon Laukaaseen.

"Tätä peliä on tehty myös cowboy- ja avaruusteemoilla. Näitä on ollut Linnanmäellä ja Särkänniemessä", Cavén sanoo samalla kun Kai Mononen laukoo hänelle testattavaa.

Paikka on Suomen tunnetuin kolikkopelikorjaamo, Reprocade-yritys Tampereella.

Viime vuonna täällä korjattiin helsinkiläisbaari Pub Sirdien ikoninen jukeboksi. Se on tuttu Aki Kaurismäen Calamari Union -elokuvasta.

Mutta pääpaino on kolikkopeleissä ja flippereissä. Henri Keinonen vaihtaa vuoden 2003 Ripley’s Believe it or not -flipperiin uuden ohjelmiston.

2000-luvun alussa näitä pelejä vietiin romuttamolle. Nää oli ongelmajätettä.

Toni Cavén, Reprocaden perustaja

Nyt töitä on niin paljon kuin ehtii tehdä. Suomeen on vain muutamassa vuodessa noussut parikymmentä pelihallia, joissa on satoja vanhoja pelikoneita.

Yksi niistä on tamperelainen Z-Base. Reprocade on toimittamassa tänne kymmenen koneen lisätilausta.

Vielä kymmenen vuotta sitten käytettyjä flippereitä myytiin pois ladoista ja varastoista muutamilla satasilla. Nyt hinnat alkavat 2 000–3 000 eurosta.

Pelihallit katosivat käytännössä silloin, kun Playstation 2 tuli koteihin.

Sami Meisalmi, ZBasen yrittäjä

Se oli 2000-luvun taitetta. Nyt maailman pelimarkkinat kasvavat ja aikuistuvat edelleen hurjaa tahtia – pelit ovat jo samalla viivalla elokuvateollisuuden kanssa.

Pelaaminen tuottaa vahvoja elämyksiä. Retropelien suosio kertoo nostalgiasta ja pelaamisen aikuistumisesta, sanoo pelikulttuurin tutkija.

Tehdään paluuta tärkeisiin pelikokemuksiin. Osa jopa muistaa, miltä kone haisi, kun se pelatessa lämpeni.

Professori Olli Sotamaa, Tampereen yliopisto

Pelit ovat kuin muoti, kolikkopelikorjaaja Toni Cavén sanoo. Nyt 80-luvun tyyli on taas pinnalla.

Cavén hankki ensimmäiset 25 pelikonettaan vuonna 2009 kotikunnastaan Humppilasta. Ne seisoivat taivasalla odottamassa romuttamista. Cavén otti niin monta kuin pystyi ja varastoi ne isänsä kotitilalle. Nämä kaksi kuvaa ovat Cavénin kotialbumista.

Cavén opetteli korjaamista päivätöidensä ohella. Ensimmäisen koneen kunnostus kesti vuoden.

Nyt hän omistaa 160 konetta. Niitä lojuu valtavan kellarivaraston vintillä ja käytävillä. Koneista 60–70 on vuokralla ravintoloissa ja pelihalleissa.

En päässyt lapsena Puuhamaan pelihalliin. Vanhemmat sanoivat, että tietokoneella voi pelata kotonakin. Nyt olen sitten hankkinut useita Puuhamaan vanhoja pelejä.

Kymmenet Cavénin pelikoneet odottavat vielä korjaamista, ja loppuvuonna Yhdysvalloista tulee 25 konetta lisää.

Yhden koneen huolto vie vähintään kymmeniä tunteja, ja joitain varaosia haalitaan ympäri maailmaa. Kai Mononen on tarttumassa vuoden 1987 nyrkkeilypeliin Heavyweight Champiin, jossa nyrkkejä heilutellaan kahvoilla.

Seuraava toimitettava kone on klassikkopeli Pac-Manin jatko-osa Ms. Pac-Man vuodelta 1982. Siinä haamuja pakeneva ja pillereitä syövä pallero on rusettipäinen neiti.

Harrastus lyö nyt leiville. Lähes kaiken voi korjata – ja pelastaa jälkipolville, jotka eivät ole välttämättä edes ikinä nähneet aitoa flipperiä.

Tekijät

Toimittaja

Janne Toivonen

Kuvaaja

Markku Pitkänen

Julkaistu 25.10.2019

Lue seuraavaksi