Vaeltava kissa

Reissukissa-Pessi vierailee omistajansa kanssa kaikissa Suomen kansallispuistoissa.

"Onko se kissa?"

Kysymys on yleisin, jonka maskulainen Tuula Ojala-Nurmi retkillään kuulee.

Yleensä kysymys ei tule heti, sillä aluksi ihmiset luulevat Pessiäkin koiraksi.

Kun ihmiset tajuavat, että neljän koiran seurana on kissa, keskustellaan sen jälkeen vain kissasta.

“Aika paljon saa tällä laumalla ihmisten kanssa juttua aikaiseksi.”

Tuula Ojala-Nurmi

Ragdoll-rotuinen Pessi on kansallispuistoissa jo monelle tuttu näky, sillä sen omistaja on kertonut kissan retkistä blogissa (siirryt toiseen palveluun) ja somessa.

Kaikki alkoi kirjasta, joka kertoo Suomen kansallispuistoista.

Kun Tuula Ojala-Nurmi lueskeli kirjaa, Pessi kävi makaamaan sen viereen ja osoitti kiinnostuksensa aihetta kohtaan.

Syntyi ajatus: Miksei kierrettäisi kaikkia kansallispuistoja Pessin kanssa?

Nyt takana on 21 Suomen 40 kansallispuistosta.

Jokaisessa puistossa Pessi on vaeltanut omistajansa ja koiralauman kanssa 5–8 kilometrin lenkin.

Retkillä edetään kissan tahtiin, joten vauhti on maltillinen. Usein liikutaan noin kahden kilometrin tuntivauhtia.

Mitä vieraammassa maastossa ollaan, sitä innostuneempi Pessi on. Uusilla reiteillä se porhaltaa hyvinkin reippaasti ensimmäiset 3–4 kilometriä.

Yleensä Pessi johtaa joukkoa, mutta nyt toimittaja kameroineen hieman epäilyttää Pessiä. Siksi se jättäytyy usein porukan hännille.

“Tämä muistuttaa retkeilyä lasten kanssa. Pysähdellään ja tuijotellaan perhosia ja muurahaisia.”

Tuula Ojala-Nurmi

Moni on kysynyt, miten Tuula Ojala-Nurmi jaksaa näin hidasta vauhtia. Hän on kuitenkin päättänyt, että kissan ehdoilla mennään. Jos Ojala-Nurmi haluaa tehdä reippaamman lenkin, kissa ei tule mukaan.

Toisinaan Pessi pääsee reppuun. Tai syliin, jos halutaan kävellä reippaammin pieni pätkä.

“Jos haluamme tehdä pidempiä vaelluksia, mies kantaa eväät ja minä kannan kissan.”

Tuula Ojala-Nurmi

Eväät ovat myös Pessille retkillä tärkeitä. Kissa pysähtyy maukumaan vaativasti, jos se haluaa jotakin.

Yleensä eväitä syödään kiven päällä tai muulla korkealla paikalla, mutta tällä kertaa pysähdyttiin polulle.

Neljän koiran ja yhden kissan kanssa retkeily ei aina ole helppoa. Tosin helpompaa tämä on kuin kissan ja kuuden koiran kanssa liikkuminen, Tuula Ojala-Nurmi sanoo. Nyt kaksi vanhinta koiraa jäävät pitkien retkien ajaksi kotiin.

“Aika paljon tämä huumoria vaatii, ja myös pitkää pinnaa.”

Tuula Ojala-Nurmi

Tuula Ojala-Nurmen mielestä retkeily on kissalle hyvää aktivointia, sillä aktivointia kissa tarvitsee. Hänen mielestään Suomessa elää vahvana kulttuuri, jossa kissa otetaan joko pelkäksi sisäkissaksi tai sitten se ulkoilee vapaana yksinään.

“Haluan omalla esimerkillämme kertoa, että on myös muuta, hyvää ja aktiivista kissanelämää.”

Tuula Ojala-Nurmi

Pessin totuttaminen valjaisiin ja retkeilyyn on alkanut jo pikkupentuna - ja vähitellen. Tuula Ojala-Nurmi ihmettelee sitä, että moni kissa yritetään viedä valjaissa ulos ensimmäistä kertaa aikuisena.

“Ei koiraakaan viedä ensimmäistä kertaa ulos vuoden ikäisenä ja todeta sitten, että ei tämä liiku, tästä tulee sisäkoira.”

Tuula Ojala-Nurmi

Pessi suoriutuu Kurjenrahkan kansallispuistossa kuuden kilometrin lenkistä vajaassa kolmessa tunnissa.

Varsinais-Suomessa sijaitseva Kurjenrahka on Pessin kotipuisto, mutta jatkossa retkille on lähdettävä kauemmas. Päiväretket eivät enää riitä, sillä käymättä olevat kansallispuistot ovat pitkän ajomatkan päässä.

“Helpoimmat kansallispuistot on nyt kierretty, joten tahti hidastuu.”

Tuula Ojala-Nurmi

Toisaalta, Pessillä on vielä rutkasti vaellusvuosia jäljellä. Ja sitten kun kansallispuistot on kierretty, on aika keksiä jotain muuta.

Mitä, sitä Pessi ei meille kerro.

Tekijät

Teksti ja kuvat

Paula Collin

Julkaistu 15.9.