Voiko oman lapsen kuolemasta koskaan selvitä?

Oli tammikuu ja perjantai. Puhelin soi.

Birgitta Kaartisen aviomies soitti työpaikalle ja kertoi, että kotitiellä auto oli jäänyt junan alle.

Heidän 9-vuotias poikansa Jonne oli autossa.

Jonne Kaartinen haudattiin tammikuun lopulla.

Arkkuun sisarukset laittoivat Jonnelle kirjoittamansa kirjeet ja hänen vanhat luistimensa.

Saimme myös koskettaa Jonnen kättä, kasvoja emme nähneet.

Birgitta

Joka kerran kun Birgitta lähtee kotoa, hän ylittää onnettomuusristeyksen.

Pysähdyn ja katson, tuleeko juna. Jos juna tulee, hätkähdän aina.

Birgitta

Kahdesta ensimmäisestä vuodesta en muista juuri mitään. Katsoin omaa elämääni kuin sivusta.

Birgitta Kaartinen

Tutkimusten mukaan läheisen kuolemasta aiheutuva suru kohottaa kuolleisuusriskiä selvästi muuta väestöä korkeammalle.

Soili Poijula, psykologi

En jaksanut kävellä enkä istua, ylipäätään olla. Välillä en olisi millään jaksanut nousta sängystä, sitten taas imuroin kolme kertaa päivässä, koska olin niin levoton.

Birgitta Kaartinen

Oman lapsen menettäminen on kaikista menetyksistä stressaavin.

Soili Poijula, psykologi

Birgitta etsi ja sai apua. Läheisiltä ja seurakunnan sururyhmästä. Myös ammattiapua, minkä saanti ei ole itsestäänselvää.

Surun häiriöt ja hoito sivuutetaan liian usein. Kaikista näkymättömimmäksi jää pitkittyneen surun hoito.

Soili Poijula, psykologi

Tutkimusten mukaan läheisen kuolemasta aiheutuva suru kohottaa kuolleisuusriskiä selvästi muuta väestöä korkeammalle.

Soili Poijula, psykologi

Birgitalla terapiajaksoja on ollut useita, välillä hän voi paremmin ja välillä huonommin.

Terapia oli tärkeää, ilman sitä en olisi pärjännyt. Niissä olen murhettani puhunut murusiksi.

Birgitta Kaartinen

Surulla ei ole selkeää alkua ja loppua. Suru on kuin aaltoileva meri, jossa voi meren tyynnyttyäkin tulla pohjavirta, joka vetää hetkeksi syvyyksiin.

Soili Poijula, psykologi

Vertaistuki ja ammattiapu eivät sulje pois toisiaan. Niiden auttava vaikutus perustuu eri tekijöihin.

Joku ei tarvitse vertaistukea eikä ammattiapua, toinen tarvitsee vain toista ja joku tarvitsee molempia.

Soili Poijula, psykologi

Jossakin vaiheessa huomasin nousevan auringon ja valon lisääntymisen. Minulla oli elämän nälkä.

Birgitta

Kun lasten määrää kysytään, vastaan aina – viisi. Myös lastenlapset tietävät, että heillä on eno, joka on kuollut.

Birgitta

Jonnen kuolema muutti Birgitan elämän - ja hänet myös ihmisenä.

Minuus on pitänyt rakentaa kokonaan uudelleen.

Birgitta

Olen tullut vahvemmaksi. On tullut uskallus avata uusia ovia. Ei tarvitse pelätä, kun pahin on jo tapahtunut. En enää pelkää kuolemaa.

Birgitta Kaartinen

Tekijät

Toimittaja

Tiina Merikanto

Kuvaaja

Uula Kuvaja

Julkaistu 22.9.