Iloittelevan muotoilun puolestapuhuja Alberto Alessi – "Suomalaisessa muotoilussa voisi olla enemmän hauskuutta!"

Italialainen Alessi on tuottanut kymmeniä ikonisia designtuotteita. Kulttuurivieras Alberto Alessi oli Suomessa Habitare-messujen kutsumana.

Kulttuurivieras
Alberto Alessi liukumäessä KK
Messukeskuksen näyttelytilaan voi halutessaan laskeutua liukumäkeä pitkin. Alessin pääjohtaja Alberto Alessi valitsi mäen hetkeäkään epäröimättä.Esa Fills / YLE

Alberto Alessi tähyää Messukeskuksen ikkunasta säätä Itä-Pasilassa. Hyvältä näyttää, kunpa vain ei sataisi liikaa illalla. Helsinki on italialaisen muotoiluyrityksen johtajalle tuttu paikka. Hän on tehnyt yhteistyötä suomalaisten muotoilijoiden kanssa ja opettanut Taideteollisessa korkeakoulussa, joka kuuluu nykyään Aalto-yliopistoon.

Itse asiassa ensimmäinen ulkomaanmatka, jonka hän teki perheyrityksensä johtajana suuntautui Suomeen.

– Se oli syyskuussa 1970, Alessi muistaa.

– Tämä maa ja kaupunki ovat muuttuneet aivan valtavasti. Silloin aisti vielä selvästi, miten lähellä Neuvostoliittoa olitte. Helsinki on avautunut ja vapautunut.

Alberto Alessi PLK
Muotoiluyhtiö Alessin pääjohtaja Alberto Alessi haluaa, että esineessä on hajua, makua, tunnetta ja huumoria.Esa Fills / YLE

Alessi muistelee, että jopa hyvän ruokapaikan etsiminen kävi työstä Suomen pääkaupungissa 70-luvulla. Nyt riittää, mistä valita. Vaikka hän on maininnut monissa haastatteluissa olevansa klassisen ravintola Savoyn ystävä, myös uudet paikat kiinnostavat.

– Kävimme eilen ystävien kanssa syömässä paikassa, joka kasvattaa omat vihanneksensa. Kaikki, mitä söimme, oli luomua, Alessi kertoo, huitoo käsillään ja hymyilee innostuneena.

Neuvostoliiton kylkeen käpertynyt Suomi on aina kiehtonut Alberto Alessia. Häntä ei vetänyt tänn

Alessi Food a porter
Alessi lanseerasi Habitare-messuilla uuden teräksisen matkamukinsa. Taustalla näkyvää eväsrasiaa voi kantaa joko piilossa laukussa tai käsilaukun tapaan silikonikahvoista.Esa Fills / YLE

e eksotiikka, vaan suomalaisen muotoilun kulta-ajan saavutukset. Alessi näkee suomalaisen ja italialaisen muotoilun välillä sekä yhtäläisyyksiä että eroavaisuuksia. Italialainen muotoilu on ehkä kepeämpää ja leikkisämpää, suomalainen käytännöllisempää.

– Molemmat kehittyivät toisen maailmansodan jälkeisenä nousukautena. Oli jälleenrakennuksen aika ja ihmiset tarvitsivat esineitä ja huonekaluja.

Sodan jälkeen teollisuus oli lamassa ja monet tehtaat kivikasoina. Molemmissa maissa.

Italia oli jo ennen sotaa tunnettu laadukkaista huonekaluistaan, valaisimistaan ja kodin tarvikkeistaan. Niistä jatkettiin. Molemmissa maissa muotoilun ympärille syntyi yhteenkuuluvuuden ja yrittäjyyden henkeä. Tekijöillä oli valtavasti intoa ja luovuutta, halua näyttää.

– Sellaista ei ole enää ollut koskaan sen jälkeen, huokaa Alberto Alessi.

Alessin sitruunapuristin.
Ranskalaismuotoilijan Philippe Starckin Juicy Salif -sitruspuristin on yksi ikonisista Alessi-tuotteista. Kerrotaan, että Starck piirsi puristimen muodon lautasliinalle kahvilassa rantalomalla.Alessi

Toteamme yhteistuumin, että uutta sotaa ei sentään kaivata. On hyväksyttävä, että muotoilu on muuttunut alana ja käsitteenä. Alessin mielestä on mahdotonta puhua enää italialaisesta tai suomalaisesta muotoilusta. Ala on siihen tänä päivänä liian kansainvälinen. Muotoilu on laajentunut merkitsemään vähän kaikkea. Esineiden lisäksi nyt muotoillaan palveluita, työntekoa ja kaupunkeja.

– Ennen oli helppoa napata hyvä muotoilija työskentelemään Alessille. Otimme vain parhaat päältä. Nyt muotoilijoita on niin valtavasti, niitä hyviäkin.

– Ja kuka sitten on italialainen muotoilija. Minusta Philippe Starck on italialainen muotoilija. Hän on syntynyt ja opiskellut Ranskassa ja työskennellyt vaikka missä. Mutta hänen tuotteensa italialaisille yrityksille ovat niin tunnettuja, että hänet yhdistetään aina niihin.

Starckin tunnetuin tuote Alessille on hämähäkkimäinen Juicy Salif -sitruspuristin. Starck on suunnitellut myös paljon kopioidun läpinäkyvän Ghost-tuolin italialaiselle Kartell-yhtiölle.

Metallipajasta muotoilun mekaksi

Alberto Alessin isoisä Giovanni perusti 1920-luvun alussa pajan, jossa tuotettiin metallisia keittiö- ja kattausastioita. Kyseessä oli oikeastaan jo tuolloin pieni, osittain koneistettu tehdas. Luoteis-Italian Piemontessa sijaitseva Stronan laakso oli tunnettu metalliyrityksistään.

Giovannin poika Carlo lähti opiskelemaan teollista muotoilua ja antoi valmistuttuaan panoksensa tehtaan tuotekehitykselle. Carlon nuorempi veli Ettore puolestaan avasi perheyrityksen ulkopuolisille suunnittelijoille.

PLK
Alberto Alessi kertoo, että vielä 1970-luvulla oli helppo palkata taitavia suunnittelijoita. Piirit olivat pienet ja huiput olivat kaikkien tiedossa.Esa Fills / YLE

Alberto on Carlo Alessin poika. Hänkin olisi ollut kiinnostunut taiteesta, muotoilusta tai arkkitehtuurista, mutta isä oli toista mieltä.

– Neuvottelin isän kanssa ja päädyimme lopulta siihen, että lähden opiskelemaan lakia. Se tuntui isästä jotenkin varmemmalta valinnalta.

– Minulle oli ihan selvää, että otan vastuun yrityksestämme, kun valmistun. Olin suvun vanhin poika. Luulen, että Italiassa on enemmän perheyrityksiä kuin muualla.

Alberton äiti oli toisen perheimperiumin vesa, sukujaan Bialetti. Bialettit ovat tunnettuja padoistaan ja pannuistaan sekä kahvinkeittimistään, muun muassa klassisista mutteripannuista.

Perhekeskeisyys ei toki tarkoita sitä, että pitäisi olla yhtä mieltä suvun patruunoiden kanssa. Ei Alberto Alessi ainakaan ollut.

– Minusta isäni ja setäni johtivat yritystä liian vakavasti ja ryppyotsaisesti. Muotoiluhan on hauska asia. Esineet ovat vitsikkäitä. Pitää vain antaa suunnittelijalle vapaus luoda hauskuutta.

Alessi Mediterraneo
Emma Silvestrisin suunnittelema teräksinen hedelmävati Mediterraneo on Alessin 2000-luvun tuotteita. Esa Fills / YLE

Alberto Alessi alkoi etsiä uusia muotoilijoita Alessin talliin. Vielä 1970-luvulla piirit olivat sen verran pienet, että oli helppo poimia tähdet. Ensin piti kuitenkin uudistaa firman ulkoasu. Tämä tuo jälleen mieleen ikimuistoisen matkan Suomeen. Alessin graafista ulkoasua, kauppojen ilmettä ja pakkauksia alkoi uudistaa suomalais-italialainen pariskunta.

- Graafinen suunnittelija Eija Helander ja hänen arkkitehtimiehensä Franco Sargiani olivat ensimmäisiä suunnittelijoita, joiden kanssa käärin hihat.

Huumoria ja kokeilevaa muotoilua

Yritys Alessi alkoi kehittyä aivan uuteen suuntaan Alberto Alessin otettua ohjat käsiinsä. Hauskuutta riitti ja tehtaasta muotoutui tutkimuslaboratorio, jossa kokeiltiin, mihin kaikkeen esineet voivat taipua, mihin kehittyä.

Alessin tehdas alkoi hiljalleen tuottaa ikonisia esineitä toisensa perään. 1970-luvun puolella syntyi muun muassa klassinen suola-pippuri-hammastikku-tarjotin, jonka suunnitteli muun muassa Olivettille kirjoituskoneita muotoillut (siirryt toiseen palveluun)Ettore Sottsas. Assistenttina hänellä oli, kuinka ollakaan, suomalainen Ulla Salovaara.

Varsinaisen iloittelun makuun päästiin seuraavalla vuosikymmenellä. Yhdysvaltalaisen arkkitehdin ja muotoilijan Michael Gravesin ja saksalaissyntyisen Richard Sapperin vesipannut kilpailivat keskenään. Gravesin pannun nokassa lauleli lintu ja Sapperin vesipannu vihelteli kahta säveltä vesihöyryn paineessa.

Alberto Alessi
Alberto Alessi ja Michael Gravesin suunnittelema vesipannu, jonka nokassa on laulava lintu. Kuva on otettu vuonna 1996.Sutton Hibbert / AOP

Myöhemmin Alessille suunnittelivat muun muassa Philippe Starck, Aldo Rossi, Alessandro Mendini ja Frank Gerhy. Vaikka nämä suunnittelijanimet eivät sanoisikaan mitään, heidän tuotteensa moni tunnistaa ensivilkaisulla. Hassun korkkiruuvin, jolla on kasvot, kahvinkeittimen, jolla näyttää olevan tonttulakki päässään.

Joissain esineissä vipeltää pikku-ukkoja, soijakastiketta sylkee pieni lintunen, hedelmäkori näyttää siltä, kuin joku olisi heittänyt kourallisen rautanauloja ilmaan ja ne olisivat jääneet siihen. Osalla esineistä on kasvot toiset taas naurattivat muodollaan. Kaikki ovat kuitenkin arkisia käyttöesineitä.

Jokin näitä esineitä yhdistää, mutta kuluttajan on vaikea määritellä mikä.

Alberto Alessi MAYA kädet
Alberto Alessi selittää arkkitehti-muotoilija Raymond Loewyn M.A.Y.A. -periaatetta.Esa Fills / YLE

Alberto Alessi sanoo kuulleensa ranskalais-amerikkalaisen arkkitehdin ja muotoilijan Raymond Loewyn moton. Hänestä se kertoo kaiken. Loewy tiivisti periaatteensa teollisessa muotoilussa lyhenteeseen M.A.Y.A..

– Se tarkoittaa: most advanced yet accessible. Eli mahdollisimman edistyksellinen, silti helposti lähestyttävä. Jos esinettä ei tehdä lähestyttäväksi, se jää käyttämättä, koristeeksi.

Sukupolvenvaihdos on käsillä – Alberto Alessi on jo hankkinut viinitilan

Yksi Alessin tuotteiden ominaisuuksista on kohtuullinen hinta. Hyvä suunnittelu maksaa, mutta tuotteen pitää Alberto Alessin mielestä olla myös sillä tavalla lähestyttävä, että tavallisella palkansaajalla on rahaa siihen.

– En oikein pidä termistä massat. Mutta en keksi oikein muutakaan. Haluamme tehdä laadukkaita tuotteita massoille. Emme vain harvoille ja valituille.

Yle kertoi aiemmin tänä kesänä, että Alessi sulki viime vuonna 140 myyntipistettään. Kahvipannuja valmistava Bialetti on konkurssin partaalla ja kuuluisa italialainen kalusteyhtiö Poltrona Frau myytiin Yhdysvaltoihin jo viisi vuotta sitten.

Alessin näyteikkuna Münchenissä.
Nettimyynti ja talouden laskusuhdanteet ovat pakottaneet Alessinkin sulkemaan kivijalkamyymälöitään. Tässä ihaillaan kaupan ikkunaa Münchenissä, Saksassa.Manfred Segerer / AOP

Myymälöiden sulkemiseen Alessi on ajautunut osittain nettikaupan lisääntymisen vuoksi, mutta yrityksen tulokseen ovat vaikuttaneet myös monet muut seikat. Niihin kuuluvat Italian talouden heilahtelut ja valtiontalouden kyykkääminen tempoilevan politiikan seurauksena. (siirryt toiseen palveluun)

Arvostelijoiden mukaan Alessi on jäänyt 1990-luvun loistonsa päiviin paistattelemaan. Mitään reseptiä menestystuotteiden kehittämiseen ei Alberto Alessillakaan ole. Osa on silkkaa onnenkantamoista, osa kovaa työtä. Tärkeintä hänestä on luottaa suunnittelijaan ja taata tälle vapaus.

Uutta Alessia on jo rakentamassa kymmenkunta nuorta suvun jäsentä. Alberto Alessi ei vielä paljasta työnsä jatkajien nimiä, mutta sanoo kouluttavansa heitä kaiken aikaa. Heistä kaksi on erityisen varteenotettavaa. Toinen työskentelee markkinoinnissa ja toinen enemmän muotoilun parissa. Oma Emma-tytär on lukioikäinen, eikä vielä yrityksessä mukana. Ja voi myös olla, että tytär innostuu enemmän viininviljelystä kuin muotoilusta. Viini on nimittäin isä Alessin toinen intohimon kohde.

– Minulle on aina hoettu, ettei Orta-järvellä voi kasvattaa viiniä. Kotiseudullani sataa liikaa ja on liian kylmäkin. Mutta sitten löysin vanhan, hylätyn maatilan, jossa oli kuin olikin aiemmin kasvatettu viiniä. Nyt olen kunnostanut tilaa ja alkanut kasvattaa omia rypäleitä, Alberto Alessi sanoo ja hänen silmänsä alkavat tuikkia.

Alessi Anna G
Alberto Alessi voi avata omalla tilallaan tuotettuja viinipulloja Alessin omalla korkkiruuvilla. Pullonavaajan nimi on Anna G. ja sen on suunnitellut Alessandro Mendini.Esa Fills / YLE

Hän kertoo Orta-järvestä, jonka keskellä on saari ja saaressa 400-luvulta peräisin oleva kappeli. Tieto vetää suomalaisen hiljaiseksi. Viinin valmistus tulee olemaan seitsemänkymppisen Alessin eläkepäivien ilo.

– Olen oppinut, että rypäleitä ei kasvateta eikä viiniä valmisteta itselle, vaan seuraaville sukupolville. Niin minäkin aion tehdä. Tulemme valmistamaan parasta burgundilaista, mitä Ranskan ulkopuolelta saa. (siirryt toiseen palveluun)

Alberto Alessi asuu viinitilallaan Laura-vaimonsa ja tyttärensä kanssa. Mutta vielä häntä viedään, nyt Habitare-messujen huiskeeseen valitsemaan messualueen kiinnostavimpia kohteita ja pitämään puhetta.

Näyttelyhalliin pääsee portaita pitkin tai hissillä. Portaiden vieressä on myös pinkki liukumäki. Alberto Alessi valitsee empimättä liukumäen, tietenkin.

Kiinnostavimmaksi tuotteeksi hän valitsee lopulta Tapio Anttilan suunnitteleman Stadion-tuolin. Hän sanoo pitävänsä tuolin yksinkertaisuudesta ja siinä näkyvästä huumorista. Huumorin ja hauskanpito kun ovat harvinaisia suomalaisessa muotoilussa.