Kiusaaminen alkoi, kun kaikki olivat jo melkein aikuisia – Jesse Heikkisen elämä oli hyvää, kunnes hän meni amikseen

Tuoreesta kouluterveyskyselystä käy ilmi, että ammatillisten oppilaitosten opiskelijat kokevat enemmän kiusaamista kuin lukiolaiset.

koulukiusaaminen
Jesse Heikkinen
Jesse Heikkinen ei odota, että hänen kiusaajansa pyytäisivät anteeksi ammatillisessa oppilaitoksessa tapahtuneita asioita. Lucas Holm / Yle

Jesse Heikkinen on viimeistelemässä koulutyötä, kun samaan luokkaan ilmestyy hänen kiusaajansa tukijoukkoineen. He ottavat käsiinsä villaa, kastelevat sitä öljyllä ja hyökkäävät porukalla Heikkisen kimppuun. Öljy sotkee hänen hiuksensa, kasvonsa ja vaatteensa.

Kohtauksen jälkeen Heikkinen poistuu koulusta. Hän joutuu istumaan likaisissa vaatteissa tunnin mittaisen bussimatkan kotiinsa.

Muun muassa tällaista kohtelua nyt 28-vuotias Heikkinen joutui kestämään opiskellessaan ammatillisessa oppilaitoksessa.

Lopulta tilanne kärjistyi niin pahasti, että eräänä päivänä Heikkinen katsoi itseään kotinsa vessan peilistä ja painoi leipäveitsen kurkkuaan vasten.

Se, että tuohon pisteeseen päädyttiin, vaati kuitenkin vuosia jatkuneen kiusaamisen ja tunteiden tukahduttamisen.

Kohtelu paheni pikkuhiljaa

Jesse Heikkisen lapsuus oli täynnä muutoksia. Vanhemmat erosivat pojan ollessa 4-vuotias. Pulkkilan Siikalatvassa syntynyt Heikkinen asui elämänsä alkuvaiheessa pääkaupunkiseudulla, mutta muutti kouluikäisenä pieneen eteläsuomalaiseen kuntaan.

Muutoksista huolimatta vuodet peruskoulussa sujuivat ilman suuria ongelmia. Sosiaalisella pojalla riitti kavereita. Hän muistelee pihapelien- ja urheiluntäyteisiä peruskouluvuosiaan yhä lämmöllä.

Yläasteen jälkeen suuntana oli ammatillinen oppilaitos. Peruskoulun jälkeen joku olisi voinut jopa huokaista helpotuksesta, että selvisi koulumaailmasta ilman rankkaa kiusaamista. Heikkisen koko elämää mullistanut piina alkoi kuitenkin vasta silloin, ammatillisessa oppilaitoksessa.

Alkuun kaikki meni hyvin.

Kaikki muuttui sen päivän jälkeen, kun Heikkinen havahtui eräällä hitsaustunnilla, kun tunsi kovaa kipua käsivarressaan. Kun hän nosti hitsauslasit silmiltään, edessä seisoi kiusaaja, joka oli lyönyt häntä hitsauslangalla käteen ja räkätti päin kasvoja.

Ajan kuluessa kiusaaminen äityi vain hurjemmaksi. Lukuvuoden aikana Heikkinen sai kokea tönimistä, lyömistä, sähköiskuja ja julkista nöyryyttämistä. Etenkin puberteetin mukanaan tuoma akne nosti Heikkisen kiusaajan silmätikuksi.

Jesse Heikkinen viihtyy Puolangalla.
Arkistokuva vuodelta 2013. Heikkinen kärsi aknesta, kun hän opiskeli ammattioppilaitoksessa. Se oli yksi syy koulukiusaamiseen. Sanna Kähkönen / Yle

Amiksessa kiusataan enemmän kuin lukiossa

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tänään julkaistun kouluterveyskyselyn tuloksista selviää, että toisen asteen oppilaitoksien välillä kiusaamisessa on selvä ero: ammatillisella puolella kiusataan enemmän.

Ammattillisissa oppilaitoksissa 1. ja 2. vuosikurssin opiskelijoista vajaa neljä prosenttia koki kiusaamista vähintään kerran viikossa, kun lukioissa vastaava tilanne oli vain reilulla yhdellä prosentilla 1. ja 2. vuosikurssin opiskelijoista.

Psykologian professori Christina Salmivalli pähkäilee, miksi ammatillisissa oppilaitoksissa kiusaamista esiintyy enemmän kuin lukioissa.

– En osaa sanoa tarkkaa selitystä erolle. Kyse voi olla siitä, että oppilaitoksiin valikoituu lähtökohtaisesti erityyppisiä ihmisiä, tai sitten eri koulumuoto tarjoaa otollisemmat olosuhteet kiusaamiselle.

Salmivalli selittää kiusaamisen esiintymistä vielä toisella asteella esimerkiksi oman aseman pönkittämisellä. Nuori voi hakea omaa valtaa, statusta ja näkyvyyttä painamalla muita alas.

Ammatillisissa oppilaitoksissa tapahtuva kiusaaminen on THL:n kyselyjen mukaan kuitenkin laskenut vuosien aikana. Vielä vuosina 2008–2009, kun Jesse Heikkinenkin oli opiskelija, viisi prosenttia opiskelijoista koki kiusaamista viikoittain.

"Vittu sä oot paska!"

"Hyi vittu sä oot ruma, katsokaa tuon Heikkisen naamaa!"

Tällaisesta solvaamisesta tuli nopeasti Heikkiselle arkipäivää. Hänellä oli ammatillisessa oppilaitoksessa yksi pääkiusaaja, jolla oli tukenaan isompi porukka.

– Hän oli päätä lyhyempi minua, mutta taustalla oleva ryhmä piti huolen, ettei hänelle uskaltanut panna kampoihin.

Heikkinen kertoo, ettei ehkä 17-vuotiaana kunnolla edes ymmärtänyt, kuinka rajua kiusaaminen oli. Heikkistä terrorisoineella henkilöllä oli muitakin kohteita.

– Hän oli saavuttanut valta-aseman siinä yhteisössä ja sai hiljaisen hyväksynnän toiminnalleen, Heikkinen muistelee.

Heikkisen kokema kiusaaminen ei tapahtunut vain sopivan tilaisuuden tullen syrjässä katseilta piilossa. Kiusaajien toiminta oli häikäilemätöntä, eikä se katsonut aikaa tai paikkaa.

Heikkisen luokan joukkue oli päässyt kaupungin ammatillisten oppilaitosten välisen sählyturnauksen finaaliin. Kesken finaaliottelun kentällä ollessaan Heikkinen kuuli katsomosta tutun äänen huutelevan: "Vittu sä oot paska!"

Täydessä liikuntasalissa ei ollut yhtäkään opettajaa, eikä huuteluun puuttunut kukaan muukaan.

– Helposti oletetaan, että sen ikäiset osaavat toimia yhdessä. Pitäisi ehkä osatakin, mutta toisaalta työpaikkakiusaaminenkin on oikea ilmiö, joten ei se ikää katso, Heikkinen sanoo.

Heikkinen ei kuitenkaan syytä kiusaamisesta ja sen jatkumisesta kouluaan tai sen henkilökuntaa. Kukaan ei tiennyt siitä. Heikkinen ei koskaan kertonut.

Kun Heikkinen nyt ajattelee taaksepäin, hän tietää, että tilanteesta olisi pitänyt kertoa jollekin.

– En vain uskaltanut. Kun ryhmänohjaajani kysyi kiusaamisesta, vastasin, ettei sitä ole, vaikka sisälläni raivosin, että miksi et kerro, Heikkinen muistelee.

Professori Christina Salmivallin mukaan toisella asteella kiusatun voi olla vaikea hakea apua. Ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelijat ovat jo miltei aikuisia ja mielessä voi pyöriä, että ongelmista pitää selvitä itsekseen.

Solvattu poika piti tunteet sisällään

Pitkäaikainen kiusaaminen musersi nuoren miehen itsetunnon täysin. Heikkinen kertoo alkaneensa itsekin uskoa kiusaajien sanoja ja solvauksia.

Vaikka Heikkinen oli nuorenakin sosiaalinen persoona, kiusaamisen myötä hän alkoi syrjäytyä. Hän myös oireili fyysisesti. Päivät täyttyivät huonovointisuudesta sekä väsymyksestä.

Heikkisen oli vaikea luottaa ihmisiin. Hän ei missään vaiheessa käsitellyt kokemuksiaan, vaan halusi unohtaa kaiken. Pitkään sisällä kytenyt paha olo äityi masennukseksi.

Ammatillisen oppilaitoksen toisella luokalla Heikkinen otti yhteyttä Oulussa asuvaan siskoonsa ja kertoi, että haluaa muuttaa Ouluun, muuten ammatillinen oppilaitos jäisi kesken. Syyksi hän ei kertonut kiusaamista, vaan motivaation puutteen. Kukaan hänen perheestään tai kavereista Nastolassa ei tiennyt kiusaamisesta.

Pian hän saikin iloisia uutisia siskoltaan ja muutto Ouluun onnistui. Koulun vaihtumisen myötä kiusaaminen loppui kokonaan. Se ei kuitenkaan poistanut kohtelun jättämiä jälkiä.

Vessan peili ja leipäveitsi

Muutamaa kuukautta myöhemmin Jesse Heikkinen oli kävelemässä pimeänä iltana kohti uutta kotiaan. Silloin pintaan nousivat tutut yksinäisyyden ja epätoivon tunteet.

– Sisälläni oli tyhjä olo ja tunsin, että jokin isompi tunne on iskemässä.

Muistot kiusaamiskokemuksista nousivat hänen mieleensä, ja mieli täyttyi vihalla. Kun Heikkinen tuli kotiin, hän käveli astiakaapille ja nappasi sieltä isoimman leipäveitsen. Hetken aikaa hän pyöritteli veistä käsissään, kunnes suuntasi vessaan. Hän tuijotti itseään peilistä. Kohta hän painoi veitsen kurkulleen.

– Kun mä yhden kerran vedän tästä, en tunne enää kipua, Heikkinen muistaa ajatelleensa.

Heikkinen kertoo tuon hetken muuttaneen hänen elämäänsä. Veitsi tipahti kädestä, eikä hän tehnyt sillä itselleen vahinkoa. Hän ei halunnut tehdä sitä läheisilleen.

Heikkinen kuitenkin jatkoi tunteidensa tukahduttamista.

Traumoja pakoon suorittamalla

Ammattiopintojen jälkeen Heikkinen hukutti itsensä kiireisiin. Hän tukahdutti pahaa oloaan ja käsittelemättömiä traumojaan töihin ja harrastuksiin.

Vuosia kestänyt tunteiden ja ajatusten patoaminen sekä jatkuva suorittaminen kuluttivat miehen loppuun. Seurauksena oli vuonna 2015 iskenyt työuupumus.

– Oma pelastukseni oli, että pääsin pian täydellisen romahtamisen jälkeen kognitiiviseen psykoterapiaan, Heikkinen kertoo.

Terapiassa vuosia sisällä velloneet tunteet ja ajatukset pääsivät ulos ja Heikkinen pääsi käsittelemään niitä.

– Kuusi vuotta pakenin niitä asioita. Toisaalta se on aika lyhyt aika, jotkut kulkevat kipujensa kanssa hautaan saakka.

Viime keväänä Heikkinen kirjoitti kokemuksistaan kirjan.Kirjan kirjoittaminen oli hänelle viimeinen silaus kokemusten ja tunteiden läpikäymiselle.

Jesse Heikkinen
Raaka koulukiusaaminen aiheutti sen, että Jesse Heikkisen oli pitkään vaikea luottaa ihmisiin. Lucas Holm / Yle

Heikkinen kertoo, että rankat kokemukset kulkevat yhä mukana, mutta enää ne eivät hidasta elämää.

– Voin sanoa, etten ikinä ole ollut näin tasapainoinen ja itsevarma. Hajottavien kokemusten vastapainona toimivat hyvät ja korjaavat kokemukset.

Kiusaajilleen Heikkinen ei ole enää katkera tai vihainen.

– Kävin sen vihan ja katkeruuden vaiheen läpi, mutta niillä en saavuta mitään. En myöskään odota anteeksipyyntöjä, sellainen tulee, jos on tullakseen, mutta minä olen onnellinen ilmankin.

Oletko sinä törmännyt kiusaamiseen ammatillisissa oppilaitoksissa? Osallistu keskusteluun kello 22:een saakka.

Lue myös:

Kouluterveyskysely: tyttöjen seksuaalinen häirintä somessa on selvästi lisääntynyt