Analyysi: Jutta Urpilaisesta tulee EU:n pehmeän vallan käyttäjä

Suomi ja Jutta Urpilainen saivat komission salkkujaossa sen, mitä lähtivät tavoittelemaan, kirjoittaa EU-erikoistoimittaja Petri Raivio.

Euroopan unioni
Komissaariehdokas Jutta Urpilainen eduskunnan suuren valiokunnan kuultavana Turun Eurooppa-foorumilla 30. elokuuta.
Komissaariehdokas Jutta Urpilainen eduskunnan suuren valiokunnan kuultavana Turun Eurooppa-foorumilla 30. elokuuta.Roni Lehti / Lehtikuva

Jutta Urpilaisen (sd.) ja Suomen hallituksen onnistumista EU-komissaarien tehtävien jaossa voi mitata kuvaannollisella vaa'alla. Mitä painavampi salkku, sen parempi Suomelle, ajatellaan.

Perinteisesti painavia salkkuja ovat olleet talouteen liittyvät tehtävät. Talouskomissaari vahtii vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamista ja kovistelee budjettivajeidensa kanssa painivia jäsenmaita.

Kilpailukomissaarilla on valta torpata jättifuusioita ja määrätä miljardisakkoja yrityksille, jotka rikkovat unionin kilpailusääntöjä. Kauppakomissaari pääsee käymään neuvotteluita kauppasodasta ja kaupparauhasta.

Varapuheenjohtaja, kuten nyt vaikka Jyrki Katainen (kok.), on komission hierarkiassa korkeammalla kuin rivikomissaari.

Miten paljon salkkupuntarin viisari värähtää kansainvälisistä kumppanuuksista vastaavan komissaariehdokas Urpilaisen kohdalla?

Pääministeri Antti Rinne (sd.) ja Urpilainen itse ovat sitä mieltä, että tehtävä on merkittävä. Rinteen mukaan Urpilainen sai työn, jollaista hallitus lähti hakemaankin.

Urpilainen puolestaan korosti, että hänen alaisuudessaan on EU:n ulkosuhdehallinto ja sadan miljardin euron määrärahat. Tosin hallinto ei ole yksin hänen näpeissään, vaan ulkosuhteiden kokonaisuudesta vastaa korkea edustaja Josep Borrell.

Urpilainen ryhtyy kirjoittamaan EU:lle Afrikka-strategiaa ja neuvottelemaan siirtolaisten ja turvapaikanhakijoiden lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa. Tämä voi osoittautua painavaksi tehtäväksi, etenkin jos turvapaikanhakijoiden määrä lähtee taas kasvuun syksyn 2015 tapaan.

Työ voi olla myös pirullista, jos neuvottelukumppaneina on Turkin tai Libyan kaltaisia maita joilta EU ostaa yhteistyötä rahalla. Urpilainen joutuisi tasapainoilemaan EU:n arvojen ja rajat kiinni -linjaa vaativien EU-maiden välillä.

Afrikka-strategiassa täydellinen onnistuminen taas tarkoittaisi sitä, että maanosalla menee 20 vuoden päästä niin hyvin, että sieltä ei olisi enää tarvetta lähteä Välimeren yli Eurooppaan. Siitä Urpilainen ei välttämättä ehdi saada kiitosta.

Urpilaisesta tulee EU:n pehmeän vallan käyttäjä, mutta kovaa valtaa hänellä on niukasti. Hän ei juuri laadi uutta lainsäädäntöä eikä ole vahtimassa sitä, että jäsenmaat noudattavat EU-sopimuksia.

Entä Suomen kannalta? Katainen on kabinetteineen ollut tärkeä linkki suomalaisten ja komission koneiston välillä. Kolmasosa hänen vierailurekisterinsä (siirryt toiseen palveluun)tapaamisista oli viime vuonna suomalaistahojen kanssa.

Vaikka Suomen komissaarin tehtävä on ajaa Euroopan eikä Suomen asiaa, Kataisen kautta on voinut yrittää ujuttaa suomalaista näkökulmaa päätöksentekoon. Varapuheenjohtajan vastuulle on kuulunut yhtä ja toista suomalaisia kiinnostavaa bioenergiasta puolustukseen.

Suomalaisen edunvalvonnan kannalta Urpilaisen kumppanuussalkku on hankalampi. Paperiliitolla ja Patrialla lienee vähemmän annettavaa Afrikka-strategiaan kuin kiertotaloutta tai puolustusrahastoa koskevaan lainsäädäntöön.

Tämä ei silti tarkoita, että Urpilaisen salkku olisi kevyt. Oikea aika salkun punnitsemiseen on vasta jälkikäteen.