Toimittajalta: Von der Leyenin komissio sanoo puolustavansa Eurooppaa – mutta minkälaista?

Tämä komissio on geopoliittinen, monenkeskisyyden vartija, sanoo EU-komission tuleva puheenjohtaja Ursula von der Leyen

Euroopan komissio
 Komissaariehdokas Jutta Urpilainen oli eduskunnan suuren valiokunnan kuultavana Turun Eurooppa-foorumilla.
Juttu Urpilainen tulee komissaarina vastaamaan EU:n kansainvälisistä kumppanuuksista.Roni Lehti / Lehtikuva

Innostus EU-komissiosta syttyy kerran viidessä vuodessa. Ennen kuin uusi komissio on valmis aloittamaan työnsä, sen on käytävä läpi julkinen arvostelu ja ennen kaikkea EU-parlamentin syyni. Kaikilla on mielipide kaikista ja kaikesta.

Marraskuun alussa työnsä aloittavaa Ursula von der Leyenin komissiota on jo tituleerattu Euroopan puolustajaksi. Eurooppaa on ravisteltu sisältä ja ulkoa sen verran rajusti, että onkin jo korkea aika panostaakin lukuisten eri kriisien aiheuttamiin ongelmiin.

Jean-Claude Junckerin väistyvän komission viisivuotiskauden aikana on tapahtunut paljon: Eurooppa ei vieläkään ole täysin toipunut finanssi- ja eurokriisistä, erityisesti nuorisotyöttömyys on useissa EU-maissa luvattoman korkea. Teollisuus kärvistelee globaalissa paineessa, koska kilpailukyky on heikko.

Kansalaisten luottamus päättäjiin ympäri Eurooppaa on vähintäänkin mustelmilla.

Pelko ja viha ovat tulleet tutuiksi vuoden 2015 pakolaiskriisin jäljiltä. Terrori-iskujen aalto romutti itsestäänselvänä pidetyn turvallisuuden tunteen.

Kaikki nämä käänteet ovat johtaneet siihen, että kansalaisten luottamus päättäjiin ympäri Eurooppaa on vähintäänkin mustelmilla ja itsekkyys jäsenmaissa on lisääntynyt suojautumiskeinona ulkoisia uhkia vastaan.

Kaikista maanosanongelmista ei voi syyttää nyt väistyvää komissiota. Euroopan vaikeudet ovat kasautuneet vuosien ajan, jo edeltävien komissioiden aikana.

Viimeisen viiden vuoden aikana nämä ongelmat ovat kuitenkin alkaneet vaikuttaa ihmisten arkeen.

Junckerin komissiota voikin syyttää siitä, ettei se ole tarpeeksi voimallisesti tarttunut ongelmien syihin ratkaistakseen ne. Ja ehkäpä syytä on myös jäsenmaissa. Onhan EU edelleen jäsenvaltioiden liitto.

Von der Leyenin komissiolla on valtava urakka edessään, jos se todella aikoo olla Euroopan puolustaja kuten tuleva puheenjohtaja lupaa. Komissaarit ovat jäsenmaiden nimittämiä, mutta työlista, lupaukset ja työtehtävät eli komissaarien salkut ovat Ursula von der Leyenin kynästä.

Ursula von der Leyen
Saksalainen Ursula von der Leyen johtaa uutta komissiota.Patrick Seeger / EPA

Uudessa komissiossa pistää silmään sen tasa-arvoisuus. 13 naista ja 14 miestä on niin tasa-arvoinen kuin on mahdollista. Joku tietysti voi todeta, että olisivathan lukumäärät voineet olla toisin päin, mutta se on jo toisarvoista. Tärkeintä on se, että mies tai nainen on mies tai nainen paikallaan.

Suomessa virisi heti tiistaina vilkas keskustelu komissaariehdokas Jutta Urpilaisen (sd.) salkusta: mikä se on ja onko se tarpeeksi painava?

On totta, että Urpilaisen tehtävä kansainvälisistä kumppanuuksista vastaavana komissaarina ei yllä komission hierarkiassa ydinjoukkoon. Urpilainen ei ole toimeenpaneva varapuheenjohtaja, ei edes varapuheenjohtaja kuten edeltäjänsä Jyrki Katainen (Kok.). Salkun painoarvo ei kuitenkaan saa olla elämää suurempi kysymys.

Von der Leyen on antanut Urpilaiselle tärkeimmäksi tehtäväksi luoda unionille Afrikka-strategian.

Kansainvälisistä kumppanuuksista vastaava komissaari kuuluu ulkosuhderyhmään, jota johtaa EU:n ulkosuhteista vastaava korkea edustaja. Tehtävään on valittu Espanjan nykyinen ulkoministeri Josep Borrell, 72-vuotias sosialisti.

Von der Leyen on antanut Urpilaiselle tärkeimmäksi tehtäväksi luoda unionille Afrikka-strategian. Tavoite on hillitä Afrikasta tulevaa maahanmuuttoa sijoittamalla taloudellista, yhteiskunnallista ja henkistä pääomaa lähtömaihin.

Maahanmuutto oli kevään EU-parlamenttivaalien keskeisiä teemoja ja aihe, joka on siivittänyt populistisen ja äärioikeistolaisen politiikan esiinmarssia Euroopassa.

Maahanmuutto on horjuttanut rajatonta Schengen-aluetta ja rikkonut eurooppalaista solidaarisuushenkeä, kun EU-maat ovat riidelleet pakolaisten vastaanotosta ja sijoittamisesta unionin alueella.

Niin sanottu taakanjako EU-maiden kesken on edelleen ratkaisematta. Se on poliittinen tulipalo, joka ratkaistaan jäsenvaltioiden kesken Eurooppa-neuvostossa, ei komissiossa.

Onnistuakseen tehtävässään "Afrikka-komissaarina" Jutta Urpilainen tarvitsee komission korkean edustajan lisäksi jäsenmaiden vankkumattoman tuen. Ulkosuhteet kuuluvat jäsenmaille, eivät EU-parlamentille. Työ vaatii diplomatiaa, rahaa, poliittista tahtoa ja ennen kaikkea vision.

Von der Leyen on saattanut valita suomalaisen komissaarin vastaamaan Afrikasta siitä yksinkertaisesta syystä, että Suomella ei ole siirtomaahistoriaa kuten esimerkiksi Ranskalla tai Belgialla. Afrikan maat vastustivat Urpilaisen salkun nimeämistä "Afrikka-salkuksi" juuri siitä syystä, että se viittaa liikaa siirtomaa-aikaan. Afrikka kuitenkin on salkun keskeinen sisältö.

Onnistuakseen Afrikassa Urpilainen joutuu tinkimään periaatteistaan.

Afrikka on aina ollut EU:lle ongelmallinen. Unioni yritti tosissaan luoda toimivat suhteet eteläiseen naapuriinsa komission puheenjohtajan José Manuel Barroson kausilla, mutta kompastui omaan ehdottomuuteensa.

Vaatimukset demokratian ja oikeusvaltioperiaatteiden toteutumisesta, korruption kitkemisestä ja ihmisoikeuksien suojelusta taloudellista ja asiantuntija-apua vastaan olivat useille Afrikan maille liikaa.

Tämän jälkeen esiin astui Kiina, joka ei moisia ehtoja ole asettanut, vaan on voimakkaasti investoinut itsekkäistä syistä maatalouteen ja infrastruktuuriin Afrikansarvessa. Kiina kerää hyödyt ja afrikkalaiset jatkavat elämäänsä kuten ennen. Kiina on uudenlainen siirtomaaisäntä.

Pakolaista autetaan laivaan.
Afrikan poliittinen epävakaus, köyhyys ja ilmastonmuutos kasvattavat Eurooppaan pyrkivien ihmisten määrää. Arkistokuva.Olmo Calvo

Jutta Urpilainen tuli valtiovarainministerinä tunnetuksi tiukkana periaatteen naisena, kun hän neuvotteli eurooppalaisten kollegojen kanssa eurokriisin hoidosta ja rahoittamisesta – rahaa ei tipu, jos säännöistä ja sopimuksista ei pidetä kiinni.

Onnistuakseen Afrikassa Urpilainen joutuu tinkimään periaatteistaan. Mantereella on rankka historia, heikot valtiot, omat säännöt ja se on loputon rahareikä.

EU:lla ei ole enää varaa vaatia, jos se ei anna. Ilmaston lämpeneminen ajaa ihmisiä Afrikasta yhä enemmän kohti pohjoista, jos elinolot etelässä heikkenevät. Eivät he Kiinaan lähde, vaan Eurooppaan.

Uusi pakolaisaalto on väistämätön, jos jotain ei pikaisesti tehdä.

Yksityisten investointien tarve Afrikassa on huutava ja niiden houkutteleminen osaksi Afrikka-strategiaa kuuluu Urpilaiselle. Mutta Afrikka ei ole niitä houkuttelevimpia investointikohteita epävakaiden olojen takia.

Uusi pakolaisaalto on väistämätön, jos jotain ei pikaisesti tehdä. Ei EU ihmisiä rajoilleenkaan voi ampua. Jos Eurooppa ei halua kokea suurta kansainvaellusta, jossa afrikkalaiset toden teolla lähtevät etsimään parempia elinoloja muualta, on siitä maksettava.

Suurinta ihmetystä ja jopa huvittuneisuutta on herättänyt kreikkalaisen Margaritis Schinasin salkku. Schinasista tulee eurooppalaisen elämäntavan komissaari.

Kysymys tietysti kuuluu, mitä tai keitä Schinasin odotetaan suojelevan: protestanttista työmoraalia, eteläeurooppalaista siestaa, jalkapallohuliganismia, viiniviljelijöiden maataloustukia, kulttuuripääkaupunkeja, kansallisia liikenteen nopeusrajoituksia vai mitä?

On vaikea nähdä yhtä eurooppalaista elämäntapaa niin kuin on täysin mahdotonta löytää yhtä afrikkalaista elämäntapaa. Tämän takia Jutta Urpilaisen työstä tulee haastava ja vaikea. Tässä ajassa tämä salkku on merkittävä, eikä sen painolla ole mitään merkitystä.

Lue lisää:

Analyysi: Jutta Urpilaisesta tulee EU:n pehmeän vallan käyttäjä

Jutta Urpilaisesta EU:n kansainvälisistä kumppanuuksista vastaava komissaari, pääministeri Rinne: Salkku on äärimmäisen tärkeä