Saamelaiskäräjävaalien ehdokkaiden mielestä valtio ei huomioi saamelaisten oikeuksia riittävästi – eivät silti perustaisi saamelaisvaltiota

Valtaosa saamelaiskäräjävaalien ehdokkaista on yhtä mieltä saamelaisten oikeuksia sekä valtion ja saamelaisten suhteita koskevista kysymyksistä.

saamelaiset
Sámi álbmotbeaivi 2019. Saamelaisten kansallispäivä 2019.  saamelaiset, sápmi
Arkistokuva saamelaisten kansallispäivän juhlallisuuksista helmikuussa 2019.Linda Tammela / Yle

"Suomen valtio ei ota saamelaisten oikeuksia huomioon riittävissä määrin ja valtion tulee pyytää anteeksi historiassa saamelaisiin kohdistamiaan suomalaistamispyrkimyksiä." Tätä mieltä on selkeä enemmistö Yle Sápmin vaalikoneeseen vastanneista saamelaiskäräjävaalien ehdokkaista. Suomen saamelaiskäräjävaalit käydään 2.-30.9.2019.

80 prosenttia vaalikoneeseen vastanneista ehdokkaista näkee, että valtio ei ota saamelaisten oikeuksia huomioon riittävissä määrin. 72 prosenttia myös toivoisi valtiolta anteeksipyyntöä historiassa koetuista suomalaistamispyrkimyksistä.

Vaikka ehdokkaat suhtautuvat kriittisesti valtion ja saamelaisten suhteisiin, eivät he silti innostu itsenäisen saamelaisvaltion perustamisesta. Vain yksi ehdokas tukee ajatusta.

Vuoden 2019 saamelaiskäräjävaaleissa on ehdolla 36 ehdokasta. Heistä 34 on vastannut Yle Sápmin vaalikoneeseen.

Saamelaisten oikeuksien parantamiseksi löytyy useita kehittämisehdotuksia

25 ehdokasta on eri mieltä siitä, että valtio ottaa saamelaisten oikeudet huomioon riittävissä määrin. Vaalikoneväittämään on vastannut 34 ehdokasta.

Vain kolme ehdokasta eli 12 prosenttia on varovaisesti samaa mieltä: ehdokkaat Veikko Porsanger, Tanja Sanila, Irja Seurujärvi-Kari.

– Suomessa on hyvät alkuperäiskansaa ja sen oikeuksia suojaavat ja turvaavat lait; voi sanoa, että maailman alkuperäiskansoista parhaat. Lakien käytännön toteuttamista tulee kuitenkin entisestään parantaa, toteaa Seurujärvi-Kari.

Myös Sanilan mielestä tilanteessa on parantamisen varaa.

– Valtion budjetista lohkaistaan vuosittain määrärahoja myös saamelaisille. Tosin summa voisi olla suurempikin, sanoo Sanila.

Diagrammi saamelaiskäräjävaaliehdokkaiden vastauksista väitteeseen, jonka mukaan Suomen valtio ottaa saamelaisten oikeudet huomioon riittävissä määrin.
Näin saamelaiskäräjävaalien ehdokkaat vastaavat väitteeseen, jonka mukaan Suomen valtio ottaa saamelaisten oikeudet huomioon riittävissä määrin.Vesa Toppari / Yle

Selvästi eri mieltä saamelaisten oikeuksien huomioimisesta ovat ehdokkaat Leo Aikio, Matti Aikio, Juha Petteri Alakorva, Ida-Maria Helander, Karen-Anni Hetta, Kaisa-Mari Jama, Per-Oula Juuso, Tuomas Aslak Juuso, Neeta Jääskö, Anni Koivisto, Tauno Ljetoff, Asko Länsman, Ulla-Maarit Magga, Anne Nuorgam, Pirita Näkkäläjärvi, Magreta Sara, Niina Siltala, Marko Tervaniemi ja Niko Valkeapää.

Ehdokkailla on useita esimerkkejä näkemyksensä tueksi. Matti Aikio, Kaisa-Mari Jama, Anni Koivisto ja Pirita Näkkäläjärvi mainitsevat muun muassa saamelaisten itsemääräämisoikeuden toteutumisen.

– Saamelaisten itsemääräämisoikeus alkuperäiskansana ei toteudu Suomessa ollenkaan, toteaa Näkkäläjärvi.

– Suomessa on toki 1950-luvulta lähtien tapahtunut kehitystä saamelaisten oikeuksien osalta. Silti edes sellaista oikeudellista perustasoa, mikä suojaisi saamelaiskulttuuria sulautumiselta suomalaiseen kulttuurin, ei mielestäni ole koskaan saavutettu, pohtii Aikio.

Jama nostaa esimerkeiksi itsemääräämisoikeuden polkemisesta muun muassa ratifioimattoman ILO 169 -sopimuksen sekä Suomen korkeimman hallinto-oikeuden päätökset hyväksyä äänestäjiä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon käräjien päätösten vastaisesti. Tämä puolestaan liittyy kysymykseen siitä, onko saamelaisilla itsellään oikeus määritellä, kuka on saamelainen. Nykytilanteessa ei ole, toteavat ehdokkaat Matti Aikio ja Tauno Ljetoff.

Niko Valkeapään mielestä valtio voisi tehdä enemmänkin saamelaisten oikeuksien turvaamiseksi esimerkiksi toimeenpanemalla YK:n alkuperäiskansajulistuksen ja turvaamalla saamelaisten oikeudet itsemäärittelyyn, elämäntapaan, kulttuuriin ja kielen edistämiseen.

YK:n alkuperäiskansajulistuksen (siirryt toiseen palveluun) ja kansainvälisten sopimusten (siirryt toiseen palveluun) toimeenpanemisen puolesta puhuvat myös ehdokkaat Tuomas Aslak Juuso ja Asko Länsman.

– Suomen valtio ei noudata kansainvälisiä sopimuksia ja rikkoo saamelaisten ihmisoikeuksia. Siitä hyvä esimerkki on saamelaiskäräjälain uudistamisen edistyminen, ILO-sopimuksen ratifioimattomuus, Tenon sopimus ja metsähallituslaki. Poronhoitolaissa ei tunnisteta saamelaista poronhoitoa, perustelee Länsman.

Karen-Anni Hetta, Neeta Jääskö, Anni Koivisto, Tauno Ljetoff ja Anne Nuorgam nostavat esille saamelaisten oikeuden ylläpitää kulttuuriaan. Siihen liittyvät myös saamelaisten maa- ja vesioikeudet.

– Saamelaisilta puuttuu oikeus omiin maihinsa ja vesiinsä. Suomen valtion tulisi yhdessä saamelaiskäräjien kanssa säätää lait, jotta perustuslain saamelaiskulttuurin suoja toteutuu. Erityisesti meidän tulisi voida pyytää Tenoa omien perinteidemme mukaan, sanoo Anne Nuorgam.

Neeta Jääskö mainitsee myös saamelaisten kielelliset oikeudet, jotka hänen mukaansa laahaavat kaukana hyvien aikomusten perässä.

Anni Koiviston mukaan saamelaisten oikeudet on kyllä turvattu Suomen perustuslaissa, mutta samat periaatteet eivät näy alemmassa lainsäädännössä tai niiden toteutuksessa.

– Hyvänä esimerkkinä on varhaiskasvatuslain kirjaus, jonka mukaan saamelaislapsilla on oikeus saamenkieliseen varhaiskasvatukseen, mutta oikeudesta joudutaan usein taistelemaan erityisesti saamelaisalueen ulkopuolella, perustelee Koivisto.

Ehdokkaat Anu Avaskari, Hanna Guttorm, Pigga Keskitalo ja Kari Kyrö eivät ole merkittävästi samaa tai eri mieltä saamelaisten oikeuksien huomioimista koskevan väitteen kanssa.

Anteeksipyynnön lisäksi toivotaan tekoja

Saamelaiskäräjävaalien ehdokkaat vastaavat hieman maltillisemmin kysymykseen siitä, tulisiko valtion pyytää anteeksi historiassa saamelaisiin kohdistamiaan suomalaistamispyrkimyksiä. Tämänkin väittämän 32 vastaajasta kuitenkin 72 prosenttia on yhtä mieltä siitä, että näin valtion tulisi toimia. 16 prosenttia vastaajista on eri mieltä.

Selvästi samaa mieltä väittämän kanssa ovat Leo Aikio, Karen-Anni Hetta, Tuomas Aslak Juuso, Neeta Jääskö, Anni Koivisto, Tauno Ljetoff, Asko Länsman, Ulla-Maarit Magga, Anne Nuorgam, Pirita Näkkäläjärvi, Magreta Sara, Irja Seurujärvi-Kari ja Marko Tervaniemi.

– Maailmalla on tullut tavaksi, että valtiot pyytävät anteeksi historiassa tapahtuneita vääryyksiä alkuperäiskansoja ja vähemmistöjä kohtaan näiltä kansoilta ja ihmisiltä itseltään, perustelee Seurujärvi-Kari.

– Kaikki saamelaisryhmät ovat lähihistoriassa saaneet ihmisarvoon kohdistuneita negatiivisia kokemuksia valtion taholta. Tästä syystä asia on tärkeä heille, joita se koskee, toteaa Tervaniemi.

Karen-Anni Hetan ja Tuomas Aslak Juuson mielestä anteeksipyynnöllä olisi symbolinen merkitys. Tuomas Aslak Juuso, Anni Koivisto, Tauno Ljetoff, Asko Länsman ja Anne Nuorgam tuovat esille myös sen, että anteeksipyyntö ei yksistään riitä, vaan tarvitaan myös tekoja.

Diagrammi saamelaiskäräjävaalien 2019 ehdokkaiden vastauksista väitteeseen, jonka mukaan Suomen valtion tulee pyytää anteeksi historiassa saamelaisiin kohdistamiaan suomalaistamispyrkimyksiä.
Näin Yle Saamen vaalikoneeseen vastanneiden saamelaiskäräjävaalien ehdokkaiden näkemykset eroavat siitä, tulisiko Suomen valtion tulee pyytää anteeksi historiassa saamelaisiin kohdistamiaan suomalaistamispyrkimyksiä.Vesa Toppari / Yle

Koivisto ja Nuorgam ovat lisäksi sitä mieltä, että ennen anteeksipyyntöä on läpikäytävä saamelaisten ja valtion välinen totuus- ja sovintoprosessi.

– Valtion tulee myöntää historialliset vääryydet ja alkaa korjaamaan niitä. Samalla täytyy pysäyttää kaikki sellaiset toimet, jotka rikkovat saamelaisten oikeuksia. Pelkkä anteeksi pyytäminen yksin ei auta ketään, sanoo Anni Koivisto.

Leo Aikio, Tauno Ljetoff ja Pirita Näkkäläjärvi näkevät, että valtion assimilointitoimet jatkuvat yhä. Näkkäläjärven mukaan sitä tapahtuu muun muassa yhteiskunnan rakenteissa kuten koulussa ja terveyspalveluissa. Hän suhtautuu kuitenkin varauksellisesti totuus- ja sovintoprosessiin.

– Jos Suomeen perustetaan niin kutsuttu totuus- ja sovintokomissio, niin sen tulee perustua faktatietoon, ei disinformaatioon, linjaa Näkkäläjärvi.

Janne Hirvasvuopio ja Tanja Sanila ovat selvästi eri mieltä siitä, että valtion tulisi pyytää saamelaisilta anteeksi historian sulauttamispyrkimyksiä. Sanila nostaa esille sen sijaan kiitollisuuden valtiota kohtaan siitä, että se sotien jälkeen tuki kotiseutunsa menettäneitä kolttasaamelaisia. Hirvasvuopio puolestaan on sitä mieltä, että vaikka anteeksipyyntö olisikin symbolisesti merkittävä teko, tarvitaan ensin tekoja saamelaisasioiden edistämiseksi.

Matti Aikio, Anu Avaskari, Pigga Keskitalo ja Kari Kyrö eivät ole merkittävästi samaa tai eri mieltä vaalikoneen väittämän kanssa.

Avaskari ja Keskitalo kuitenkin toteavat, että Suomessa ei ole kohdistettu virallista sulauttamispolitiikkaa saamelaisiin. Kyrön mielestä taas Suomen luterilaisen kirkon tulisi pyytää anteeksi sitä, että se 1700-luvulla pakotti inarinsaamelaisia suomenkielisiksi. Matti Aikion mielestä tällä hetkellä Suomessa toteutuva saamelaisten suomalaistamispolitiikka on vakavampi asia kuin menneisyyden tapahtumat.

Ehdokkaat eivät tue ajatusta yhdestä saamelaisvaltiosta

Historiassa koetuista vääryyksistä ja saamelaisten oikeuksien heikosta toteuttamisesta huolimatta ehdokkaat eivät tue ajatusta yhden saamelaisvaltion perustamisesta. Vaalikoneväittämään vastasi 30 ehdokasta.

Selvän "ein" saamelaisvaltiolle sanovat Matti Aikio, Anu Avaskari, Veikko Feodoroff, Hanna Guttorm, Ida-Maria Helander, Janne Hirvasvuopio, Kaisa-Mari Jama, Per-Oula Juuso, Inka Kangasniemi, Pigga Keskitalo, Teija Linnanmäki, Pirita Näkkäläjärvi, Veikko Porsanger, Tanja Sanila, Irja Seurujärvi-Kari, Marko Tervaniemi ja Niko Valkeapää.

Diagrammi saamelaiskäräjävaalien 2019 ehdokkaiden vastauksista väitteeseen, jonka mukaan saamelaisalueelle tulee perustaa saamelaisvaltio.
Vain yksi ehdokas on selvästi sitä mieltä, että saamelaisalueelle tulee perustaa saamelaisvaltio.Vesa Toppari / Yle

Saamelaisvaltiota ei nähdä tarpeellisena, ajankohtaisena tai realistisena. Anu Avaskarin mielestä koko kysymys on epäasiallinen.

– Kysymys ei ole mitenkään ajankohtainen. Saamelaisten kanssakäymiselle Pohjoismaissa ei ole rajaesteitä ja Venäjän saamelaisten kanssa yhteydenpitoa varten voi vapaasti hankkia viisumin, perustelee Avaskari.

Irja Seurujärvi-Karin mielestä nyt tulisi keskittyä saamelaisten itsehallinnon vahvistamiseen. Monet ehdokkaat korostavat myös saamelaisten rajat ylittävän yhteistyön merkitystä ja pohjoismaisen saamelaissopimuksen toteuttamista.

– Ei ole tarvetta perustaa saamelaisvaltiota. Yhteistä itsehallintoa neljän valtion alueella sen sijaan tulee kehittää lisäämällä kolmen maan saamelaiskäräjien yhteistyötä, sanoo Hanna Guttorm.

Pirita Näkkäläjärvi ehdottaa yhteistä parlamenttia yli rajojen. Inka Kangasniemi taas keskittyisi mieluummin Suomen saamelaisyhteisön sisäisen rauhan edistämiseen.

Vain yksi ehdokas, Asko Länsman, tukee selvästi ajatusta saamelaisvaltiosta.

– Olemme yksi kansa neljän valtion rajojen halkomalla alueella, perustelee Länsman.

Ehdokkaiden vastaukset mahdollisine perusteluineen löytyvät Yle Saamen vaalikoneesta.

Lue myös: Valtaosa saamelaiskäräjävaalien ehdokkaista luopuisi saamelaismääritelmän polveutumiseen perustuvasta lappalaispykälästä