47-vuotias Mika Siirilä ei ole koskaan oppinut lukemaan – pääsi silti läpi peruskoulusta, valmistui maalariksi ja valittiin kunnanvaltuustoon

Mika Siirilällä on synnynnäinen vika, jonka vuoksi hän näkee sanat käsittämättöminä kirjainpötköinä.

Luku- ja kirjoitustaidottomuus
Täällä romujen keskellä riittää, kun tuntee metallit. Ei täällä lukutaitoa tarvita, Mika Siirilä nauraa.
Täällä romujen keskellä riittää, kun tuntee metallit. Ei täällä lukutaitoa tarvita, Mika Siirilä nauraa.Juha Portaankorva / Yle

Lukutaidottoman miehen elämä ei ole helppoa. Kälviäläisellä 47-vuotiaalla Mika Siirilällä on pahoja hetkiä joka päivä.

Hän ei pysty lukemaan lehtiä eikä hoitamaan yksinään laskuja. Pankissa ja kaupassa käyminen on Mikalle erittäin vaikeaa, ja netin käyttäminen lähes mahdotonta.

– Tunnen kirjaimet, mutta en pysty hahmottamaan niitä sanoiksi. En saa tekstistä yhtikäs mitään selvää, mutta kuvat ovat mukavia.

Mika kuvailee lukutaidottomuuttaan synnynnäiseksi viaksi. Lääkärit ovat todenneet hänellä lukemis- ja kirjoittamiskyvyn häiriön.

Pari vuotta sitten Siirilä pääsi työkyvyttömyyseläkkeelle lukutaidottomuuden, ADHD:n ja vaikeiden selkäkipujen takia.

– Tulee sellainen tunne, että olet toisen luokan kansalainen, et kuulu ykkösporukkaan, Siirilä sanoo.

Poikkeuksellisen hyvät PISA-tulokset ja erinomainen lukutaito ovat olleet suomalaisten ylpeys. Silti Suomessa jopa joka kymmenes 16−65-vuotias lukee niin heikosti, että arkielämästä selviäminen on vaikeaa, kertoo sanomalehti Keskisuomalainen. Niin sanotusti “toiminnallisesti lukutaidottomia kansalaisia” oli vuonna 2011 noin 360 000.

Monelle vaikea lukihäiriö on häpeä. Sen takia Mika suostuu kertomaan aiheesta julkisuudessa aina kun toimittajat häneltä sitä pyytävät.

Onneksi Mikalla on vaimo Salla, joka auttaa miestään kaikissa lukemista vaativissa tehtävissä.

– Jos olemme vaikka Sallan kanssa autolla liikenteessä, niin hän joutuu lukemaan minulle kyltit, että mihin päin ajetaan, Siirilä naurahtaa.

Kira-koira seuraa isäntäänsä kaikkialle, missä Mika touhuaa.
Kira-koira seuraa isäntäänsä kaikkialle, missä Mika touhuaa.Juha Portaankorva / Yle

Läpäisi peruskoulun kokeet suullisina

Siirilä muistelee lämmöllä lapsuuttaan. 7-vuotiaana hän perusti oman kanalan, jossa oli parhaimmillaan 30 kanaa.

– Ajelin mikroautolla ympäri kyliä myymässä kananmunia markalla per muna. Joka päivä tuli kolmekymppiä rahaa.

Ongelmat alkoivat, kun Mika meni kouluun “Persemäen yliopistoon”, joksi Kälviän kirkonkylän ala-astetta tuolloin kutsuttiin.

– Muistan, kun otin yhdelle tunnille mukaan mopon moottorin. Minä tein koneremontin sillä välin, kun toiset oppilaat opettelivat lukemaan. Kyllähän minua pidettiin vähän höpsähtäneenä, saamattomana, joka ei ole oikein mitään.

Mika suoritti kokeet suullisena ja selvitti peruskoulun 6,7 keskiarvolla. Sitten hän lähti ammattikouluun maalarilinjalle, kävi armeijan ja suoritti autokoulun.

– Olin rakennuksilla töissä, viemärihommissa ja nahkatehtaalla. Vietin sekatyömiehen elämää, kunnes perustin oman romuliikkeen.

"Nautin romuista"

Mika on kerännyt koko elämänsä lähiseudun romuja. Rahaa hänellä ei ole omien sanojensa mukaan kuin juuri henkensä pitimiksi, mutta romuja pitää olla paljon.

– Tämä romuliike on lukutaidottoman miehen pakopaikka. Nautin romuista. Täällä ei tarvitse tietää kuin metallit, ei siinä mitään lukutaitoa tarvita. Romut ovat minulle henki ja elämä.

– Olen onnellinen, että saan asua rauhallisessa ympäristössä. Nautin siitä, että minua ei häiritä. Kerrostalossa en pystyisi asumaan ollenkaan. Se olisi sama, kuin hiljaa hirttäisi itsensä koivuun, Siirilä sanoo.

Vuonna 2005 Mika perusti oman ryhmittymän “Kälviän uudet tuulet ja pääsi kunnanvaltuustoon.
Vuonna 2005 Mika perusti oman ryhmittymän “Kälviän uudet tuulet" ja pääsi kunnanvaltuustoon.Juha Portaankorva / Yle

Lukutaidottomana kunnanvaltuustoon

Vuonna 2005 Siirilä päätti lähteä mukaan kunnallispolitiikkaan. Yksikään puolue ei kelpuuttanut Mikaa listoilleen, joten hän perusti oman ryhmittymän “Kälviän uudet tuulet”.

– Tempaisin vaaleihin mukaan ja sain 115 ääntä. Menin kirkkaasti läpi Kälviän kunnanvaltuustoon. Vaaliyönä ammuimme raketteja ja joimme erilaisia liemiä. Se on ollut yksi elämäni hienoimmista hetkistä.

– Salla luki minulle kotona valtuuston papereita, ja kokouksissa vieruskaveri toisesta puolueesta selvitti lisää. Mielestäni pärjäsin valtuustossa ihan hyvin.

– Valtuustoissa ja eduskunnassakin pitäisi olla erilaista porukkaa, puliukosta pankinjohtajaan, niin silloin meillä menisi hyvin.

“Elämästä pitää nauttia”

Vaikka Mika Siirilä ei ole koskaan oppinut lukemaan eikä kirjoittamaan, hän on pärjännyt hyvin elämässään. Mikan periksiantamattomuus ja myönteinen suhtautuminen elämään ovat olleet suureksi avuksi.

– Minua ovat kiusanneet herrat, ukkelit ja akkelit, mutta periksi en anna. Olisihan sitä voinut heittäytyä jo ajat sitten sosiaalihuollon armoille, mutta olen aina yrittänyt pärjätä omin voimin.

– Sitähän voi vielä olla vaikka missä, esimerkiksi herrana Helsingissä eduskunnassa. Mistä sitä ikinä tietää, että miten tämä maailma menee. Elämän ei pidä olla pakkopullaa, vaan siitä pitää nauttia.

Perjantai-dokkari: Lukutaidoton Mika nyt Areenassa:

Perjantai-dokkari: Lukutaidoton Mika nyt Areenassa.
47-vuotias Mika Siirilä näkee sanat käsittämättöminä kirjainpötköinä. Tästä huolimatta hän suoritti peruskoulun, valmistui maalariksi, valittiin kunnanvaltuustoon ja perusti oman romuliikkeen. Ohjaus Juha Portaankorva.

Lue myös:

Lukutaidottomuus ei lannistanut sinnikästä Siirilää

Riku Siivosen kolumni: Lukutaito oli historiallinen oikku, jota ei enää tarvita

Pelastavatko ytimeen muuttavat kirjastot suomalaisten lukutaidon? "Oodissa olivat lasten ja nuorten hyllyt tyhjillään"